Lihaliemi ja
piirakka.. en tiiä onko ollu jotain kielivaikutusta, mummo sano niitä tollain ja hää oli 1900- luvun alkupuolella piikomassa Helsingissä. Tohon piirakkaan tulee sitä lihaa hakkeluksena, josta liemi keitettiin(kalvot ja rasva pitää nuukaan poistaa, mummon termi), kananmunaa, sipulia ja riisiä ja taikina tehään jauhoista+kuorineen keitetystä perunasta, jotka kuoritaan kuumina, murskataan ja jäähytetään + voista..., kaikkia yhtä paljon.... NAM .. piirakka saa olla aika ohut.
MItä vanhemman kantturan
etupotka, sen parempi liemi ja maukkaapi piirakka(luuttomasta lihasta tätä ei kannata tehä) .. eikös täällä ollu sellaisiikin, joilla on ammuja.. nuoren elikon liha ei oo tarpeeksi maukasta, vanhaa kantturaa ei taho kaupasta saaha...täällä vois olla kiinnostunu ostaja ens jouluna, mut VAIN etupotka

!
Liemeen tulee mausteeksi, kuorimaton sipuli(tai pari), purjopala( laitan ehkä vähän tavallista enemmän), punajuuri tai pari, kuorittuna, muutama porkkana, sellerii ja palsternakkaa, pari laakerinlehtee(mie niitä "pajunlehtii" laitan vähän reilummin kun en voi laittaa pippurii) ja valko- ja maustepipurii( kokonaisina). Suolaa sopivasti. Hitsit olisko pitäny laitaa tää tonne resepteihin... noo menkööt nyt tähän.
Keittoaika on aika pitkä, liha pitää olla ihan pehmeetä, mut ei niin, että hajoo sinne liemeen(alussa muodostunu vaahto tietenkin kummataan veke), juurekset lisätään vasta vaahdon kuorimisen jälkeen. Liemi siivilään ja jäähdytetään, Pinnalle kertynyttä rasvaa ei käytetä, mut se jätetään suojaamaan lientä säilyvyyen parantamiseksi. Tytisevä liemi lämmitetään ennen tarjoilua. Saa olla aika lämmintä, samon piirakkapalat(teen uunipellillä).
Työläshän tää on tehä tässä valmiitten taikinoitten luvatussa maassa, mut Joulun kunniaks oon aina laitellut... penikatkin kaipaa sitä niin, että likka sano vuos sitten,kun ei tiennyt, onko synnyttämässä, et muista tuua sit sinne
