Ankan antibiootit

[tipsi]

Tuosta kalkista olisin kysynyt, eli pitääkö ankalle antaa kalkkia ja kuinka paljon, vaikka se ei munikaan? Entäs kiviä ruuansulatuksen avuksi? Olen kuullut ristiriitaista tietoa, toiset väittävät, että pikkukiviä tai jotain linnuille tarkoitettuja kiviä pitää antaa, toiset taas väittävät, että siitä on suorastaan haittaa?

Mulla on kalkkia tarjolla (rakeista kanankalkkia) aina. Syövät sitä sitten jos haluavat ja tarvitsevat. Sen lisäksi hiekkaa (karkeaa) on tarjolla tarhaoloissa, kesällä luotan siihen että etsivät kiviä itse vapaana ollessaan. Linnuilla pitäisi olla jauhinkiviä tarjolla, etenkin jos ravinto on esim. kokonaisia jyviä. Kivet toimivat kuitenkin lintujen hampaiden tilalla. Jostain luin, että rehunkulutus kasvaa jos kiviä ei ole, ja että sitten jos linnut pääsevät esim. pihalle jossa kiviä on niin pahimmassa tapauksessa syövät niitä liikaa ja tukkivat ruuansulatuksensa. Meidän ankoilla kivipiiran (siis se paikka jossa kivet työskentelvät) toiminnan kuulee joskus ihan kunnolla kun ankkojen kanssa oleskelee, siis sellaisen äänen että kiviä hangataan kovaa toisiaan vasten. Se kuulostaa tosi hurjalle! Mä luulen, että jos ankka syö pelkästään teollista rehua, niin se on sen verran pehmeää että saattaa sulaa hyvin ilman kiviäkin.

Ankalla pitää olla vettä tarjolla silloin kuin se syö, eli jos ahtaa ruokaa kupuunsa ja ei saa vettä, mutta saa sitä sitten myöhemmin, niin ruoka voi turvota liikaa kuvussa ja olla tosi haitallista ankalle.

[Ketula]

Meilläkin on kalkkia aina tarjolla, muninta-aikaan syövät sitä enemmän, mutta myös ukkoankka napsii sitä välillä suuhunsa. Samoin on aina kupissa kiviä, tai mitä lie soraa, rautakaupassa suosittelivat sellaista, mitä laitetaan kaivoihin, pitäisi olla turvallista siis ankoillekin (aiemmin ostettiin jonkin sortin hiekoitushiekkaa, ja rautakaupan myyjä sanoi, että siinä voi olla jotain..öö..vaarallisia hiukkasia?). Olen huomannut, että hiekkaa kuluu kesällä vähemmän, kun saavat maasta ilmeisesti kiviä kupuunsa.

Tuohon vedenkäyttöön olen nyt kiinittänyt huomiota ja miettinyt, olisiko se voinut vaikuttaa osaltaan Illin sairasteluun. Kun meillä oli vain kolme ankaa, vesikuppi oli ruokakupin vieressä, siis muutaman sentin päässä, ja etenkin Illi teki sitä, että vähän väliä nokka kävi vesikupissa. Kun alkusyksystä tulivat uudet ankat, ruokintapöytää piti muuttaa niin, että nyt vesi on ehkä puolen metrin päässä. Kun Illi oli eristyksissä, se söi rauhallisesti ja joi välissä jatkuvasti vettä. Ilmeisesti yhteisruokinta on niin stressaavaa, ettei se laumassa ollessaan malta käydä ollenkaan juomassa, vaan kiskoo pöperöä nokkaan ja välillä tuntuu, että se ihan tukehtuu. Muut ankat, kun pahimman nälän (?) ovat tyynnyttäneet, käyvät juomassa välillä. Tilasinkin mieheltäni nyt sellaisen ruokintapöydän, missä on vesikuppi keskellä ja kaksi ruokakuppia päissä (ei ole vielä valmistunut ). Josko se auttaisi. Illi on myös aggressiivisin ruokailussa, nokkii eniten muita. Kumma juttu, vaikka on arvoasteikossa keskilaumaa. Silloin kun ankkoja oli vain kolme, Illi oli se nokituin, ehkä se nyt haluaa antaa takaisin kärsimänsä vääryydet (=ankkapsykologiaa ).

Siksi se rehun jatkuva saanti olisi varmaan hyvä juttu, ettei ruokailu olisi hirveetä tappelua ja stressiä. Me laitetaan niitä leseitä pöperöön, mutta usein ne saavat jonkin aikaa turvota vedessä. Musta vaan tuntuu, että ne meidän pöperöt ankkaa kohden on sen kokoisia, että siitä tulisi aikuinen ihminenkin täyteen! No ei ehkä sentäs, mutta paljolta se tuntuu, ja kaikki menee aina alas. Kuinka ihmeen paljon sinne ankkaan mahtuu...kieltämättä, kyllä ne kuvut välillä tursottaakin niin, että hyvä että jaksavat kävellä.

