Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

yleistä jutustelua

Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko

Lukittu
Iloisten Munatalo

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Iloisten Munatalo »

[quote=]"Ilona
Sitten vielä rehuasiaan:


Mun tiput syö alkuun pelkkää tipurehua, siinä 3-5 viikon iässä, kun emo alkaa niitä enemmän tutustuttaa kanalaympäristöön, ne alkavat maistella myös aikuisten apetta. Myöhemmin appeen osuus ruokavaliosta kasvaa ja poikasrehun pienenee, mutta pidän poikasrehua niille jatkuvasti tarjolla aikuisten ulottumattomissa vielä pidempään kuin 6 viikon ikään. Viime keväänä ostin jatkoruokintaan kasvatusrehua, jota myös oli jatkuvasti tarjolla säkin loppumiseen saakka. Poikaset kehittyivät viime kaudella erittäin hyvin ja omista munista kuoriutuneiden kuolleisuus oli pyöreät 0 %. Mut tämä siis mun rajallista kokemusperäistä tietoani. :smt001

Siitä aasinsilta aikaisemmin käsiteltyyn ontologiseen ongelmaan, kokemus kontra teoria. Ihan ensiksi, teoriatietoa ei ole olemassa kuin ehkä teologian piirissä. Teoriat ovat vain tiedontuotannon apuvälineitä, eivät tietoa itsessään. Me maallikotkin tuotamme tietoa teorioiden pohjalta. Mulla esim. on semmoinen teoria, että poikasrehu on tehty poikasten tarpeita ajatellen niin laadukkaaksi, ettei aivan samaan yllä kohtuullisin aika/raha-panostuksin tehdyllä kotiruoalla. Tai oikeastaan tämä on hypoteesi, ei teoria. Ennen kuin hypoteesin pohjalta voidaan tuottaa tietoa, tarvitaan empiiristä eli kokemusperäistä vertailevaa tutkimusta. Siihen se eläinlääkärien, rehutehtaan biologien yms. asiantuntijoidenkin tieto perustuu, ei teorioihin, vaan kokemukseen. Kokemus ei kuitenkaan itsessään ole tietoa, vaan sen pohjalta saadaan tietoa, kun havaintoja kerätään ja niistä tehtyjä päätelmiä testataan systemaattisesti. Tähän käsittääkseni esim. poikasrehujen kehitystyö perustuu. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, etteikö maallikko voisi olla tiedontuottaja. Minä suhtaudun teolliseen rehuun hieman vieroksuen, koska preferoin kotimaisuutta ja halpuutta. Siksi olisikin kiinnostavaa vertailla hyvänä pidettyjä poikasten kotiruokareseptejä teolliseen rehuun vakioiduissa oloissa (samojen kanojen jälkeläisiä, sama kanalaympäristö, samat hoitorutiinit). Eli siis tuottaa samaan aikaan kaksi samassa tilassa erillään olevaa poikasparvea ja ruokkia toinen poikasrehulla ja toinen kotiruoalla ja kirjata tarkoin ylös poikasten painot tiettyinä päivinä, sairastavuus, kuolevuus ja luiden kehitys. Myös kuolleiden/lopetettujen kuolinsyyt pitäisi selvittää. Sellaista kuolinsyytä kuin "heikkous" kun ei ole olemassa. Nostan hattua tosi korkealle sen harrastajan edessä, jolla on aikaa, halua, rahaa ja järjestelmällisyyttä tähän. Mulla ei ole. Ehkä joskus eläkkeellä... Näin saataisiin ihan oikeaa tietoa kotiruoan laatutekijöistä poikasten ruokinnassa. Siihen saakka meillä pärjäillään poikasten osalta agrimarketin tarjonnalla.

