Kanojen käyttäytyminen yms.

[HiltaHelikopteri]

Minkälaisia kokemuksia teillä on kanojen käyttäytymisestä, aisteista, muistista ja vaistoista? Kertoilkaahan!

Mulla on tälläinen yksi mielestäni hassu juttu, jolla aloitan:

Laitoin tässä hiljattain päälleni sellaisen villapaidan, jota kanat eivät olleet koskaan nähneet...Puserossa oli maanläheisiä värejä (mustaa, ruskeaa ja valkoista), mutta voimakkaina kuvioina. Kanat tulivat aivan paniikkiin sen nähdessään: juoksivat karkuun ja pysyttelivät ihan seinien vieressä tai orsilla. Mikään mun tarjoama ruoka ei kelvannut...

No...hain kokeeksi heti sen tutun värisen (yksivärisen oranssinruskean) villapaidan pyykkikorista ja kukaan ei vierastanut sitä / mua yhtään=tulivat syömään kädestä ja hyppäsivät kyytiin=selkääni...

Pidin sitten vain sitkeästi tuota kammotuspaitaa päälläni ja parin päivän päästä siinä ei ollutkaan enää mitään pelättävää. Sitten pidin välillä taas sitä tuttua paitaa. Vaihdoin taas kammotukseen, mutta sepä olikin jo tuttu! Kukaan ei enää ollut siitä yhtään peloissaan...

Johtopäätökseni tästä: kanoilla on hyvä muisti!

[Volmari]

Samat on kokemukset!
Syyskesällä olin lähdössä poikia viemään jonnekin kiireellä (en muista kohdetta, sen vaan, että kiire oli!) ja ajattelin samalla kätevänä ruokkia eläimet. Olin huiskassu vihreän ponchon päälleni ja tukkani hulmusi auki (yleensä tukka ponnarilla ja joku verkkatakki päällä talliin mennessä) kun kaahasin tuhatta ja sataa tallia kohti. Kanat olivat jalottelemassa tarhassa ja kun pelmahdin paikalle, niin sinkoilivat kuka mihinkin ja Volmari-kukko suit sukkelaan aidan yli tielle! Sadattelin aikani ja yritin sitä takasin häätää, mutta niin pelkäsi, että hylkäs kanansa ja painu naapuriin...
Ja kun kiire oli, niin sinne ne oli jätettävä pitkin mäkiä....
Onneksi takasin tullessamme olivat jo rauhoittuneet ja palanneet omaan aitaukseensa!

Sitten menin sama poncho päälläni vielä vahingossa toisen kerran talliin (taas asioille lähdössä) ja muistin oven avattuani (kanat jo sisällä) että voi damn... paha vaate.... Ennenku ehdin perääntyä ovesta ulos riisumaan ponchon, niin Volmari otti ja lensi päin seinää ja kajahti selälleen lattialle purujen päälle, keräili siitä itsensä ja painu ympäri karsinaa...

Eli johtopäätös sama: Kanoilla ON hyvä muisti ja taitavat muutosta hätkähtää jotkut enempi, jotkut vähempi.

[TiPu]

Täällä vähän samanlainen juttu, jos menen mustat kumpparit jalassa tuonne kanalaan, niin sitä ollaan sitten niin kovasti pomppimassa jalan päällä ja tulossa lähelle, mutta jos jotkut toiset kengät otan, melkein kaikki kanat pysyttelevät kaukana :D

Ja vielä se, valkoiset kanat syövät vain ruskeita kananmunia, eivät oma-munimiaan valkoisia :twisted:

Hmm... Mitäköhän vielä.

Tämä nyt ei ole kanoihin liittyvää, mutta joka kesä pihallemme tulee yksi sama sorsa-pariskunta, ne ovat kesyyntyneet. (kukakohan ne on kesyttänyt :mrgreen: ) Niitä ruokkiessani minun täytyy käyttää aina yhtä tiettyä verkkatakkia, muuten ne eivät tule lähellekkään. Kaikki aina naureskelevat kun kävelen kulahtanut verkkapuku päällä ulkona ja perässäni kulkee sorsa-pariskunta :D Todellakin, ne seuraavat minua. Joka kesä.

