Kädestä pitäen - kukko laumasta paistiksi?

[tiina]

Kanamummo, juuri näin mä teen. Ja sen nahkankin nyljen vaan siitä kohtaa, mistä otan lihan. Eli aukasen vaan 'takkia' molemmin puolin rintalastaa, leikkaan rintapalat pois ja koiville sama juttu. Ei tartte pelleillä höyhenten ja sisälmyksien kanssa yhtään.
Takin aukaisun aloitan siitä kuvun vierestä.

[kanamummo]

Sori, pitäs taas lukea niitä ylempiäkin viestejä eikä vaan ihan edellistä. Sieltähän se löyty oon mää tohelo.
No meillä näköjään kulkee ihan samaa latua aatos.

[Maattari]

Kääk, tänään se on edessä, neljän kukon pakastimeen laitto, hirvittää. Uudet kukot odottaa yksiössä ja tunnen itseni tosi petturiksi kun menen kanalaan.

[kanamummo]

Sano aina kirvesterapiaa saavalle kukolle, mafiosotyyliin: ei mitään henkilökohtaista, ymmärräthän, tää on suvun etu

[Mar-jatta]

Kirjottelin blogiini teurastuksen jälkeen jutun, ajattelin että vois olla avuksi muillekin eka kerran kanssa kamppaileville hentomielille... Tässäpä se, ilman kuvia tosin (ne kuvat siis kynitystä kukosta ja fileistä ja koivista, EI itse toimituksesta ) :

Viimeinkin se koitti. Päivä, jolloin kukkopojat saivat lähteä. Eli siis teurastuspäivä.
Paljon on aiheesta puhuttu, vitsailtu ja naurettu. Me UkkoKullan kanssa, eläinrakkaat ja herkkämieliset, tulisimme joku päivä katkaisemaan kaulat rakkailta Muskettisotureiltamme... Jep.
Päätin, että joululoman aikana on homma tehtävä. Räikkönen on pienessä häkissään eristyksissä, Ralfilla menee kaikki aika ja energia, kun se häätää pikkukukkoja pois kanojensa kimpusta. Ei mukavaa. Hommaa on venytetty jo niin paljon, että pelkäsin että sitä vain venytetään ja venytetään. Ja kyllähän sitä venytettiinkin vielä viikko. Joululoman viimeisenä päivänä se sitten tapahtui. Kävelin kukkopoika sylissä kohti pölkkyä, jossa odotti vesuri...

Hommahan oli aivan niin kauheaa, kuin olin kuvitellutkin. UkkoKulta silpas vesurilla pään irti, minun pidellessä kukkoa. Tiesin kyllä, että päätön lintu räpistelee vielä tovin kun pää on irronnut, olin valmistautunut siihen ja päättänyt pysyä tiukasti jalassa kiinni. No, en pysynyt. Sinne lennähti hankeen päätön kukkopoika. Kerrassaan vastenmielistä. UkkoKulta-polo sai juosta hangessa siipiveikon perässä, kun emäntä voivotteli vieressä...
Haettiin samoin tein toinen kukkopoika. Edellisen kukon kanssa pidin tiukasti silmät kiinni, nyt näin kuinka terä iskeytyi kukon kaulaan, kuinka silmät suureni ja nokka aukes hämmästyneeseen henkäykseen. Hyi. Taas roikuin jalassa kiinni, mutta se alkoi vääntyä itsensä ympäri kun kukon ruumis kieppui. Oli niin vastenmielisen tuntuista, että taas lensi kukkopoika hankeen... Ja UkkoKulta perässä...
Oli niin kova tunnelataus, että poruttamaanhan se laittoi. Käänsin selän, osin siksi ettei minun tarvinut nähdä päättömänä räpiköivää kukkoa, mutta isolta osin myös siksi, ettei UkkoKulta näe kuinka emäntää poruttaa... Purin hammasta ja kokosin itseäni. Sidoin hiljentyneen kukon jalat yhteen ja laitoimme sen riippumaan.

Tässä vaiheessa pidimme tauon, otti sen verran koville. Toistelimme, että enää kaksi jäljellä ja sitten se on ohi. Tauon jälkeen taas kanalaan, Muskettisotureiden pääkukko kainaloon ja eikun kohti pölkkyä. Puhallellen ja hammasta purren kokoilimme itseämme, asetimme kukon pölkylle. Kun UkkoKulta kysyi onko valmista, puristin silmät tiukasti kiinni ja sanoin että on... Siihen katkes johtajakukon kaula, kukko lensi kuin leppäkeihäs samoin tein hankeen, ja minä painelin vastakkaiseen suuntaan... Siinä vaiheessa homma kävi liian isoksi kestää, ja itkun paikkahan se oli... UkkoKulta totes kyynelehtivän emännän nähtyään, että "ei tästä mitään tule, jos sinä olet tuommonen..." Nostelin olkiani ja jollain hirtehisellä tavalla nauratti, että minkäs teet.
Sain kumminkin sidottua kukon jalat, ja niin laitettiin sekin hetkeksi riippumaan. Halasimme UkkoKullan kanssa ja totesimme, että enää yks ja sitten se on ohi.
Tälläkertaa totesin itsekseni, että ei hommasta tosiaan tule mitään, jos olen "tuommonen". Päätin siis, että pidän kiinni sätkivästä kukosta vaikka mikä olisi. No, en pitänyt... Hetken pyristelyn jälkeen, sinnehän se hankeen lennähti sekin kukkopoika...

