Sitten vielä rehuasiaan:
Mun tiput syö alkuun pelkkää tipurehua, siinä 3-5 viikon iässä, kun emo alkaa niitä enemmän tutustuttaa kanalaympäristöön, ne alkavat maistella myös aikuisten apetta. Myöhemmin appeen osuus ruokavaliosta kasvaa ja poikasrehun pienenee, mutta pidän poikasrehua niille jatkuvasti tarjolla aikuisten ulottumattomissa vielä pidempään kuin 6 viikon ikään. Viime keväänä ostin jatkoruokintaan kasvatusrehua, jota myös oli jatkuvasti tarjolla säkin loppumiseen saakka. Poikaset kehittyivät viime kaudella erittäin hyvin ja omista munista kuoriutuneiden kuolleisuus oli pyöreät 0 %. Mut tämä siis mun rajallista kokemusperäistä tietoani.
Siitä aasinsilta aikaisemmin käsiteltyyn ontologiseen ongelmaan, kokemus kontra teoria. Ihan ensiksi, teoriatietoa ei ole olemassa kuin ehkä teologian piirissä. Teoriat ovat vain tiedontuotannon apuvälineitä, eivät tietoa itsessään. Me maallikotkin tuotamme tietoa teorioiden pohjalta. Mulla esim. on semmoinen teoria, että poikasrehu on tehty poikasten tarpeita ajatellen niin laadukkaaksi, ettei aivan samaan yllä kohtuullisin aika/raha-panostuksin tehdyllä kotiruoalla. Tai oikeastaan tämä on hypoteesi, ei teoria. Ennen kuin hypoteesin pohjalta voidaan tuottaa tietoa, tarvitaan empiiristä eli kokemusperäistä vertailevaa tutkimusta. Siihen se eläinlääkärien, rehutehtaan biologien yms. asiantuntijoidenkin tieto perustuu, ei teorioihin, vaan kokemukseen. Kokemus ei kuitenkaan itsessään ole tietoa, vaan sen pohjalta saadaan tietoa, kun havaintoja kerätään ja niistä tehtyjä päätelmiä testataan systemaattisesti. Tähän käsittääkseni esim. poikasrehujen kehitystyö perustuu. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, etteikö maallikko voisi olla tiedontuottaja. Minä suhtaudun teolliseen rehuun hieman vieroksuen, koska preferoin kotimaisuutta ja halpuutta. Siksi olisikin kiinnostavaa vertailla hyvänä pidettyjä poikasten kotiruokareseptejä teolliseen rehuun vakioiduissa oloissa (samojen kanojen jälkeläisiä, sama kanalaympäristö, samat hoitorutiinit). Eli siis tuottaa samaan aikaan kaksi samassa tilassa erillään olevaa poikasparvea ja ruokkia toinen poikasrehulla ja toinen kotiruoalla ja kirjata tarkoin ylös poikasten painot tiettyinä päivinä, sairastavuus, kuolevuus ja luiden kehitys. Myös kuolleiden/lopetettujen kuolinsyyt pitäisi selvittää. Sellaista kuolinsyytä kuin "heikkous" kun ei ole olemassa. Nostan hattua tosi korkealle sen harrastajan edessä, jolla on aikaa, halua, rahaa ja järjestelmällisyyttä tähän. Mulla ei ole. Ehkä joskus eläkkeellä... Näin saataisiin ihan oikeaa tietoa kotiruoan laatutekijöistä poikasten ruokinnassa. Siihen saakka meillä pärjäillään poikasten osalta agrimarketin tarjonnalla.
