Kanojen käyttäytyminen yms.

[Talbot]

Minä olen luullut/lukenut, että naakka on linnuista ainoa yksiavioinen. No ei. Minä aloin eilen järjestellä kanalaa uuteen uskoon että saan junioreille tilaa. Erotin päälauman tilasta ehkä kolmen neliön alueen kompostiverkolla (käteviä). Laitoin sinne neljästä kukosta kolme, arvojärjestyksen kakkosen kolmosen ja nelosen. Arvelin että ne voisivat pärjätä siellä kolmistaan kun yleensä niillä ei ole ongelmia keskenään. Päästiin pääparveen kaksi edellisen sukupolven kanaa (pääparven emot ruskea ja taittovarvas) että sain poikasille näillä kahdella talven ajan olleen tilan. Kukot siirsin siksi, etteivät ruskea ja taittovarvas uusina joutuisi ylimitoitettujen seksivaatimusten kohteeksi. Alkoivat hervottomat hulabaloot. Kakkoskukko turhautui uudessa karsinassa ja alkoi muksia kolmosta ja nelosta. Isommalla puolella vasenvihreä (kana) alkoi rökittää emoaan ruskeaa oikein urakalla ja keltakeltainen (kana) yritti epätoivoisesti päästä sinne kolmen kukon puolelle sen kompostiverkon läpi. Pari-kolme tuntia jaksoin (kun samanaikaisesti puhdistin ruskean ja taittovarpaan vanhaa tilaa poikasille) ja sitten otin ne kolme kukkoa erillisaitauksesta pois ja laitoin ne kaksi 1. sukupolven kanaa ruskean ja taittovarpaan siihen aitaukseen.
Rauha palasi maahan välittömästi ja vallitsi tänäänkin. Mutta: heti päästyään taas yhteen kakkoskukko ja keltakeltainen painelivat yhteen nurkkaan ja aloittivat yhteisen pesänrakennuksen, makailivat siellä kylki kyljessä, pitivät sitä kurinaa, tiedättehän, nostelivat puruja toistensa päälle ja olivat niin iloisia niin iloisia kun olivat taas yhdessä. Tajusin, että nehän olivat pari, ja niiden erottaminen toisistaan oli niiden tähänastisen elämän suurin järkytys. Ja kun kriisi oli ohi, elo oli niin ihanaa niin ihanaa taas yhdessä. Kanat/kukot voivat siis olla yksiavioisia. Pohdin asiaa ja mielestäni en ole koskaan nähnyt parvenjohtaja Börringenin polkevan keltakeltaista, muita kanoja kylläkin. Kolmoskukko ja neloskukko palautuivat parveen ilman mitään näkyviä yhteisriemuja minkään kanoista kanssa. Vasenvihreä jatkoi verkon läpi uhitteluaan ruskealle, mutta kun välissä oli verkko, ruskea näytti elekielellä olevansa tarvittaessa valmis matsiin (vaikkei siihen ryhtynyt ollessaan samassa tilassa vasenvihreän kanssa).

[Nuki]

Mahtava ketju! Ihanat noi Talbotin rakastavaiset!
Mulla oli viime kesästä asti mielenkiintoinen projekti vihaisen kukon kesyttämiseksi. Salmari alkoi hyökkäillä ihmisten kimppuun kun aloin vähentää kukkoja. Alunperin laumassa oli 6 kukkoa ja Salmari oli alin arvojärjestyksessä. Kanat joutuivat kuitenkin liian kovilla ja yksi kerrallaan puolet kukoista lähti uusiin koteihin. Salmaria uusi vastuu alkoi ilmeisesti stressata, on hyvin huolehtivainen ja kiltti kanoja kohtaan. Se päätti sitten että ihmiset ovat pahin uhka. Alkuun rökitin sitä kellistämällä maahan, mutta se vaan lisäsi raivoa.
Sitten täältä Muniksesta sain neuvon olla lempeä, silitellä ja sylitellä paljon, tarjota herkkuja. Sehän auttoi! Salmari oli aina tarkkaavainen, kyttäsi mua valmiina hyökkäämään, mutta pysyi aisoissa kun juttelin sille rauhoitellen ja silittelin. Kevät sai sen kuitenkin taas arvaamattomaksi ja mun piti luopua siitä. Nyt se asustaa nuoren kukon parina mun kaverilla ja puolustaa pikkukukkoa raivokkaasti kaikkia vastaan. Kaveri on kyllä hyvää vauhtia oppimassa pärjäämään sen kanssa, tykkää "haastavista" eläimistä

No, täytyihän sitä uusi kukko saada, ihan puolivälistä Suomea hain komean Tohvelisankari-pojan meille. Kun sitten vein uutta kukkoa kanalaan, tuli ahaa-elämys: Mikä idiootti, kaksi aikuista kukkoa yhteen!!! Tottakai ne yritti heti ottaa matsia, ei muuta kuin Tossu omaan häkkiin ja kanalan jakoa miettimään. Siinä häkin verkon läpi sitä pöyhisteltiin ja kieuttiin muutama päivä, sitten koitti kanalan siivouspäivä ja aattelin kokeeksi päästä Tossun porukkaan ja vahtia vieressä valmiina erottamaan kukot jos tappelua tulee. Tossu ja Aatos pöyhisteli hetken, hypähtivät pari kertaa näytösluontoisesti ja se oli siinä.
Aatos on edelleen ykkönen, Tossu väistää kohteliaasti eikä Aatos vainoa sitä. Tossu saa jopa polkea kanoja, kunhan ei tee sitä Aatoksen silmien edessä eikä vikittele sen suosikkeja. Jostain syystä Aatos oli paljon äkäisempi itseään kaksi kertaa isompaa Salmaria kohtaan, Tossua sietää paremmin vaikka alkutilanne olikin aika epäedullinen.