Mutta nyt se oli ohi. Neljä kukkopoikaa oli nyt teurastettu. Ja ihan itse.

UkkoKulta rauhoitti itseään kolaamalla, menemällä johonkin aivan toiseen tilanteeseen. Minä menin kanalaan, tarjoilin pelästyneelle porukalle leipää kädestä. Kanalassa syntyi aikamoinen kaaos, kun pyydystimme nuorimpia kukkoja. Olivat todella vikkeliä, eivätkä ollenkaan halunneet tulla kiinniotetuiksi. Ajattelin siis, että samalla kun rauhoitan itseäni seurustelemalla kanojen kanssa, rauhoitan samalla kanoja.
Kaikki kolme jäljelläolevaa kukkoa otti leivän kädestäni, eli luottamus pelasi. Hjalmar tuli melkein syliin istumaan, kun en ollut tarpeeksi nopea. Siirsin Räikkösen pikkuhäkistään entiseen häkkiinsä, jonka se sai nyt aivan omakseen. Lupasin sille, että jahka tilanne vähän rauhoittuu, saa se seurakseen pari hemaisevaa kananeitiä.
Kanalassa istuessani tuli hyvä olo. Tiesin, että se mitä me juuri teimme, oli oikea teko. Rauha palasi kanalaan, ja elukoilla on hyvä olla. Ja kun kerran meillä on "ylimääräistä" kananlihaa (tai siis kukon-) ja sitä kerran syömme, niin näin se kuuluukin tehdä. Teurastaa omat eläimet omaan käyttöön. Näin ei ole niidenkään kukkopoikien elämä ollut turhaa. Vaikkakin kyllä minä siinä toisen ja kolmannen kukkopojan välissä kirosin omavaraistalouden hornan tuuttiin... Sillä hetkellä ymmärsin kirkkaasti vakuumiin nätisti pakatun, elottoman lihakimpaleen arvon... No, en tietystikään tosissani, heitimme aika outoa hysteeristä huumoria teurastuksen aikana, koska tilanne nyt vaan oli niin absurdi.

Nyt on kukkopojat fileinä ja koipina jääkaapissa. Emme alkaneet suolistamaan niitä. Tänään teen osalle marinaadin ja laitan pakkaseen, osan laitan pataan ja leivinuuniin muhimaan.
Hommassa ehdottomasti pahinta oli tappaminen. Teurastuksen jälkeen menimme omiin toimiimme hetkeksi rauhoittumaan, sitten kiehautimme kahvit, söimme välipalaa ja palasimme teuraspaikalle. Oli aika kyniä ja nylkeä... Olin kuvitellut, että sekin tulee olemaan raskasta ja vaikeaa, mutta ei se ollut. Ne olivat kuolleita eläimiä. Vaikkakin yhä lämpimiä, ja muutama kukko jopa rääkäisi (oli jäänyt hassusti ilmaa keuhkoihin... tuntui, että hypähdän kuusenlatvaan kun päätön kukko UkkoKullan sylissä päästikin yhtäkkiä äänen...).

Tietyllä tapaa olen hyvin ylpeä meistä. Varsinkin UkkoKullasta. Minulla on naisena jonkinlainen "oikeus" itkeä pillittää ja heitellä kukkoja lumihankeen UkkoKullan noudettavaksi, mutta UkkoKullan täytyy olla Mies. Ei homma sillekään ollut ollenkaan helppoa, näin sen, mutta UkkoKulta piti homman kasassa. Sen vuoksi minäkin yritin olla urhea. Olimme yhdessä samassa liemessä. Tiedän, että kukkoja heittelevästä emännästä tulee riittämään huumoria vielä pitkäksi aikaa, ja hyvä niin.

[Maattari]

No nyt se on tehty, neljä kukkoa jääkaapissa patavalmiina. Kaikki kynittiin ja suolistettiin harjoituksen vuoksi. Pahin oli tappaminen sen jälkeen olivat lihaa. Ja kiitos kanamummo mafiosotyylistä, rupesi naurattamaan,se auttoi kummasti Kanalassa on nyt rauha maassa kun amiskukot eivät raiskaa kaikkea liikkuvaa, uudet kukot ovat ,ainakin vielä tänään, herrasmiehiä vaikkei heilläkään ikää ole kuin reilu 6kk.

[Paltsi]

Onneksi olkoon Mar-jatta ja Maattari
Nyt kun olette kerran tehneet sen, seuraava kerta on jo helpompi. Ei niinkään se tappaminen mutta ruhon käsittely.