Käytännön esimerkki vertailtavuuden vaatimuksesta ja ideologioiden haitallisuudesta, kun puhutaan tiedosta: kuten aiemmin taisin kertoa, mulla oli jokunen vuosi sitten muutamalla tipulla peroosi. Tiedän, että se on magnaani-koliini -aineenvaihdunnan häiriöstä johtuva sairaus ja tiedän, että emot olivat saaneet pelkkää kotiruokaa (kaura/ape). Tiedän myös, että aloin tämän jälkeen lisätä kanojen rehuun myös puolitiivistettä, eikä peroosia ole sen jälkeen esiintynyt lainkaan. Hypoteesi: appeen koostumuksessa oli jokin tekijä, joka vaikutti munien ravintoainekoostumukseen, sitä kautta sikiönkehitykseen ja altisti poikaset häiriölle. Vika korjaantui puolitiivisteen tasapainottaessa rehun. Hypoteesi voi olla oikea tai väärä. Jos olisin altis itsepetokseen, minä aikuisten kanojen kotoisen rehun kannattajana tietysti kuvittelisin, että vika ei voi olla emojen ruokinnassa ja vakuuttelisin sitä muillekin. Koska nyt kuitenkaan en halua perustaa käsityksiäni omiin intresseihini, myönnän sen mahdollisuuden, että ongelma johtui ruokintavirheestä. Jos asiasta haluttaisiin tietoa (olettaen, että sitä ei jo eläinlääkäreillä tms. ole), pitäisi tehdä laaja, satoja harrastekanaloita käsittävä selvitys, jossa kerättäisiin aineistosta kaikki parvet, joissa on peroosia ja verrattaisiin näiden parvien ruokintaa peroosin suhteen terveiden parvien ruokintaan. Jos tulokset viittaisivat siihen, että tietynlainen ruokinta altistaa peroosille, voitaisiin asiasta vielä varmentua analysoimalla rehuja, sairastuneiden raatoja, emojen veriarvoja tms. Sen jälkeen voitaisiin todeta ongelma joko ruokintaperäiseksi tai ei-ruokintaperäiseksi. Tätä tarkoittaa kokemusperäisen tiedon hankinta. :smt004

Toinen, laajemman tason esimerkki tiedon tuottamisen säännöistä koskee luomua: Siitähän väännetään jatkuvasti, että onko luomu maailman pelastavaa ja sairaudet poistavaa hitec-tuotantoa vai surkeaa rikkaruohonviljelyä ja virheellisillä terveysväittämillä ratsastavaa mielikuvamarkkinointia. Tutkimukset sanovat, että nautakarjataloudessa ja rukiin viljelyssä päästään luomulla selvästi keskimäärin parempaan ympäristötaseeseen kuin tavanomaisella viljelyllä. Muilla kasveilla/eläimillä ero on tulkinnanvaraisempi monien eri arvojen suuren vaihtelun takia. Samoin terveellisyys on hyvin vaikeasti todennettavissa, koska terveellisyys koostuu niin monista eri tekijöistä ja eri ihmisten ravitsemustarpeet ovat erilaiset. Luomutuotteissa on enemmän flavonoideja, mutta vähemmän seleeniä kuin tavanomaisessa. Mutta sekä kiivaimmat luomun kannattajat että vastustajat tietenkin kiistävät tämmöiset harmittavan moniselitteiset tutkimustulokset. Heille luomu on joko superhyvää tai superhuonoa, koska "minun kokemukseni niin sanoo" ja taustalla on tietysti omaksuttu ideologia/maailmankuva, jota ei osata erottaa tosiasioista. Jos ihmiselle rehutehdas edustaa jotain vastustettavaa maailman pahuutta, niin totta kai sen tuotteet "koetaan" huonoina. Eli kyllä se taitaa yleensä olla se tieteellisesti koeteltu tieto, joka on siellä turvallisen tylsällä "harmaalla alueella" ihmisten käsityksiin nähden.
[/quote]

Saisiko tämän kaiken sitten ihan suomenkielellä uudelleen, nyt tästä ei jäänyt juurikaan käteen kuin nippu tieteellisiä sivistyssanoja ja se että kotiruualla ruokitut tiput on syvältä :-"
Ja tarkennuksenahan pitää sanoa että käsite kotiruoka EI tarkoita pelkkiä ruuantähteitä kuten moni sen mieltää, vaan meillä kotiruoka on monipuolisesti ja tasapainoisesti tehty siemenseos useista eri siemenlajikkeista, lihaa, kalaa, kanamunaa, hapanmaitovalmisteita, vihanneksia ja juureksia. Ja lisänä vielä että parvi lisääntyy luonnollisesti, hedelmöittyvät hyvin ja hautovat omatoimisesti, hoitavat tipunsa huolella ja kasvavat terveinä. Tipukuolleisuus meillä on nollaa! Mun mielipide on että kun eläimiä ottaa, oli ne sitten mitä tahansa lajia niin ruuan laadusta ei tingitä! Sen minkä heikolla ruokavaliolla rahassa voittaa, sen saa sitten pulittaa eläilääkäreille. Meillä on munitusrehua kaikenvaran tarjolla mutta eipä nuo juurikaan sen varaan perusta. Eikö kuitenkin kotikanalan tarkoitus ole kanojen hyvinvointi ja ilon tuottaminen ihmiselle eikä tehotuotannossa käytettävä kanojenpito mahdollisimman suurella hyöty %:lla? :shock:
Suvianne

