Kanatiput kesyiksi

[kochin-fani]

Tulipahan vaan mieleeni kysellä että miten maatiaiskanan tiput saisi luottavaisiksi, etteivät ne heti juoksentelisi pelästyneinä piiloon kun tulee ruokkimaan tms. Edesmennyt Lempi hautoi monta kertaa 8 elinvuotensa aikana, ja antoi muitta mutkitta katsoa ja tutkia poikasiaan, ei nokkinutkaan kun tipun otti vaikka kädelle.
Se kana, joka todennäköisesti ensi kesänä rupeaa hautomaan (hautoi viime kesänäkin, 5 poikasta tuli ) tuli vasta kesällä 2011 ja oli aika arka. Nyt se on jo tottunut ja uskaltaa tulla lähelle, syödä kädestä.. Mutta palaanpa asiaan, eli siis vastailkaa reilusti ja kertokaa miten kanatipujen luottamuksen voisi voittaa

[Bean]

Olemalla niiden kanssa tarpeeksi, tarjoamalla niille syötävää kädestä jne.. Mitä enemmän niiden kanssa viettää, niin sitä kesymmäksi ne tulevat. Ja mitä aiemmin niiden kanssa alkaa olemaan, niin sitä nopeampaa kesyyntyminen.

[kochin-fani]

Kiitos! Muutkin saa lähetellä kokemuksiaan/vinkkejä kesyyntymisestä

[Iloisten Munatalo]

Meillä on viimoisin kuoriutunut ( 23.10.2011) niin leimautunut minuun, että heti kun avaan kanalan oven se pyrähtää joko päähän tai suoraan vaan kohti ja nappaan sen kiinni ilmasta Syö kädestä ja istuu olkapäällä niin kauan kun kanalassa olen, muun ajan kyllä vielä viettää emonsa kanssa. Pieni kukkopoika tämä on. Suloisesti katselee minua päätään kallistellen ja kuunnelle mun juttelua ja tänään ekaa kertaa hankasi nokkaansa mun poskea vasten Haluaisin ajatella, että osoitti hellyyttä mutta totuus taitaa olla että puhdisti nokkansa maissin tähteet mun poskeen Muut nuorikot ovat saaneet olla melko rauhassa käsittelyltä, yksi noista nuorikoista tulee kyllä kädelle, syömään, nimittäin Flora-kana Taitaa olla vaan niin ahne ja perso hyvälle. Vanhemmat kanat ovat oppineet luottamaan ja antavat kiinni sekä kukot myöskin.

[kochin-fani]

...heti kun avaan kanalan oven se pyrähtää joko päähän tai suoraan vaan kohti ja nappaan sen kiinni ilmasta Syö kädestä ja istuu olkapäällä niin kauan kun kanalassa olen, muun ajan kyllä vielä viettää emonsa kanssa. Pieni kukkopoika tämä on. Suloisesti katselee minua päätään kallistellen ja kuunnelle mun juttelua ja tänään ekaa kertaa hankasi nokkaansa mun poskea vasten Haluaisin ajatella, että osoitti hellyyttä mutta totuus taitaa olla että puhdisti nokkansa maissin tähteet mun poskeen

Hei, ja sitten vielä lisäys tuohon alkuperäiseen kysymykseen: Jos haluaa kesyjä tipuja, niin kannattaako kanan alle kurkistaa katsoakseen poikasten määrän ja siivotakseen esim. munankuoret pois? (Vaikka onhan siinä se itse emonkin luonne )

[Iloisten Munatalo]

Kyllä minä ainakin kurkistelin ja juttelin samalla sekä emolle että munille

[ninnu]

Täällä on jo hyviä neuvoja tullutkin, eli aikaa vaan viettämään lintuvauvojen pariin

Uskon, että emon ominaisuudetkin vaikuttaa, sekä rotukin jossain määrin. Kesy, hyvin luottavainen emo antaa poikasilleen omalla käytöksellään esimerkkiä, miten ihmisiin suhtaudutaan Jos emo on todella kesy, heti ovella vastassa, niin kyllä sen tiputkin ottaa mallia ja käyttäytyy samoin, roduista puolestaan mun millet on kaikki mielettömän kesyjä, sylissä viihtyviä ja myös niiden poikaset järjestäin, samoin käppänät, aina jaloissa pyörimässä ja jälkikasvu samanmoisia.

Kun taas emo, joka kulkenut kesän vapaasti poikasten kanssa, laajalla alueella aamusta iltaan, sen jälkikasvu ei ole läheskään niin kesyä, nyt kun syksy on on tullut ja ulkoiluaika vähentynyt ja sisälläoloaika pidentynyt.

