Mä en ala! Mun kanat kuolevat näköjään kaikki. Jokin aika sitten kuoli ensimmäinen, kuolinsyynä Marek. Viime lauantaina kuoli ilman mitään ennakkovaroituksia seuraava. Tänä aamuna molemmat jäljelle jääneet olivat munineet munat. Kahdeltatoista kaikki oli kunnossa, riehuivat siellä omaan tapaansa. Hieman ennen neljää meidän lempparikana Helmi vaan makaili eikä kävellyt lainkaan. P...n p...le! Nyt ilmeisesti täytyisi saada itsestään sen verran irti, että ymmärtäisi päästää toisen pois.
Aamulla haaveilin uusista kanoista, mutta voiko tänne enää ottaa mitään? Nehän kuolevat kaikki! Mä olen niitä hellinyt, mä olen kavereiden keskuudessa ihan naurunaihe, työpaikasta puhumattakaan (raahaan sieltä pussikaupalla vihreää salaattia syötäväksi) ja sitten tulee Marek

Purkaukseni on päättynyt!