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Suvianne »

Minä en edes tee mitään seoksia, koska saan kaupasta hävikkiä. Tarjoilen vain leipää, salaatteja, lihaa ja kalaa kanoille. Ne ite päättää mitä syö. Kertaakaan en ole prodeja taikka hiilareita laskenut. Itse nokkivat minkä parhaaksi näkevät.

Minusta siihen ei tarvita yhtään nuista sanoista ;)

Ainut minkä nykyään varmistan on ADE kalkin lisäksi talvisin
Ilona

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Ilona »

Iloisten Munatalo kirjoitti: Saisiko tämän kaiken sitten ihan suomenkielellä uudelleen, nyt tästä ei jäänyt juurikaan käteen kuin nippu tieteellisiä sivistyssanoja ja se että kotiruualla ruokitut tiput on syvältä :-"
Ja tarkennuksenahan pitää sanoa että käsite kotiruoka EI tarkoita pelkkiä ruuantähteitä kuten moni sen mieltää,
Missähän kohtaa mä mahdoin sanoa, että kotiruoalla ruokitut tiput ovat syvältä tai että kotiruoka tarkoittaa aina ja kaikilla vain ruoantähteitä?

Mielestäni sanoin, että kotiruoan koostamisesta tipujen ruokintaan olisi hyvä saada oikeasti tutkittua tietoa. Onko joku eri mieltä?

Mutta se nyt ei enää ole uutta, että saan lukea sanoneeni jotain aivan muuta kuin olen sanonut.
Mun mielipide on että kun eläimiä ottaa, oli ne sitten mitä tahansa lajia niin ruuan laadusta ei tingitä!
Tästä olen täysin samaa mieltä.

Jos poikasen sairauden nimi on peroosi ja se johtuu magnaani-koliiniaineenvaihdunnan häiriöstä, niin mitä muita sanoja tästä sairaudesta mielestäsi pitäisi käyttää? Mä en ainakaan tiedä näille asioille muita nimiä. Jos sinä tiedät, niin kerro toki. Ihan jokaisessa eläinharrastuksessa, oli sitten kyse koirista, hevosista, akvaariokaloista tai kanoista on eläimillä tauteja, joilla on nimet ja hoitamistaan eläimistä kiinnostunut harrastaja ne ja niiden aiheuttajat ainakin kohdalle sattuessa selvittää. Sinua mukaellen: kun eläimiä ottaa, oli ne sitten mitä tahansa lajia, niin niiden ravitsemustarpeisiin, terveydenhoitoon ja sairauksiin perehtymisestä ei tingitä.

Muut värittämäsi sanat kuuluvat jokaisen normaalilla perussivistyksellä varustetun aikuisen suomalaisen sanavarastoon. Yritin parhaani mukaan vastata tuolla aiemmin erään kirjoittajan taholta tulleeseen, varsin sekavaan ja aggressiivissävyiseen vuodatukseen, jossa on sotkettu käsitteellisellä tasolla lähes kaikki mahdollinen tarkoituksena väittää, että mikä hyvänsä yksittäinen kokemuksen tulkinta on yhtä kuin totuus, eikä missään asiassa ole tarpeen perehtyä mihinkään, kysyä neuvoa keltään eikä varsinkaan ottaa opikseen mistään. Olen pahoillani, jos viittaussuhde ei auennut ja asia näin ollen meni yli hilseen. Jos jokin keskustelu ei aukea, siihen ei ole myöskään pakko osallistua. Minäkin jätän väliin kaiken sellaisen, jossa puhutaan jostain muusta kuin kanojen hoidon kehittämiseen liittyvistä aiheista ja viljellään voimahali -tyyppistä käsitteistöä. En tunne mitään tarvetta tulla tällaista sisältäviin juttuihin voivottelemaan ymmärtämättömyyttäni.