Mielenkiintoisia on myös läheisyyttä kaipaavat linnut. Usein sanotaan, etteivät linnut piittaa läheisyydestä (ainakaan ihmisen) ja silittelystä. Kuitenkin mulla on kanoja, jotka itse hyppäävät syliin ja jopa nukahtavat siihen. Kesällä ne myös hakeutuvat mun kylkeen jos makaan pihalla ottamassa aurinkoa. Ihan oma lukunsa onkin sitten erittäin hellyydenkipeä butti Kyllikki, joka näin keväällä kävelee vieraidenkin ihmisten syliin ja kerjää silityksiä, sukien silittäjää vastapalvelukseksi. Myös mulla kuoriutunut pronssityttö Brunette viihtyy sylissä. Se pitää kyllä nostaa siihen, mutta sitten asettuukin hyvin pian torkkumaan silmät kiinni eikä halua lähteä mihinkään.

Kesällä mua liikutti myös Salmarin isällisyys, kun kaksi pikkukalkkua kuoriutui, se antoi niiden nokkia herkkumuruja nokastaan ja puolusti pieniä raivokkaasti. Oli kiva koittaa kasailla pikkuisia pihalta sisään kun vihainen jättikukko hyökkii kintuille... Pikkukalkkujen onneksi mulla oli samaan aikaan useampi hautomakuumeinen kana. Ne kuoriututuivat Anna-millen alla, mutta jo muutaman päivän päästä Anna kyllästyi äitiyteen ja lensi orrelle pienten huutaessa lattialla. Siirsin ne sitten yhä (tyhjää) hautovan käppänäristeytys Mokan alle ja se hoitikin ne isoiksi asti.
Oli aika koominen näky kun emoaan melkein kaksi kertaa isommaksi kasvaneet kalkku"vauvat" halusi vielä nukkua äipän viekussa. Tietenkään ne ei enää mahtuneet siiven alle, mutta tunkivat sinne edes päänsä

[Artturieinari]

Normaalisti olen mennyt kanalaan paljain päin. Tässä yhtenä ehtoona olin vetäissyt pipon päähäni ja voi herran jestas sitä murinaa ja potpotusta, jonka sain pipoineni aikaiseksi ja äänenen naureskellen nappasin pipon pois ja jatkoin hommiani. Sittemmin ovat jo tottuneet, että sama otus olen pipolla ja ilman.

Toinen hauska asia on , ainakin minun mielestäni, kun olen jakanut kanasille ja kuikoille kans kaurat sinisestä kauhasta. Ykköskukko ja pari kanaa haluavat ehdottomasti syödä jyvät kauhasta suoraan ja parille annan kädestä, lopuille viskon maahan. Jos jostain syystä olen mennyt kauha kädessä kanalaan, saan syliini lauman siivekkäitä ja pakko on näyttää heille, että kauha onkin sillä kertaa tyhjä ja että jyviä ei nyt tipu. En tiedä kuvittelenko vaan mutta ilmeet ovat kohtalaisen pettyneitä kun kääntyvät kannoillaan kuopsuttamaan jämäjyviä

[kochin-fani]

Kiinnostava ketju (hausta löytyi), voisikohan tätä yrittää vielä herätellä?

Meillä kanat eivät ole uusia vaatteita hätkähtäneet, ihmeen kesyjä ovat olleet aina.

Viime vuosina, kun pihaan on ajanut auto lastinaan vieraita, ja kanat ovat tulleet etupihalle kuikuilemaan, vieraat ovat saaneet syöttää niille herkkuja kädestä. No, kanat ovat oppineet tulemaan vastaan aina, kun pihaan ajaa auto :D Hauskan näköisiä ovat etenkin kochit kun ne paksukarvaisilla kintuillaan hyppelevät vieraita vastaan, vaikka herkuthan niitä tosiasiassa kiinnostavat, eivätkä niinkään ihmiset

[Nuki]

Oon jo muutaman kuukauden ihastellut kääpiökotsiparin rakkaustarinaa. Sepolla on toki useampiakin daameja, mutta samanrotuinen vaalea Dolly on se ykkösnainen. Dolly nukkuu usein Sepon kainalossa siiven alla


Huvitusta herättää myös millen hautoma puolitoistavuotias riikki Julia, joka edelleen seurailee usein emoaan pitkin pihaa, ihan kuin ei itse jo osaisi etsiä ruokaansa. Vanilja-mille on ehkä tämän ison "vauvansa" ansiosta välttynyt saamasta uudelleen hautomakuumetta.

[tosimummo]

Tää liittyy kyllä kukon käyttäytymiseen, mutta meillä oli aikoinaan Mökä-kukolla paha antipatia mustia Nokian saappaita kohtaan. Muita ihmisiä kohteli lempeästi ja jopa nukkui sylissä jos istuin talon portailla pitempään, mutta mustat miesten saappaat sai sen uhittelemaan ja raivon valtoihin. Ei tiedetä että sitä kukaan olis sellaisilla saappailla esim. potkinut, se vain alkoi ensiksi uhitella ja lopulta hyökätä saappaita kohti. Lopulta "kettu vei kukon" kuten meille lapsille kerrottiin.

Mikähän ihme sillä oli mustia kumppareita vastaan?