[Nuki]

Mulla on ollut se taktiikka, että pian uusien lintujen kotiuduttua nappaan ne vuorotellen syliin. Eka saattavat hieman rääkyä ja räpistellä, mutta pidän niitä varoen kiinni ja juttelen kunnes rauhoittuvat. Rinnan ja pään silittely tuntuu monia rauhoittavan. Kun ne sitten uudelleen alkaa pyristellä, päästän ne vapaaksi. Toivon, että niille muodostuisi näin käsitys, ettei syliinotto ole mikään paha juttu ja sieltä pääsee kyllä poiskin aikanaan.
Istun paljon kanalassa ja tarjoan linnuille ruokaa, pikkuhiljaa uudet ottaa mallia vanhemmista ja alkavat varoen lähestyä mua. Silittelen niitä nopeasti ohimennen aina kun mahdollista ja siirryn pois kun alkavat perääntyä. Sitten taas syliterapiaa. Siitä ne sitten pikkuhiljaa oppivat Mun uusimmat, Aamu ja Aatos, kiljuivat ja räpistelivät mulle tullessaan kuin päätä leikattais, nyt suostuvat jo rauhoittumaan aloilleen sylissä. Tulivat mulle lokakuun lopulla tai marraskuun alussa.
Jostain syystä tuntuu, että linnut tykkää kun niille höpöttelee. Hilkka varsinkin on kova juttelemaan, käydään välillä pitkiä keskusteluja eikä kielimuuri haittaa ollenkaan Myös Kyllikin kanssa juttu luistaa.

[kochin-fani]

Jostain syystä tuntuu, että linnut tykkää kun niille höpöttelee. Hilkka varsinkin on kova juttelemaan, käydään välillä pitkiä keskusteluja eikä kielimuuri haittaa ollenkaan

Kanoille on kyllä kiva jutella, meittiäkin jotkut on muutaman kerran kuunelleet oikeasti kiinnostuneina. Tuota "syliterapiaa" voisikin kokeilla ensi keväänä-kesänä, kun Asta-muori (ja muut mukavat kanaset) alkaa todennäköisesti hautomaan...
Ja muuten, jos kana siis hautoo poikaset niin mihin aikaan niitä kannattaa alkaa kesyttämään (vaikka emo olisikin tottunut ihmisiin)? En usko, että ihan kuoriutumispäivänä kannattaa vielä koskea.. Mutta voisiko niille esimerkiksi alkaa juttelemaan kun ne ovat kuoriutuneet ja sitä mukaa pikkuhiljaa vaikkapa syöttää kädestä...?

[kochin-fani]

En nyt halua hoputtaa mutta onko kellään äskeiseen kysymykseen vastauksia?

[HiltaHelikopteri]

Mutta voisiko niille esimerkiksi alkaa juttelemaan kun ne ovat kuoriutuneet ja sitä mukaa pikkuhiljaa vaikkapa syöttää kädestä...?

Kyllä voi! "Höpsöimmät" kananomistajat juttelevat jo haudottaville munille Usko tai älä, mutta kuoriutumaisillaan oleva tipu jo vastaa 'ihmisemonkin' puheisiin ja siihen, kun koputtelee munankuorta. Ja kesy emo ei pahastu siitä, vaikka tipuja ruokkii kädestä. Kun se syö itsekin kädestä, niin se pitää ihan normaalina, että poikasetkin syövät.

[mimmu]

Kyllä meillä ollaan syliterapiaan annettu jo heti synnyttyä tipuille ja kädestä syötetty siinä samalla kun emokin opettaa tipunsa syömään. Siitä ne oppii luottamaan hoitajaan ja oppivat kulkemaan mukana kasvaessa.
Meillä kesän syntyneet joista yksi on kukko, niin osaa vaatia omaa aikaa itselleen kun tottui kädestä syömään ja nyt menee orrelle valmiiksi että etkös emäntä jo anna sitä pöperöä no sitä saa mitä tilaa paijausta ja kädestä herkkua.
Omat kasvattamat ovat helpommin kesyyntyneitä meillä olleet ja vieläkin pari kanaa jotka ovat olleet jo pari vuotta, niin eivät kesyynny syliin otettavaksi, mutta kumminkin kulkevat muiden mukana parvessa miun perässä kesäisin ulkona. Kädestä kyllä kaikki syövät ja osaavat nokkia toisia pois jos ovat liian innokkaita kun haluavat "yksilö" hoivaa.
Mie päivittäin pidän niitä sylissä ketä on kesympi ja siinä ne jutustelee päivät turinat miulle ja Sissi kukko se vasta syliin pyrkijä onkin. Se osaa marmattaa ja nukahtaa siihen sitten jotta saa hetken rauhaa vahtimiltaan kanoista. Mie siihen hälle, jotta kyl mie kanaset vahdin huilaa sie vaan rauhassa ja se ressukka sitten osaa nauttia ja ottaa nokoset
Olen nyt nuori herra Jalmarin myös opettanut syliin ja tykkää sekin ja itse saa omin aikoin sitten pyrkiä pois.
Jokaisella kanalla on omat rutkutukset ja Sohvi on kaikista kova äänisin ja toiset sitten siirtyy takavasemmalle kun Sohvi saa kädestä ensin syödä. Osaa se mokoma olla lellikana ja sen se näyttää muille kanoille kotkotuksella muttei muuten.
Ovat oppineet nimensä kun niitä hoivaa ja juttelee paljon, joten meillä on ainakin vierihoitoa heti syntymästä lähtien.

