Onnistuin liittämään kaksi kuvaa, jatkan vähän mietteitäni maatiaiskanoista ja –kannoista ja yritän tämän viestin loppuun liittää toiset kaksi kuvaa. Niin, juuri nyt uusia harraste- ja pienkanaloita syntyy kuin sieniä sateella. Ilmiön suurempi viitekehys lienee sellainen jota kutsutaan kotoiluksi. Lemmikkieläinten määrä on huipussaan, puutarhanhoito on in jne. Kun talous ei kasva, ihmiset kääntyvät kohti kotioloja, arjen pikku juttuja joista saadaan sisältöä elämään eikä edes maksa paljon. Harrastekanalan pitoa ei estä edes allergisuus. Suomessa on perinteisesti valtavasti maaseudun haja-asutusta myös kaupunkien läheisyydessä, eikä pikku kanaparven pitoa taajamien ja kaupunkien omakotialueillakaan rajoita mikään muu kuin peri(länsi)suomalainen naapurivierovuus. Ehkä tämäkin väistyy hiljalleen tapojen länsieurooppalaistuessa.
Ainakin maatiaiskanan säilyttäjien määrän kasvu on viime vuosina vain kiihtynyt. MTT olikin säilyttämisohjelmansa kanssa hyvissä ajoin ennen kotoilun nousua liikkeellä. Ohjelman ansiosta maatiaiskanojen määrä on noussut ja uudet harrastajat ovat löytäneet valmiin yhteisön ja väylän kananpitoon. Ilman säilytysohjelmaa moni viime vuosina maatiaiskanoja hankkinut olisi epäilemättä päätynyt tuontirotuihin. Täällä Munanetissä on aika usein keskusteltu siitä, tarvitaanko näin monta erillistä maatiaiskanan kantaa. Kun useimmissa kannoissa yksilö- ja harrastajamäärät ovat koko ajan kasvaneet, eiköhän niiden elinvoima erillisinä toistaiseksi ole turvattu. Sukusiitoksesta on myös taitettu peistä, mutta eiköhän sekin ongelma pysy kurissa kunhan ei sotketa toisiinsa sinänsä ymmärrettävää harraste-eläinten inhimillistämistä ja kasvatustoimintaa. Eli ei haudota Lempin ja Lyylin munia jos Lempi ja Lyyli eivät ole kaikin puolin terveitä ja elinvoimaisia, parvensa eliittiä.
Ja vielä erillisistä maatiaiskannoista: jos jostakin ilmaantuu rahaa DNA-testeihin, varmasti toisilleen läheisiä kantoja voisi testauksen jälkeen käyttää ainakin läheisen kannan sukusiitoksen katkaisemiseen tilapäisesti ja suunnitellusti. Olisi varmasti hyvä, jos kaikkien kantojen lähdöt olisi tarkasti dokumentoitu. Nyt esiintyy paljon arvailuja ja huhuja, eivätkä nämä kannat niin vanhoja tässä mielessä ole, etteikö löytyisi veteraaneja jotka muistavat asioita tuonne 30-40 vuoden taakse. Olen itse yrittänyt googlettelemalla selvitellä esimerkiksi tätä hämäläistä kantaa, mistä se on tullut, mikä se on, voisiko lähtö olla sama kuin Jussilan kannalla? Esimerkiksi MTT:n tilastoimat väriosuudet näillä kahdella kannalla ovat hyvin samankaltaiset, samoin munintatilastot. Legendana arvaillaan, että hämäläinen kanta olisi lähtöisin Tiitolan tilalta Pälkäneeltä. Tiitola jalosti 30-luvulla Hämeen mustaksi ristimäänsä kanaa saman Mallasveden rantamailla jossa Äimälän Jussila sijaitsee. Välimatka ei ole suuren suuri. Voihan olla, että Viivi Jussilan kanat olivat alun perin Tiitolalta tai samaa ainesta. Tai hämäläisen kannan kanat Jussilasta tai Lepolalta kenties? Onko varmasti tehty kaikki mahdollinen asian selvittämiseksi? Kun tyrnäväläisen kanan säilyttäjät ovat aktiivisia, ehkä hekin voisivat vielä kerran jäljittää kantansa mahdollisia varsinaissuomalaisia