Mun ankat syövät hyvällä halulla kaikkea mihin ovat tottuneet. Uusi ruoka voi ihmetyttää jonkun aikaa, ennenkuin tottuvat. Joku kyllä maistaa ennemmin tai myöhemmin ja sitten muutkin uskaltautuvat.
Mulla on ankoilla ja kaikilla muillakin linnuilla aina ollut ruoka vapaasti tarjolla pesuvadeissa ja automaateissa. Ei ankka syö itseään halki vaan osaa kyllä ajoissa lopettaa, kun kupu on täysi.
Ankkaemoja on laumassa viidestä eri suvusta hankittu. Joten ovat hyväkuntoisia ja reippaita. Laumassa on useampi uros, mutta kaikki ovat eri ikäisiä. Jokaiselle riittää rouvia, eikä rähinöitä ja nahinoita esiinny.
Kaikki rouvat saavat hautoa kesällä, joten syyslomasta tulee pitkä. Eli puoli vuotta munimista ja toinen puolivuotta poikasten hoitoa. Näin ankkaemot eivät rasitu liikaa munimisesta ja urokset saavat myös lomaa perheenlisäys puuhiltaan. Myös ruokinta vaihtuu poikasten mukaan. Vanhemmilla on toki jyviä saatavilla, mutta paremmin maistuu poikasruoka. Tässä vaiheessa syksyä menee jo kasvatusta ja jyviä. Valkuaistiiviste jää pois seoksesta kohta poikasten kuoriuduttua. Laitan toki muuta lisävalkuaista ja vitamiineja ja muuta juttua sapuskoihin. Puolitiivistettä alan lisäämään ruokaan marraskuussa ja kasvatus jää pois.
Näin on menty pitkään ikään
.
Normaalimuna tuli aamulla, ja illalla normikokoinen & pienempi nahkamuna peränjälkeen. Typy kyllä näytti silloin kivuliaalle, eli ei tainnut olla ihan helppo juttu sillekkään. Oli selvästi helpottunut kun sai vikan nahkamunan pihalle 