Käytännön esimerkki vertailtavuuden vaatimuksesta ja ideologioiden haitallisuudesta, kun puhutaan tiedosta: kuten aiemmin taisin kertoa, mulla oli jokunen vuosi sitten muutamalla tipulla peroosi. Tiedän, että se on magnaani-koliini -aineenvaihdunnan häiriöstä johtuva sairaus ja tiedän, että emot olivat saaneet pelkkää kotiruokaa (kaura/ape). Tiedän myös, että aloin tämän jälkeen lisätä kanojen rehuun myös puolitiivistettä, eikä peroosia ole sen jälkeen esiintynyt lainkaan. Hypoteesi: appeen koostumuksessa oli jokin tekijä, joka vaikutti munien ravintoainekoostumukseen, sitä kautta sikiönkehitykseen ja altisti poikaset häiriölle. Vika korjaantui puolitiivisteen tasapainottaessa rehun. Hypoteesi voi olla oikea tai väärä. Jos olisin altis itsepetokseen, minä aikuisten kanojen kotoisen rehun kannattajana tietysti kuvittelisin, että vika ei voi olla emojen ruokinnassa ja vakuuttelisin sitä muillekin. Koska nyt kuitenkaan en halua perustaa käsityksiäni omiin intresseihini, myönnän sen mahdollisuuden, että ongelma johtui ruokintavirheestä. Jos asiasta haluttaisiin tietoa (olettaen, että sitä ei jo eläinlääkäreillä tms. ole), pitäisi tehdä laaja, satoja harrastekanaloita käsittävä selvitys, jossa kerättäisiin aineistosta kaikki parvet, joissa on peroosia ja verrattaisiin näiden parvien ruokintaa peroosin suhteen terveiden parvien ruokintaan. Jos tulokset viittaisivat siihen, että tietynlainen ruokinta altistaa peroosille, voitaisiin asiasta vielä varmentua analysoimalla rehuja, sairastuneiden raatoja, emojen veriarvoja tms. Sen jälkeen voitaisiin todeta ongelma joko ruokintaperäiseksi tai ei-ruokintaperäiseksi. Tätä tarkoittaa kokemusperäisen tiedon hankinta.
Toinen, laajemman tason esimerkki tiedon tuottamisen säännöistä koskee luomua: Siitähän väännetään jatkuvasti, että onko luomu maailman pelastavaa ja sairaudet poistavaa hitec-tuotantoa vai surkeaa rikkaruohonviljelyä ja virheellisillä terveysväittämillä ratsastavaa mielikuvamarkkinointia. Tutkimukset sanovat, että nautakarjataloudessa ja rukiin viljelyssä päästään luomulla selvästi keskimäärin parempaan ympäristötaseeseen kuin tavanomaisella viljelyllä. Muilla kasveilla/eläimillä ero on tulkinnanvaraisempi monien eri arvojen suuren vaihtelun takia. Samoin terveellisyys on hyvin vaikeasti todennettavissa, koska terveellisyys koostuu niin monista eri tekijöistä ja eri ihmisten ravitsemustarpeet ovat erilaiset. Luomutuotteissa on enemmän flavonoideja, mutta vähemmän seleeniä kuin tavanomaisessa. Mutta sekä kiivaimmat luomun kannattajat että vastustajat tietenkin kiistävät tämmöiset harmittavan moniselitteiset tutkimustulokset. Heille luomu on joko superhyvää tai superhuonoa, koska "minun kokemukseni niin sanoo" ja taustalla on tietysti omaksuttu ideologia/maailmankuva, jota ei osata erottaa tosiasioista. Jos ihmiselle rehutehdas edustaa jotain vastustettavaa maailman pahuutta, niin totta kai sen tuotteet "koetaan" huonoina. Eli kyllä se taitaa yleensä olla se tieteellisesti koeteltu tieto, joka on siellä turvallisen tylsällä "harmaalla alueella" ihmisten käsityksiin nähden.
[/quote]
Saisiko tämän kaiken sitten ihan suomenkielellä uudelleen, nyt tästä ei jäänyt juurikaan käteen kuin nippu tieteellisiä sivistyssanoja ja se että kotiruualla ruokitut tiput on syvältä
Ja tarkennuksenahan pitää sanoa että käsite kotiruoka EI tarkoita pelkkiä ruuantähteitä kuten moni sen mieltää, vaan meillä kotiruoka on monipuolisesti ja tasapainoisesti tehty siemenseos useista eri siemenlajikkeista, lihaa, kalaa, kanamunaa, hapanmaitovalmisteita, vihanneksia ja juureksia. Ja lisänä vielä että parvi lisääntyy luonnollisesti, hedelmöittyvät hyvin ja hautovat omatoimisesti, hoitavat tipunsa huolella ja kasvavat terveinä. Tipukuolleisuus meillä on nollaa! Mun mielipide on että kun eläimiä ottaa, oli ne sitten mitä tahansa lajia niin ruuan laadusta ei tingitä! Sen minkä heikolla ruokavaliolla rahassa voittaa, sen saa sitten pulittaa eläilääkäreille. Meillä on munitusrehua kaikenvaran tarjolla mutta eipä nuo juurikaan sen varaan perusta. Eikö kuitenkin kotikanalan tarkoitus ole kanojen hyvinvointi ja ilon tuottaminen ihmiselle eikä tehotuotannossa käytettävä kanojenpito mahdollisimman suurella hyöty %:lla?
mut mun mielestää hyvä että jossain edes näistä keskustellaan ja jostain näistä edes saa lukea 