juuria. Oman hankaluutensa kantojen puhtauskysymykseen tekee tietysti se, että matkan varrella mukaan on saattanut pujahtaa vierasta ainesta. Tässä mielessä jotkut maatiaiskannat ovat epäilemättä alkuperäisempiä kuin toiset. Osassa kantoja raportoidaan isoistakin prosenttiosuuksista sulkajalkaisia. No, ei se mikään maailmanloppu tietenkään ole, mutta jos sattuu harrastamaan kantaa jolla tuoreita vieraan rodun piirteitä ei esiinny, yrittää tietysti olla varovainen. Syksyllä 2009 täällä Munanetissä esimerkiksi käytiin Jussilan kantaa koskeva kiintoisa keskustelu, jonka aloitti nimimerkki Mapekor. Hän kertoi saaneensa Jussilan kannan siitosmunia, ja heti perään laittoi nettiin kuvia sulkajalkaisista ja töyhtöpäisistä jussilalaisista. Nyt kun tässä aloittelen saman kannan säilyttämistä, olisin tietysti iloinen jos tietäisin mistä Mapekorin esimerkit olivat? Onko sellainen mahdollista, että omia polkuja kulkiessaan, Lepolalta lähdettyään jämijärveläiseen haaraan olisi yhdistetty tai vahingossa yhdistynyt muita kanarotuja? Enpä siis ainakaan toistaiseksi uskalla esimerkiksi vierasta kukkoa Lepolalta saamiin kanoihini yhdistää.
Kaiken kaikkiaan suurin osa maatiaiskanakannoista voi siis vahvasti. Laskin MTT:n Tiina Tuovisen äskettäin säilyttäjille lähettämästä yhteystietolistasta paljonko eri kantojen säilyttäjiä siinä oli. Vahvin on Alho (30) ja hyvin menee näilläkin: Tyrnävä (22), Kiuruvesi (16), Ilmajoki (15), Iitti (12) ja Hornio (11). Piikkiöläisiä säilyttäjiä siinä listassa oli 7, mutta hämmästyksekseni savitaipalelaisia ja hämäläisiä vain kaksi vaikka nämä kannat ovat olleet runsaita. Jussilaa oli myös kaksi, luumäkeläistä yksi eikä yhtään lindelliä. Laskin vertailun vuoksi vuoden takaisesta säilyttäjälistasta säilyttäjien määrät ja ne olivat (suluissa yksilömäärät MTT:n tiedotteesta 1/2011); Alho 45 (879 kanaa ja kukkoa), Tyrnävä 31 (305), Piikkiö 29 (740), Kiuruvesi 27 (295), Hornio 26 (385), Ilmajoki 21 (339), Savitaipale 17 (505), Iitti 13 (241), Häme 10 (199), Jussila 3 (11), Luumäki 2 (40) ja Lindell 2 (16). Osa kannoista on ihan parissa vuodessa reippaasti runsastunut, etenkin tyrnäväläinen ja ilmajokelainen. Näiden kantojen harrastajat ovat osanneet tuotteistaa ja markkinoida kantaansa, ja saaneet uutta porukkaa kiitettävästi mukaan. Netti on vahva väline! Ja eiköhän se ole niinkin, ettei mikään eläinrotu harrastajilla yleisty ellei ole sisältöä, substanssia jolla vastata huutoonsa. Eli nämä runsastuvat ovat hyviä kanoja! Mikä ei suinkaan merkitse että harvinaistuvat – esimerkiksi hämäläiset ja savitaipalelaiset – olisivat huonoja. Niitä ei vain niin tuoda esiin. Ja sekin on iloinen asia, että maatiaiskanoihin ilmiselvästi liittyy kotiseutuhenkeäkin. Pohjanmaalla se on perinteisesti vahvaa ja ilmankos ilmajokisten säilyttäjiä on Etelä-Pohjanmaalta runsaasti. Yhtä lailla runsastuvien iittiläisten säilyttäminen versoo maantieteellisesti lähellä kannan kotikontuja. Hämäläinen ihminen taas on vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä, saamatonkin. Ei täällä koeta sellaista maakuntahenkeä joka ulottuisi vaikkapa kanakannan valintaan saakka.
Toivottavasti saan nyt tähän liitettyä ne toiset kaksi kuvaa:
