Erilaisia emoja

[pikkupi]

On kanoissa kuten meissä ihmisissäkin.
Ärsyttävä tuo emo joka kahden ison poikasen kanssa kulkee pitkin ja koko ajan niitö ko ko ko kokottaa. Mukulat tietenkin sirkuttavat vauvoina perässä ja tuppaavat jopa orrella siiven alle, Ovat nuo poikaset jo ainakin puolen kanan kokoiset ja jalatkin kuin emollaan.

Tällä emolla kuoriutui 4 poikasta mutta se koheli sotki niistä kaksi hengiltä itse. kun vain lähestyinkin se aloitti kauhean tanssin ja huudon ja syöksyili sinne tänne. Sotki ihan pelkkää hölmöyttään ne hengiltä. Olivat nämäkin vaarassa monta kertaa ja kiljuivat surkeasti kun olivat ahdistuksessa.

Sensijaan nuori pieni kana joka juhannuksena sai hautomisurakkansa päätökseen ja jonka poikaset löysimme ja pyydyst5imme tuolta kivilouhikosta oli ensiluokkainen emo. Jokainen (11) selvisi hengissä, oppi kaikki taidot ilman yhtmittaista kokotustakin. Kohtuudella tietenkin niitä kutsui, ja aiheesta. Ei hyökkäillyt sinne tänne, vaikka oli villimpi kuin tuo ensinkuvattu joka on ns. kesy. Opetti poikasensa omatoimisiksi jo varhain, eikä ne piipittäen enää isoina emon perään juosseet.

[pipsukka]

Minä olen myös huomannut, että kanat ovat hyvin erilaisia. Toiset kovin arkoja ja syrjään vetäytyjiä. Mutta, kun niillä on tiput, niin hoitavat ne huolella ja ovat sitten aika häijyjä muille kanoille. Meillä tämmöinen emo, joka sitten jätti tipuset alle 7 viikkoisina ja rupesi munimaan. Tiput ovat hyvin omatoimisia, eli kaikki jutut emo oli niille opettanut. Niitä kun on 5kpl, niin nukkuvat yhdessä muninta pesässä ja liikuvat aina kimpassa. Niillä on turva toisistansa. Eivät piipitä emon perään, kun emo antoi niille aina kyytiä alussa. Sit on kaksi kanaa, joilla molemmilla yksi kukko tipu. Hoitavat tiput yhdessä ja nukkuvat uhdessä. Hautoivat myöskin molempien munia, kun vaihtoivat koko ajan pesää. Ja kukko on kaveri kaikkien kanssa ja hoivaa tipuja. Mukava on seurata näiden touhua. Ja sydämmeni olen kyllä menettänyt näille kanoille ja tipusille, ovat ne niin IHANIA!

[kochin-fani]

Viime vuonna yksi maatiainen meillä hautoi, mutta nyt tuntuu että haudontavietti olisi kadonnut kokonaan. Tuli eräältä toiselta tilalta (samalla kun hautoi), joten olisiko paikanvaihdos voinut vaikuttaa asiaan? Siitä huolimatta hautoi loppuun ja hoiti poikaset oikeaoppisesti isoiksi.

[pingu]

Erilaiset emot on päänvaivaa aiheuttaneet viime aikoina täälläkin, tai oikeastaan yksi erilainen emo. Kun vertaa toisiinsa kanojen käyttäytymistä tipujen aikana, niin on eroja kuin yöllä ja päivällä, ei aina mene kuin oppikirjassa...
Keväällä vauvakuumeeseen tuli vuosikas nuorikko, en alkuun ollut ollenkaan innostunut ideasta, pelkäsin, että "teiniäiti" ei osaa hommaa... mutta kana vaan sinnikkäästi jupotti tyhjässä pesässä, joten viimein päätin antaa sille tilaisuuden. Varauduin kuitenkin jo henkisesti siihen, että keskenhän se jättää tms. että sama kun suoraan mättäisi ne munat tuonne koivikkoon. No annahan olla, Tilda-neitihän sitten hautoi kuin vanha tekijä loppuun asti ja sai maailmaan kuusi poikasta, jotka se on hoitanut kympin arvoisesti. Se on osannut neuvoa ja paimentaa ne maltilla eikä ole turhaan hankkiutunut hankaluuksiin toisten kanojen kanssa, vaan keskittynyt olennaiseen.
Kun taas toinen, jo vanhempi kana on hoitanut enemmän tai vähemmän epäonnisesti kolme pesuetta, osin syynä emon hermostuneisuus. Järjestyksessä toisesta pesueesta kuoli tallautumalla kaksi emon tapellessa toisen kanan kanssa. Nyt kolmannesta, reilun viikon ikäisestä poikueesta oli vähällä puolet, eli toinen kuolla janoon... onneksi huomasin ajoissa ja pidin poikaselle kädestäpitäen juomakoulun en ymmärrä emoa, se höyryää kuin heikkopäinen, ruopii ja pelmuttaa kuivikkeissa, että poikaset lentelevät mukana, haastaa tappelua joikaisen vastaantulijan kanssa syö ja juo kyllä itse, mutta ei neuvo poikasia, niinkuin pitäisi kun vien jotain herkkuja tarjolle, että kutsuisi untuvikot syömään, käyttäytymisvaihtoehtoja on kolme: Se syö itse, mutta ei kutsu poikasia syömään tai ei noteeraa ruokaa millään lailla, jolloin poikasetkaan eivät osaa siitä kiinnostua tai sitten alkaa kylpeä vimmatusti ruokakupin vieressä, että sapuska vain peittyy muraan...
Ei pitäisi olla suurempia stressinaiheita kanalassa, ei liian tiheää eläinmäärää, kuivikkeet kunnossa, ei syöpäläisiä, ruokaa riittävästi ja se on hyvää... pistän tuon kanan luonteen piikkiin, toiset vaan on sätkyjä ja toiset tyyniä. Mutta tuo kana ei enää poikasia tee, eikä syksyn saavuttua enää mitään muutakaan, karsintaa on pakko tehdä ja noilla meriiteillä ei jatkoon mennä.