Mutta asiaan: jos sulla on uusia ajatuksia poikasten kotiruokinnan kehittämisestä laajemmalti harrastekanaloissa, niin jatketaan ihmeessä keskustelua asialinjalla. Testatuista ja tutkituista kotiruokaresepteistä olisi varmasti iloa monelle. Niin kauan kuin 1) nälkään nääntyminen on Eviraan toimitettujen harrastekanojen kolmanneksi yleisin kuolinsyy, 2) eläinsuojeluvalvojat ja muut ammattilaiset näkevät harrastekanaloissa usein riutuneita, luustoltaan ja lihaksistoltaan heikosti kehittyneitä poikasparvia ja 3) harrastajien keskuudessa puhutaan aivan yleisesti "kakkapyllytipuista" ihan kuin ripuli olisi tipuilla jokin normaali asiantila, niin tätä keskustelua todella tarvitaan.

PS. Unohdit värittää seleenin ja flavonoidin. Löytyisköhän niillekin jokin "suomenkielinen" vastine? :smt002
Raksu

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Raksu »

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Onkohan tämä keskustelu nyt hiukan luiskahtanut aiheesta :smt040
ninanni

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja ninanni »

itse aiheesta kyllä :) mut mun mielestää hyvä että jossain edes näistä keskustellaan ja jostain näistä edes saa lukea :)
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Testattua ja tutkittua kotiruokareseptiä noilla Ilonan kriteereillä ei varmaan tule koskaan vastaan koska ketään ei kiinnosta miten harrastekanalassa kanoja ruokitaan ja teollisessa tuotannossa ei kotiruoka voisi vähempää kiinnostaa. Näin ollen on pakko perustaa tietonsa ja reseptinsä vanhoihin kanaoppaisiin, ajalta ennen rehutehtaita, tutkia vähän rehutaulukoita ja koostaa se ruoka parhaan ymmärryksensä mukaan. Toisaalta ruokinta ei ole ydinfysiikkaa, kaikkea ei tarvitse laskea juuri
milligrammalleen, ihan normaali järki toimii hyvin kun on perustietämys kanan ravitsemustarpeista. Kuinka moni laskee omat tai lastensa sapuskat taulukoiden mukaan?
1) Harrastekanaloiden kolmanneksi yleisin syy nälkään nääntyminen, lähde?
2) eläinsuojeluvaltuutetut ja muut ammattilaiset näkevä kotikanaloissa huonosti kehittyneitä tipuja, lähde? Jos tämä perustuu aikaisemmin kirjoitettuun vastaukseen jossa olikohan se Tarja Ojanne joka olisi sanonut että kotiruoalla ruokitut tiput olivat pienempiä ja heikompia kuin rehuruokitut, miksi hän ei ole ottanut herättänyt siitä keskustelua missään? Koska jos näin on olisi kyllä syytä. Ainakin asia olisi edes voitu mainita esim säilyttäjätiedotteessa jossa kerrottiin kanalakäynneistä.
3)kakkapyllytipuista puhutaan yleisesti harrastelijoiden keskuudessa, se on totta ja silloin tällaiset keskustelut ovat paikallaan.
Kuitenkin rehulla ruokkiminen on se yleisin vaihtoehto myös kotikanaloissa eikä siinä ole mitään vikaa mutta vaihtoehtojakin on ja nekin ovat ihan hyviä.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Suvianne

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Suvianne »

Minulla on kaksi kanaa päässyt kuihtumaan langan laihaksi. Ihan ruuan keskellä. Syytä en tiedä kun en lähettänyt eviraan.
Sen verran vain oppiin, että entistä tarkemmin aloin seuraamaan kanojani.

