Huippua, että mäkin voin aloittaa oman haudontatopicin

. Oon ihan oikea kanaharrastaja

.
Ensiksi kiitos
Minnimannille munista! Saatiin sillä tavalla tämä projekti käyntiin.
Tässä sitä haudontastooria nyt sitten olisi.
Meidän tyrnis-rouva Inkeri alkoi tehdä hautomissuunnitelmia ja yli viikko sitten. Alkuun se hautoi puolta päivää kerrallaan, mutta sitten se innostui ihan todenteolla. Ensin Inkeri hautoi sitkeästi yhtä munaa ja välillä tyhjää pesääkin muutaman päivän meidän munintatornin katolla. Näin painajaisia tippuilevista tipuista

ja päätin keskeyttämisen uhallakin siirtää Inkerin turvallisempaan paikkaan. Yllättäen Inkeri hyväksyi tarjoamani vaihtoehdon ja hautoi tyynenä neljää kaupan munaa (On jotenkin liikkistä, ettei kana epäile mitään outoa olevan vaikka sen lapsen aluissa on kyljissä leimat...).
Eilen illalla haettiin ihkaoikeat tyrnismunat

. Vaihtelin illan pimeinä tunteina kaupan 4 munaa 12 tyrnismunaan (Ensin suunnittelin 6-8 munaa, mutta ahneus iski

). Aamulla jännityksellä menin tutkailemaan tilannetta ja onneksi kana ei osaa laskea

ja Inkerin hellässä huomassa oli kaikki 12 munaa. Musta on ihana paapoa sitä ja tajoilin ruuan rouvalle vuoteeseen ja siitä se söi hyvällä ruokahalulla. Syötyään se oikein nätisti käänteli munia allaan, kotkotteli tyytyväisenä ja painui taas omaan hautomisen maailmaansa. Ootteko samaa mieltä, että hautovalla kanalla on ihan omanlaisensa katse? Vai kuvittelenko mä vaan, kun oon niin tohkeissani...
Toivon tosiaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei Inkeri osaa laskea päiviä ja jaksaa yhtä sinnikkääsi loppuun saakka

.