[kuukernuppi]

Jo mull ois juttu joka liittyy kanojen älykkyyteen...Meillä on kanalassa vanhasta korkeasta kaapista tehty pesät niin että takaseinässä on reiät joka hyllyn kohdalla ja ne on häkkiin päin kun taas ovat aukeavat käytävälle eli minun ei tartte mennä häkkiin asti keräämään munia vaan saan kerättyä ne käytävältä. No meidän vanha Isa Brown-mammamme hoksasi suht nopeasti että sitä kautta pääsee pois häkistä ja nokkimaan kaikkea kengistä kulkeutunutta "herkkua", kuten lunta... Tähän sillä meni aikaa noin kaksi viikkoa ja nytpä se onkin aina "pesäoven" auetessa pomppaamassa ulos :D .. Samaten se tietää varmasti mitä tehdään haravalla ja lapiolla; etsitään matoja tietty! Syksyllä meinasikin välillä olla jo suorastaan hankalaa haravoida kun rouva kyykkii melkein haravan varressa kiinni. Kanatko muka tyhmiä , ei pidä paikkaansa

[Kanaset]

Meilläkin nuo kanat pelkäävät kuollakseen liehuvia hameita, erityisesti ponchosta tehtyä hametta ja kerran onnistuin, myös kiireessä, samaan yhden kana ulos kanalasta talvella. Jätin oven hetkeksi auki ja eikös se hädissään syöksäissyt ulos
Toinen mitä pelkäävät on pehmolelut kun luulevat tietysti koiraksi. Usein olen juossut pihalla pehmolelu kädessä ja hätistellyt kanat takaisin alemmas pihalle missä eivät ole niin helposti mahdollisten irtokoirien ruokana.
Ja kanat myös tuntevat kun kutsun niitä ihan tietyllä äänellä ja tulevat yleensä luokse, jopa korkealla olevan parvekkeen alle. jJskus kyllä ovat laiskoja eivätkä vaivaudu... Hyvä näkö niillä on, ne kyllä näkevät parvekkeelle tai ikkunaan kuka siellä on.

[Kanaset]

Kanojen käyttäytyminen, aistit ym on kyllä ihan ykköspuheenaiheita mun mielestä. Viimeksi kirjoitin kiireessä joten jatkan nyt vielä juttua kun tuli mieleen kaikkea hauskaa (ainakin omasta mielestäni ). Tein muuten sunnuntaina ja eilen englanninkielisen esityksen kanoista, jonka pidin tänään. Olipa hauska tehdä sitä ja hakea hassuja kanakuvia netistä.

Käyttätymistä omassa parvessani on tullu paljon tarkkailtua.
Vuosia sitten kukkomme Klaus hukkui (koira!) ja parveen jäi kaksi maatiaiskanaa ja yks mille, joka sattui hautomaan sillä hetkellä. Kun maatiaiset jäivät yksin ne vain kyhjöttivät kuistilla onnettomina, eivätkä tehneet mitään. Menivät raukat ihan sekaisin johtajan menetyksestä. No, tiput sitten kuoriutuivat, kolme kappaletta, ja silloin nämä kaksi vanhaa hupakkoa (no, joo mutta koskaan eivät hautoneet ja olivat aika omapäisiä) rupesivat varaemoiksi tipuille. Pihalla etsivät ruokaa lapsille ja illalla ottivat pienet siipien alle nukkumaan. Heistä tuli tätikanoja. Kun koskaan en ole sitä ennen enkä jälkeen nähnyt, olen miettinyt että johtuiko tuo hetkellinen "pehmentyminen" siitä että joutuivat vähän ikävään tilanteeseen: olivat ilman kukkoa...vai oliko se sattumaa ja äidinvaistot vaan heräsivät neideillä...?
Muutenkin tuntuu välillä että kana osaa surra, ainakin se muuttaa käyttäytymistään hiljaisemmaksi kun laumatoveri kuolee.