Ja jos ihan näännytettyjä eläimiä on niin kyllä sillon on jo kyse muusta kuin huonosta kotiruuasta!
Nuo mun myksit pysyis ihan hyvänä vaikka pelkällä pullalla. Ei ne kuolis nälkään vaikken muuta antas.
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Mullakin marekia sairastaneet ovat laihtuneet langanohuiksi ruoan keskellä, ne kun vielä syövät hyvin vaikka ovatkin sairaita.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Ilona

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Ilona »

Ne Eviran tilastoimat kuolinsyyt olivat: 1. Marek, 2. kokkidioosi, 3. nääntyminen nälkään ilman selittävää sairautta. Eli marekin takia nääntyneet oli tilastoitu marekiin kuolleiksi. Karu tilasto ja kertoo paljon harrastuksen piirissä olevista eläinsuojeluongelmista.
Ilona

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Ilona »

Maattari kirjoitti:Testattua ja tutkittua kotiruokareseptiä noilla Ilonan kriteereillä ei varmaan tule koskaan vastaan koska ketään ei kiinnosta miten harrastekanalassa kanoja ruokitaan ja teollisessa tuotannossa ei kotiruoka voisi vähempää kiinnostaa.
No kyllä minua ainakin kiinnostaisi. Uskallan tietämättäkin veikata, että esim. koirien ja hevosten ravitsemuksesta on Suomessa tehty väitöskirjoja. Ja nämä ovat siis harraste-eläimiä. Koirien ja hevosten omistajista huomattava osa on kiinnostuneita eläintensä terveydestä ja ravitsemustarpeista. Jos siipikarjaharrastajat osoittavat kiinnostusta siipikarjan ravitsemukseen, niin mikä ettei joku eläinlääkäri innostuisi tutkimaan aihetta? Tutkijana (ihan eri alan) tiedän, että tutkimusrahoituksen saaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Rahoittajat ovat kiinnostuneita siitä, onko tutkimukselle yhteiskunnassa tarvetta. Jos harrastajilta tulee viesti, että "ketä kiinnostaa", niin rahoittaja ei innostu, vaikka tekijä työlle olisi. Toisaalta harrastekanan poikasten ravitsemus on aihe, josta saisi paljon irti ihan vaan pro gradu -tutkielman tasollakin ja silloin ei välttämättä tarvita kovin kummoista rahoitusta. Jos kanaharrastajat vaikka yhdessä haluaisivat rahoittaa tällaisen tutkimuksen kenttätyökuluja, niin lähtisin kyllä omalla osuudella mukaan ilomielin.

Nuo esittämäni kriteerit ovat ihan yleisesti ottaen kriteereitä, jotka erottavat tiedon uskomuksesta, eivät siis vain kananpoikasten ruokintaan liittyen, vaan ihan kaikkeen tietoon liittyen. Tieto on = perusteltu tosi uskomus. Uskomuksesta tekee toden ja perustellun vasta se, että se on empiirisesti jollain tieteenalakohtaisesti hyväksytyllä metodilla todistettu. Ei siis ole kyse mistään Ilonan kriteereistä, vaan tiedon kriteereistä yleensä.
Harrastekanaloiden kolmanneksi yleisin syy nälkään nääntyminen, lähde?
Poikastuottajien seminaarissa esitetty dia, lähteenä Eviran tilasto.
eläinsuojeluvaltuutetut ja muut ammattilaiset näkevä kotikanaloissa huonosti kehittyneitä tipuja, lähde? Jos tämä perustuu aikaisemmin kirjoitettuun vastaukseen jossa olikohan se Tarja Ojanne joka olisi sanonut että kotiruoalla ruokitut tiput olivat pienempiä ja heikompia kuin rehuruokitut, miksi hän ei ole ottanut herättänyt siitä keskustelua missään? Koska jos näin on olisi kyllä syytä.
Asiasta kyllä on käyty keskustelua ja esim. tuolla mainitussa seminaarissa ja useat SEY:n toimijat ovat sanoneet, että kotitarvetuotantoeläinharrastukseen on pesiytynyt paljon ongelmia liittyen erityisesti eläinten ruokintaan, perushoitoon ja elinympäristöön (puhtaus, ilmanlaatu, lämpötila, kosteus yms). Aihetta olisi todellakin laajempaan keskusteluun. Toistan nyt itseäni, mutta sitä oikeaa tietoa on todella saatavilla monestakin paikasta. Aloittelevan harrastajan kannattaa kysyä ruokintaan, sairauksiin liittyvissä asioissa neuvoja siipikarjaneuvojilta, eläinlääkäreiltä ja ammattituottajilta. Viime mainitutkin vastoin monen vakaumusta tietävät hoitamastaan eläinlajista hyvin paljon.