[MariaK]

Meillä kana joka hautonut toista kertaa, tämä kerta meni yhtä persiilleen kuin ekakin. Tallattuja, rikottuja munia ja tänään kerättyjä liiskattuja kuoriutuneita poikasia. Tällä kertaa saldo 2/10, ekalla 2/12.. Saattaapi olla syksyn tullen edessä

[sini90]

meillä ruskeat kanat tuli syksyllä (nuorikoita kaikki) ja yksi hautoi 8 munaa joista 7 kuoriutui kohtuu hyvin on hommasa hoitanu poikaset osaa juoda ja etsiä ruokaa itse! ikää vasta 2 viikkoa ainut kanapoikanen hyvin tiiviisti emon jäljessä mutta kukkopojat jo omatoimisempia. ovat olleet kuoriutumisesta asti omassa yksiössä josta pääsee myös ulos, pari kertaa ovat olleet ulkona siten että koko lauma on ollu paikalla.. kukko ei kiinnitä mitään huomiota tipuihin mutta muut kanat saattavat ajaa tiput pois ruokapaikalta, siinähän ne oppii nokkimisjärjestyksen mutta tuo ainut kanapoikanen ois tarkotus jättää porukkaan kai se löytää paikkasa porukassa kunhan vaan eivät liian kovasti nokkisi nuo muut ..

[kochin-fani]

Täällä nykyisin ainoa hautova on Fiia, jättimamma, joka aikoi joulukuussa teiniäidiksi (ikää tuolloin 8 kuukautta). Se yritti hautoa pari kertaa, sitten lopetti turhanpäiväisen vauvakuumeen potemisen ja eli jonkin aikaa oikeaa elämäänsä. Maaliskuussa se halusi taas tipusia, joten annoimme sen hautoa kun kelitkin olivat lämpiämässä. Se sai kolmen viikon kuluttua pääsiäistipunsa, ja hoiti niitä onnensa kukkuloilla! Isäkukko Make yritti osallistua poikasten hoitoon hellästi, enimmäkseen tarjoilemalla ruokaa pikkuisille, mutta Fiia ei pitänyt ideasta lainkaan vaan sitkeästi tahtoi toimia yksinhuoltajana Tuolloin Fiia oli erittäin hyvä emo, se piti huolen poikasista mutta ei ollut ylisuojeleva, minä ja vieraatkin ihmiset saivat katsella rauhassa tipuja ja ottaa niitä kädellekin ihmettelemään.
Kesän tullen, kun tiput olivat kasvaneet, Fiia vieroitti ne ja alkoi käyttäytyä, kuin ne olisivat olleet uusia tulokkaita: se silloin tällöin ajoi ne pois ruokailemasta nokkaisemalla niitä ilkeästi niskaan, tai varasti niiltä herkkupalat. Ja lisäksi se alkoi hautoa uudestaan! Uusille pienokaisille ei olisi ollut tilaa, joten jouduimme tyhjentämään pesän ja ottamaan kana sieltä pois. Aina Fiia läsähti sinne tyhjään pesään uudestaan, ulkoiltuaan muutaman tunnin. Maximus käytti tilaisuutta hyväkseen, ja alkoi hoitaa jälkeläisiään Fiian sijasta, vaikka nämä tuskin enää huolenpitoa tarvitsivat Fiia oli edelleen poikasille ilkeä, aivan kuin se olisi sanonut: "Menkää pois, hus! Olette jo isoja! Minä haluan uusia, pieniä tipuja!" Tyhjänpäiväinen haudonta on jatkunut kaikista estoyrityksistä huolimatta. Huhhuh, tämä alkaa käydä jo hermoille, kun tuolle papuaivolle pitää vääntää rautalangasta että nyt ei tehdä uusia vauvoja, piste. Syksykin on tulossa, ei se olisi tipuillekaan kiva että joutuisiva viettämään koko nuoruutensa sisällä. Ja entisetkään kanatiput eivät ole edes täysikasvuisia, tiedä millaisia pesähöperöitä niistä tulee! Onneksi kukkopojille sentään löytyi uusi koti. Ettei niiden tarvitse alkaa Maximuksen kanssa tappelemaan johtajan paikasta.. Siinähän sitä häslinkiä olisi ollut, viisi elävää haudontakonetta ja kolme tappelevaa kukkoa