Ja vielä käyttäytymisestä. Onko teillä kellään koskaan käynyt niin että kun menette kanalaan kukko tulee lähelle kuopien maata ja muka nokkien sieltä jotain mutta kuitenkin katsellen syrjäsilmällä teitä? Leonardo tekee sitä suhteellisen usein, enkä ole koskaan ymmärtänyt mitä se haluaa sanoa tälläisellä käytöksellä. No, viime keväänä pääsykokeisiin lukiessani bongasin sitten bilsan kirjasta kuvauksen miten fasaanikukot käyttäytyvät jos uhoillessaan reviiriensä rajalla eivät tiedä kumpi on voimakkaampi ja menevät hämilleen. Nokkivat maata kuin etsien ruokaa :P Eli ilmeisesti Leonardo kokee mut jotenkin kilpailijaksi, eikä oikein ota selvää kuka on valtias... vai miten tulkitsisitte?

Pitäisköhän mun ruveta vaan tutkimaan kanoja. Noista teidän kertomuksista sais hyvää materiaalia

[TiPu]

Heh, haluan nähdä kuvan jossa juokset poncho päällä, pehmolelu kädessä kanojen perässä :mrgreen:

[kuukernuppi]

Lisää hulluja käytösilmiöitä: tämä em. hybridimummomme on nyt alkanut toimia kakkoskukkona puolustaen muita kanoja minulta nokkien jalkoja ja käsiä ja sitten se klukluttaa kun se löytää mielestään hyvää ruokaa aivan kuten Kuukernuppi-kukkomme tekee. Juuri tuossa hetki sitten se teki tämän kun vein kanoille keitettyä spagettia (HERKKU!) ja Kuukernuppi seisoi vähän hölmistyneen näköisenä sivummalla :D Mielenkiintoisia tapauksia

[Kanaset]

Heh nauran täällä ääneen tipun jutulle
No, harmi vaan semmosta valokuvaa ei ole tullut otettua. Kun itse ottaa kuvat niin tahtoo jäädä linssin takapuolelle... mutta aika hyvä idea!

Ja kuukernuppi, miedän Makaroni -kana tuli vanhoilla päivillään ihan samanlaiseksi, samoin Persikka mutta vähän vähemmän. Luin jostain että kanat muuttuvat vanhetessaan kukkomaisiksi... siltä näyttää

[HiltaHelikopteri]

...kuukernuppi: Meillä on kanssa ollut vaikeuksia kääntää kasvimaata. Kun polkaisee lapion maahan, pitää varoa kanan varpaita ja kun saa lapion täyteen, kana kököttääkin jo siinä multapaakun päällä ja syöksyy sitten siihen kuoppaan matojen perään. Mutta toisaalta lapio on oiva väline, kun pitää huokutella kanat vaikka sisälle---ei tarvitse kuin pari kertaa kopauttaa lapiolla maata ja sieltähän tullaan ihan siivet levällään saaliin toivossa. Pitäähän sitä tietysti olla pari matoa kourassa millä palkita

Kanaset: Ihan liikuttavan ihana tuo tätikanajuttu! Ja sitten siitä kukon käyttäytymisestä, josta kysyit...Tuttua on. Ekoja kertoja nähdessäni luulin, että kukko pitää mua kanana, mutta tämän teorian hylkäsin äkkiä, kun se ei ole ollenkaan samanlaista kuin makupalojen esittely kanoille. Seuraava teoriani oli, että kukko jotenkin haastaa mua vaikka tappelemaan. Tämä teoria olikin mielestäni hyvä, kunnes sanoit Leonardonkin tekevän niin...Sehän on kiltti kukko. Meillä nimittäin Soini-kukko, joka on itse kiltteys, ei ole vielä kertaakaan tehnyt näin, mutta äkäpussi-Siponen päivittäin! Joten vaatii vielä hieman pohdintaa tämä käyttäytymismuoto...