Tämä menee nyt tosiaan, kuten joku huomautti, ohi aiheen. Mutta jos avataan keskustelu säilytysohjelmasta eroamisesta ja siinä osa ihmisistä kertoo olevansa tyytymättömiä juuri sellaisiin sääntöihin, joiden tarkoitus on edistää kanojen hyvinvointia (esim. myynnin ikärajat, salmonellavalvonta) tai purnaa sääntöjen noudattamisen vaikeutta syistä, jotka tosiasiassa johtuvat kanalaolosuhteista (tipujen stressaantuminen kuoliaaksi aikuisten joukossa ei edelleenkään ole merkki terveydestä tai hyvinvoinnista), niin tämä on mielestäni kyllä varsin aiheellinen teema. Saatikka, jos aletaan esittää argumentteja, joiden valossa eläinten hyvässä hoidossa olisi muka jotain huonoa jonkin kotikutoisen genetiikka-ajattelun pohjalta.
Ushva

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Ushva »

No, mulla tiput syövät erittäin mielellään kaikkea muutakin ruokaa kuin tipurehua. Emokana tipuineen ei ole mitenkään eristettynä omassa tilassaan ainoana ruokana tipurehu, vaan syövät kaikkea mitä kanalaan vien kuten muutkin kanat. Mm. tätä pahoin parjattua kotiruokaa. Sekä saan kaupasta "vanhat" HEVI-tuotteet ja leivät. Nähdäkseni aika monessa muussakin kanalassa toimitaan samoin, ainakin niissä mitä olen itse nähnyt tässä vuosien varrella.
Ei ole nääntyneitä ja sairaita tipuja tai kanoja minun kanalassani. En kuitenkaan lähde arvioimaan laajemmin tätä pahaa eläinsuojeluongelmaa nälkiintyneistä poikasista harrastekanaloissa, itse en tosin ole siihen törmännyt.
Kiinnostaisi kyllä minuakin nähdä eviran tilastot harrastekanojen kuolinsyistä. Onko linkkiä?
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Koitin etsiä eviran sivuilta mutta en löytänyt. Sen tiedon kuitenkin löysin että vuonna 2011 oli marekia todettu kahdessa paikassa joten sen perusteella kokkidioosiin on kuollut yksi ja nääntymiseen 1/2, ihan näin karrikoiden. Löytyykö linkkiä noista kuolinsyistä ja sanotaanko siinä kuinka monesta näytteestä on kyse? Vähän nuo eviran tutkimukset epäillyttää IB: n jälkeen. Mitä kaikkea ne tutki niistä nääntyneistä?
Viis siitä että ollaan OT, tämä on edelleen mielenkiintoista :smt045
Jos siellä seminaarissa keskusteltiin näistä asioista olisi ollut paikallaan laittaa muillekin säilyttäjille tietoa vaikka siihen tiedotteeseen.
Siihen kyllä uskon että ilmanvaihdossa esim monella harrastajalla on puutteita. Täälläkin on aina niitä keskusteluja vettä tippuvista seinistä ja mitä tehdä kun ammoniakki haisee. Huh, jos ammoniakki haisee ollaan oltu yli sallittujen arvojen jo pitkään.
Muoks; Ilona mä en tarkoittanut että noissa sinun listaamissa kriteereissä olisi mitään vikaa, nimesin ne vain sinun kriteereiksi, väärä sananvalinta.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Ilona

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Ilona »

Ei, ei ole linkkiä. Ruokintaan liittyvistä asioista kannattaa kysyä Ojanteelta, hän piti aiheesta asiantuntevan luennon ja muistaakseni tämä liittyi siihen.