[kochin-fani]

Nostanpa ikivanhaa ketjuani...
Ihmettelen vaan, että mitä kummaa on tapahtunut jättitipuilleni? Ennen ne olivat suht kesyjä, söivät kädestä rohkeasti vaikka eivät aina syliin asti uskaltautuneetkaan. Nyt kukaan ei syö kädestä yhtä reippaasti, ja niiden isäkukostakin on tullut varovaisempi

[petskin]

Itselläni kanat ovat aina hieman arempia kesän jäljiltä, kuin mitä ennen olivat, kun niiden kanssa ei ole ehtinyt oleskella niin paljoa kun ovat olleet pihalla juoksentelemassa koko ajan.
Kanat myös osaavat olla heti varovaisempia jos kerran pelästyvät ihmistä oikein kunnolla. Mutta kyllä niiden luottamuksen on aina saanut voitettua takaisin ja kesän jäljiltä arat kanat ovat kesyyntyneet
taas talven aikana.

Itselläni ei ole kanan alta tullut tipuja vielä kertaakaan, mutta konehaudotut tiput olen saanut kesyyntymään olemalla niiden kanssa mahdollisimman paljon, kanniskelen niitä
paidan alla tai taskussa aina kun vain voin . Jotkut viestit täällä munanetissäkin olen kirjoittanut niin että minulla on ollut samaan aikaan tipuja paidan alla .

Uudet kanat hankin aina mahdollisimman nuorina jotta ne kesyyntyisivät helpommin. Alkuun pidän uusia kanoja yleensä kaninhäkissä ja vain istuskelen kanihäkin vieressä niin että uudet
kanat tottuvat minuun ja ovat rauhallisia silloin kun olen häkin vieressä. Liikun myös mahdollisimman rauhallisesti ja juttelen kanoille koko ajan. Kun kanat ovat tottuneet minuun, otan jonkun kesyn
kanan syliini ja syötän sille jotain herkkuja, sitten avaan kanihäkin luukun ja annan uusien tulokkaiden itse lähestyä minua, yleensä varsinkin nuoremmat kanat tulevat tässä vaiheessa ainakin parin
kymmenen sentin päähän katsomaan ja kun olen toistanut tämän parina päivänä peräkkäin niin ne lopulta tulevat syömään kädestäni ja kiipeävät syliini. Tässä vaiheessa on otettava huomioon että
liikkuu hyvin rauhallisesti ja että kana joka on "syöttinä" sylissä syömässä herkkuja ei ole heti aluksi hyökkäämässä lähelle tulevien uusien kanojen kimppuun. Lopulta kanat alkavat viihtyä sylissä ja
tulevat heti häkin luukun avatessa syliin, eikä "syöttikanaa" enää tarvita.

Jos ei ole mahdollisuutta eristää uusia kanoja niin ne saa parhaiten kesyyntymään alkamalla ottaa niitä heti niiden tultua syliin ja syöttämällä niille herkkuja sylissä, kun kana on rauhallinen, se nostetaan
pois sylistä. Ahneimmat saa kesyyntymään houkuttelemalla ne syliin herkuilla ja nostamalla ne pois sylistä ennen kuin ne alkavat pyrkimään itse pois. Kun nostaa kanat pois sylistä ennen kuin ne hermostuvat,
ne saa pysymään paljon rauhallisempina jatkossa sylissä. Mutta jos kanan päästää sylistä pois silloin kun se pyristelee niin se saa tavallaan palkkion pyristelystä ja oppii että kun pyristelee tarpeeksi niin
ei joudu syliin ollenkaan .

Tässä nyt oli jotain ohjeita miten kanan saa kesyyntymään . En kyllä tiedä kuka näitä jaksaa lukea

[kochin-fani]

Tässä nyt oli jotain ohjeita miten kanan saa kesyyntymään . En kyllä tiedä kuka näitä jaksaa lukea

Minä ainakin jaksoin, kiitos paljon Jokaisesta vinkistä, jonka saan, on varmasti hyötyä. (Joskus haluaisin kokeilla konehaudontaa, ja tehdä tipuista oikein kesyjä )