[maunu_muori]

Meidän omituisuuksia: Pekko(kääpiökoch) vihaa läpsyköitä, ilmeisesti se napsahtava ääni on inhottava. Muutoin sitä saa myllätä ja kulkee olkapäällä kuin papukaija.. mutta ne läpsyt.
Mun Ellu-vainaa ei sitten pätkääkään totellut kukkoa, vaan kulki mun perässä joka paikassa. Aina sai varo, ettei astunut päälle.
Muistista: Ellu ja Henriikka olivat talven appivanhempien mökillä( oli pihasta 10 minuutin ajomatka toisin kun maalle). Kun muutettiin taas kesäksi maalle noi 7 kk evakkoretken jälkeen( jossa nyt asutaan vakituisesti) tytöt kävi heti tarkastamassa vanhat munintapesänsä ja muutoinkin näyttiävät paikan muistavan.. eli missä kerjätään herkkuja jne...Ja sitten, kun syksyllä vietiin takaisin mökille, jo olivat anopin puolella kuistilla kerjäämässä, ihan, kun olisivat sitä edellisenä päivänä tehneet..kaikki paikat hyvin muistissa.

[HiltaHelikopteri]

Jatkanpas nyt vaikka tähän vanhaan ketjuun, kun en oikein parempaakaan paikkaa keksi.
Nimittäin olen nyt tänä syksynä törmännyt ainakin itselleni täysin uuteen ilmiöön---(heh! ei kait vaan ole täysin normaali juttu kyseessä? vrt. kosiotanssi/hukutus/kaulapatti/aurinkokylpy ja mitä niitä nyt olikaan? niitä legendaarisia tapauksia!):

Soini-kukko touhuilee ihan kummia: lähes joka aamu se kuopsuttelee kaikessa rauhassa kuivikkeita tai nokkii tallin sementtikäytävälle tippuneita jyviä/heinänpätkiä ihan hissun kissun. Ei päästä minkäänmoista ääntä-ei siis äänellä kutsu kanoja luokseen löytämänsä herkkupalan kimppuun. Jostain kumman syystä siihen vierelle kuitenkin ilmaantuu aina pari kanaa. Vaihtelevasti milloin ketkäkin-ei aina samat kanat. Arvatkaapas mitä Soikku silloin tekee?

Se "sylkee"=hitaasti valuttaa nokastaan jotain limaa! Ja kanat sitten nokkivat aivan intomielisinä ko. eritettä! Tämän jälkeen puuhastelevat täysin normaalisti. Soinista taustatietoja: tuli meille kolmiviikkoisena, on nyt reilu 3-v. Mielestäni täysin terve ja tätä käytöstä lukuun ottamatta normaali maattarikukko. Mistä ihmeestä on kysymys?

[Teppana]

Kanaset:
Oliko niissä tätikanojen hoitamissa tipuissa kukkoja?
Olisiko mahdollista että ymmärsivät laumasta sellaisen puuttuvan ja halusivat varmistaa porukalla uuden uljaan kukon kasvamisen?

[flai]

Hilta: Meidänkin nuori kukko tekee tuota! Ekaa kertaa kun näin, aloin miettimään onkohan se kipeä, kun ihmettelin että ei kai kanat/kukot oksenna. Ja kanat sitten hulluina syömässä sitä.

[Elsa-Maija]

Meiltä kuoli pienestä laumasta yksi kana, joka oli aina kimpassa toisen kanan kanssa. Puhuttiinkin "kaksosista" kun ne oli aina niin kimpassa, lukuunottamatta viimeisiä päiviä jolloin kana selvästi oli sairaana.
Sen jälkeen ei kahteen päivään tullut munaa siltäkään kanalta joka munii yleensä aina. Kait se jotenkin vakutti ja sille tuli joku suruaika.