Mitä vikaa Eviran IB-näytteiden analyysissä (ei tarvi toistamiseen värittää)oli? En ole kuullutkaan. Mun kanojen näytteet tutkittiin ihan kohtuuajassa ja tulokset tuli mulle kotiin. Hyvää palvelua jo toistamiseen.
Siihen kyllä uskon että ilmanvaihdossa esim monella harrastajalla on puutteita. Täälläkin on aina niitä keskusteluja vettä tippuvista seinistä ja mitä tehdä kun ammoniakki haisee. Huh, jos ammoniakki haisee ollaan oltu yli sallittujen arvojen jo pitkään.
Olet oikeassa, juuri ilmanlaatuongelmat kuulemma on se yleisin epäkohta kotitarvekanaloissa ja näistä on paljon keskustelua munanetissäkin. Harvemmin kuitenkaan näkee ihan hirveimpienkään rääkkäysjuttujen (kun puhutaan esim. jäätyneistä "kestopehkuista", eristämättömistä kanaloista ja vettä valuvista seinistä) kohdalla kenenkään sanovan, että nyt stop tykkänään, noin ei voi tehdä. Sen sijaan liian usein näkee aloittelijoille neuvottavan innokkaasti juuri niitä ratkaisuja, jotka saattavat johtaa (siis saattavat johtaa, eivät automaattisesti johda, ettei mun sanomisia taas väännellä) tosi pahoihin ongelmiin. Sitten hetimiten muistetaan taas tuomita ammattituottajat ja heidän kanojensa "kauheat" olot. Usein jopa ilman, että oltaisiin ikinä tuotantokanalassa edes käyty. Tsekataanpa jokainen ihan ajatuksella esim. sairausosion keskustelut. Monessako keskustelussa edes yksi kommentoija kehottaa ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin?
Muusa

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Muusa »

Mulla kakkapyllytipuja on ollut ihan pienissä tipuissa jotka saavat pelkkää teollista tipurehua. Kakkapyllyisyys on meillä muutenkin ihan pienten tipujen ongelma (ei se nyt varsinainen ongelma ole, harvakseltaan noita on), vanhemmissa tipuissa jotka saavat pussirehun lisäksi muutakin ei kakkapyllyjä esiinny periaatteessa ollenkaan.

Se jos nälkään nääntyminen on Eviran mukaan kolmanneksi yleisin kuolinsyy, kertoo minusta enemmän tutkimuksen tasosta kuin eläinten pidosta. Jo lähtökohtaisesti jos kananpitäjä on valmis näkemään vaivan ja rahanmenon siitä että lähettää kuolleen kanan tutkittavaksi, voi olettaa että hän myös viitsii ja raaskii pitää kanoillaan rehua tarjolla. Vaikka elämme tietoyhteiskunnassa niin tuppaa helposti unohtumaan että on asioita joita ei pystytä tutkimaan ja vaikka pystyttäisiinkin niin ei pystytä ratkaisemaan.

Mä ymmärrän myös sen jos täällä neuvotaan sen sijaan että kehoitetaan soittamaan eläinlääkärille. Kana on lemmikkinä sen verran erikoinen että asialleen omistautunut harrastaja useinmiten on pätevämpi tekemään diagnooseja (jos ei edellytä tutkimuksia) ja antamaan hoito-ohjeita, kuin moni kunnaneläinlääkäri. Siis mitenkään eläinlääkäreitä väheksymättä, kunnaneläinlääkäri vaan kun harvemmin hoitaa kanoja muuten kuin suurina yksiköinä ja on joutunut perehtymään niin monen eläinlajin erilaisiin sairauksiin että jos ei ole henkilökohtaista kiinnostusta kotitarvekanoihin niin helpostihan ne taka-alalle jää, mikä on ihan ymmärrettävää (vrt. jos mulla on hevonen kipeänä niin kyllä senkin vien hevosklinikalle jossa on ihan erilainen asiantuntemus ja tutkimuslaitteisto kuin kunnaneläinlääkärllä, kanoille vaan ei ole Suomessa kanaklinikoita).
Ilona

Re: Kuinka moni aikoo erota säilytysohjelmasta?