Vaikka itse teurastan useamman kymmenen lintua vuodessa ja siihen possut ja pässit päälle, pitää minun joka kerta siihen tappamiseen itseni kovettaa. Siihen ei näköjään totu, tai ainakaan minä en ole tottunut. Ruhon käsittely on sitten toinen juttu, se sujuu koko ajan helpommin ja luontevammin. Kyllä minun mielestäni jokainen itse ruokansa kasvattanut ja patavalmiiksi laittanut voi olla rinnat kaarella, kovin moni ei siihen enää tänä einestiskien kulta-aikana ala.

[tursia]

Meillä ei vielä ole kukkoja pataan asti laitettavaksi, mutta oikeastaan jo innolla odotan että saa 'hyvän omantunnon'lihaa. Minusta ei ole kyllä niitä tappamaan, mutta siitä eteenpäin meinaan hommat opetella. Yksi tuttu metsästäjä lupasi tulla päästämään kukot sitten päiviltä.

Onkos ensi kesänä tulossa jonkunlainen näyttely tai miittinki? Ajattelin vain, että voisiko siellä tuota teurastus ja suolestus-asiaa opettaa?'

Telkkarista tuli hyvä ohjelma Englannista kaverista joka kai tuotti lähes kaiken sapuskansa. Myös kanat. Ja itse teurasti.
Sillä oli joku sähkötainnutin mistä se antoi ensi kanalle tällin ja sen jälkeen avasi siltä kaulan ja laski veret pihalle. Ohjelman idea oli saada ihmiset tajuamaan mistä sapuska oikeasti tulee. Valitettavasti en nähnyt sitä kokonaa. Se oli mielen kiintoinen.

[maatiaiskukko]

Sano aina kirvesterapiaa saavalle kukolle, mafiosotyyliin: ei mitään henkilökohtaista, ymmärräthän, tää on suvun etu

Tää oli kyllä huumori. Pitääpä kokeilla jos se seuraavia kukkoja rauhoittaisi.
Eilen 2 kukkoa päätyi pakkaseen, kun innostuivat tappelemaan verissäpäin, joten jouduin lopettamaan sekä uhrin että epäillyn tekijän.

Tein myös taas kerran sen diagnoosin, että ainakaan noista maattarikukoista en taida ensi kerralla ottaa kuin koivet ja rintapalat talteen. Kahdesta kukosta tuli ehkä 200g muita osia lisäksi kun tarkkaan perkkasi. Ei oikein maksa vaivaa.

[Maattari]

Vähän on siipi maassa tänään, tunteet mylläävät. Järki sanoo että tein okein mutta kun ne tunteet... huoh

[kuukernuppi]

Yhdyn useisiin aiempiin kirjoittajiin, tappamiseen ei totu ikinä.Ja musta on jotenkin alkanut tuntua joka syksy vaikeammalta possuista ja kalkuista luopuminen.Se teuraspäivä on joka kerta yhtä ahdistava mutta useampien toistojen jälkeen se menee nopeammin ohi.Ruhojen käsittelytaito paranee myös kerta kerralta ja nyt kolmantena syksynä otin talteen ja valmistin ihmisruoaksi jo erikoisemmatkin osat jotka on aiemmin syötetty kissoille ja koirille (pää, sorkat, kivipiirat, sydämet, kalkkunan maksa ym). Ja mausta sen onnellisen lihan tuntee; siinä vaiheessa kun kaivaa uunin perältä tirisevän ja tuoksuvan padan täynnä itsekasvatettua grillikylkeä, lorauttaa vähän barbeguekastiketta päälle ja tunkee kiduksiin, unohtuu SE päivä..

[maunu_muori]

Mulle sanoi se kaveri, joka on monta kertaa tullut avuksi, ettei se teurastuspäivä ole koskaan se vuoden miellyttävin päivä..(ja hää on sentään tehny sitä pienen ikänsä, vamaan lähemmä 60 vuotta ollu hommassa mukana) mut ite oon aatellut niin, että säästyy se kamala kuljettaminen satojen kilsojen päähän lahdattavaksi, ja eläinten panikointi karjautossa, kun teen sen kotona ite. Myytäville lihoille joutuu ton kyllä sitten hyväksyyn, sitten kun tää ylituotanto paisuu siihen malliin. Myö tehään toi operaatio sillain illankähmyssä ja jätetään yöksi roikkuun(jos on siinä nollan tienoolla keli, kovalla pakkasella tai kesäkuumalla on vaan sitten venytettävä päivää). Linnut on silloin paljon rauhallisempia ja unisia, niin niitä ei pelota se pölkylle vienti.

Kalkkuja kun sitten käsittelette tai miksei isompaa kukkookin niin kannattais laittaa se elikko esim johonkin pussiin jossa on alanurkassa päänmentävä aukko. Kaikille osapuolille helpompaa.Eli sellainen "teurastustakki" elikolle päälle, kalkku on helpompi kantaakin takki päällä, pysyy paremmin sylissä.