[Ketula]

Tänään laitettiin rehun ja kauran sekoitusta ankoille tarjolle aikamoinen laatikollinen, keskellä päivää, siis silloin kun ei normaalisti niitä ruokita. Voi sitä ahmintaa! Hiljasta oli porukka syönnin aikana ja sen jälkeenkin, tais olla aika kokemus ankoille ! Ensinnäkin mahtuivat kiltisti kaikki syömään saman kupin äärelle (ruokaa me annetaan kahdesta samankokoisesta, tosin ei näin paljoa), eikä minkäänlaista tappelua. Kun kolmannes oli jäljellä, oli pakko ottaa kuppi pois, siinä oli tosiaan sitä tavaraa paljon. Ankat jäivät niille sijoilleen kukin tahollaan kakomaan. Taisi tulla kauraa jo ylöspäinkin joltakulta, eivät kyllä oksentaneet, mutta tuntu että siellä kaulan tienoolla ruoka menii edestakaisin. No, onneksi tokenivat kaikki, ja alkoivat tonkiakin pikkuhiljaa.

Ehkä ois voinut vähän varovammin aloittaa, kun eivät kauraa juuri ole syöneet, kaipa se hyvä ois ankoillakin varovasti muutella tuota ruokavaliota, tosin eihän ne yhtä herkkiä ole kuin märehtijät.

Täytyy nyt illalla katsoa, jos jättäis ne loput kupista tarjolle, jos ne oppisivat, että sitä on jatkossa tarjolla aina.

[Suvianne]

Onko nuo Myskit minulla vielä ujoja vai mitä?
Ne kun ei ahmi ollenkaan vaan niin sievästi syövät.
Ja vähän??
Nytkin tarjosin, pastaa, kalaa, tonnikalaa, munia, salaattia, kanan paloja...
Katselivat vain ja vähän kävivät härppimässä.
Jyvät on yhä heidän herkku.

[tipsi]

vesikuppi oli ruokakupin vieressä,

Jossakin ankkakirjassa (mulla on niitä useita, englanninkielisiä) suositellaan että vesikuppi olisi kaukana rehuista, vaikkapa ihan toisessa päätä aitausta. Näin ankat pakotettaisiin liikkumaan vähän enemmän. Jotenkaan en usko että syys Illin sairasteluun on siis tuossa.

Voihan se olla, että jos ankat ovat tottuneet siihen että kupu vedetään aina täyteen ruokaa, niin siihen menee vähän aikaa että tottuvat jatkuvaan ruuan tarjollaoloon. Hm.. jossakin noista mun kirjoista puhuttiin, että ankat pitäs ruokkia vain 2kertaa päivässä, mutta musta tuntuu että mun ankat melkein tekevät tuon itsestään, eli käyvät syömässä vain pari kertaa päivässä. Joskus tuntuu että ruoka maistuu niille vain iltaisin, etenkin kesällä kun ovat mönkineet pihalla ja järvessä.

[Ketula]

No nyt on pari kertaa rehua tarjottu, ja samalaista hotkimista aina. Äh. En nyt oikein vieläkään tiedä, miten vapaan rehun kanssa pitäisi menetellä...

Kestänee niillä Suviannen myskeillä ehkä hetki totutella ruokaan, jos eivät ennen ole sellaista syöneet. Meille syksyllä tulleet kolme uutta ankkaa eivät alkuun tajunneet ollenkaan sitä pöperön syömistä, kun olivat ainakin kesän olleet laidun- ja jyväruokinnalla. Muutaman päivän ihmettelivät, mitä vanhat ankat tekee ruoka-aikaan, mutta kyllä ne sitten oppivat.
Toisaalta, meidän vanhat ankat eivät olleet oikein tottuneet ruohon syöntiin, ja pihalla ne enemmälti aina tonkivat esim. lehtikasoja kuin oisivat syöneet heinää. Uusia ankkoja seuraamalla nekin rupesivat sitten pikkuhiljaa nyhtämään voikukkaa yms.

Me ruokitaan ankat aamuin illoin, eli kahdesti päivässä. Kun ankat tulivat meille, edellinen omistaja sanoi, että riittäisi kerta päivään, mutta olivat tottuneet vanhassa paikassa syömään aamuin illoin, kun muutkin eläimet siellä saivat ruuan kahdesti. Ja huusivat kuulemma niin vietävästi, jos ei ruokaa tullut. Me sitten jatkettiin sitä linjaa.