Viesti Kirjoittaja Ilona »

Muusa kirjoitti: Se jos nälkään nääntyminen on Eviran mukaan kolmanneksi yleisin kuolinsyy, kertoo minusta enemmän tutkimuksen tasosta kuin eläinten pidosta. Jo lähtökohtaisesti jos kananpitäjä on valmis näkemään vaivan ja rahanmenon siitä että lähettää kuolleen kanan tutkittavaksi, voi olettaa että hän myös viitsii ja raaskii pitää kanoillaan rehua tarjolla. Vaikka elämme tietoyhteiskunnassa niin tuppaa helposti unohtumaan että on asioita joita ei pystytä tutkimaan ja vaikka pystyttäisiinkin niin ei pystytä ratkaisemaan.
Kuten varmaan itsekin muistat kerrotun, niin kyse oli pitkäaikaisesti huonosti hoidetuista kanoista, jotka olivat nääntyneet moninaisista syistä: ulko- ja sisäloiset, olosuhteiden (huono ilma, lika, kosteus, kylmyys) kehno ravinto... ja se viimoinen kuolinsyy sitten oli se kuihtuminen, kun elimistö oli uupunut tähän kaikkeen. Se ei riitä, että kanalla on rehua tarjolla. Sen rehun pitää myös vastata kanan tarpeita.
Mä ymmärrän myös sen jos täällä neuvotaan sen sijaan että kehoitetaan soittamaan eläinlääkärille. Kana on lemmikkinä sen verran erikoinen että asialleen omistautunut harrastaja useinmiten on pätevämpi tekemään diagnooseja (jos ei edellytä tutkimuksia) ja antamaan hoito-ohjeita, kuin moni kunnaneläinlääkäri.
Mä en tota voi kyllä allekirjoittaa. Tietysti kannattaa neuvoa, jos on varma asiasta, mutta kun nyt noita keskusteluja katsoo, niin aikamoista arpomistahan se on. Kunnaneläinlääkäreillä on kyllä perustiedot siipikarjan hoidosta ja he osaavat soveltaa. Tuotantokana on aivan sama eläin kuin harrastekana, ei niiden lääkkeissä ja taudeissa ole mitään eroa. Eroa on vain eri tautien esiintymistiheydessä ja joidenkin lääkkeiden käyttömahdollisuuksista, koska esim. rokotteiden annoskoot ovat sellaisia, ettei niitä ole järkeä harrastajan ostaa. Eläinlääkäri kuitenkin tuntee eri lääketuotteissa olevat lääkeaineet ja sen, mille eläimille niitä voidaan käyttää ja millaisin annoksi. Ainakaan eläinlääkäriltä kysymisestä ei voi olla mitään haittaa. Eläinlääkäri osaa myös realistisesti arvioida, milloin lintu on syytä lopettaa tai tutkia koko parvi tartuntataudin varalta. Toinen mainio taho on siipikarja-alan neuvojat. Hekin kyllä tietävät myös harrastekanoista paljon.

Mulla oli maatiaisten kanssa aloittaessani paljon ongelmia. Sain erinomaisia neuvoja ja apuja kunnaneläinlääkäriltä, Siipikarjaliiton neuvojalta ja Eviran eläinlääkäriltä. Minusta kenenkään ei pitäisi levittää sellaista käsitystä, etteivät nämä osaa/halua palvella harrastajaa. Heiltä saamieni hyvien ja oikeiden tietojen pohjalta alun ongelmat saatiin kaikki ratkaistua kanojen kannalta parhaalla tavalla. Olisi todella mahtavaa, jos tämmöisillä nettipalstoilla olisi eläinlääkäreitä ja maatalousneuvojia opastamassa harrastajia. Mut harva kai viitsii tehdä töitä vapaa-aikana palkatta.

Maattareille vielä sen verran, että en pitäisi vanhoja oppaita välttämättä parhaina tiedonlähteinä kanojen ravitsemuksesta. Tietoa on tullut lisää ja uusiakin oppaita on tullut, parhaina mun mielestä Helena Tengvallin/Telkänrannan Kanojen maailma ja Kanojen hoito. Mullakin on vanhoja oppaita kuriositeettina hyllyssä, mutta ei niistä ruokinnan suunnittelussa mitään apua ole ollut. Kivoja ne ovat kyllä muuten. Telkänrannan kirjoissa sen sijaan selitetään ruokinnan perusteet hyvin helppotajuisesti. Myös tuotantokanaloille tarkoitetuissa oppaissa on arvokasta tietoa, sitä pitää vain hiukan soveltaa.
Lukittu