Salahautojat

kysymyksiä ja vinkkejä haudonnasta sekä tipujen hoidosta

Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko

Vastaa Viestiin
Kalle
bankiva
Viestit: 343
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 12:51
Paikkakunta: Tammela

Salahautojat

Viesti Kirjoittaja Kalle »

Näin kiltisti meillä toteutetaan kanafarmarin toiveet. Liekköhän näillä kahdella rouvalla Gamel-bootsit; kulkevat omia teitään.
Kuva

Uploaded with ImageShack.us
Kaksi kanaa nimittäin ovat olleet jo kolmatta viikkoa hukassa. Tänään löytyi; hylätystä koirankopista vanhasta koiratarhasta.
tiina

Re: Salahautojat

Viesti Kirjoittaja tiina »

Voi ei, ku ihania :smt005 :smt005 Että tänä kesänä sitten koirankoppiin, mikäs ettei saunakamari kelvannut :smt005
Kalle
bankiva
Viestit: 343
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 12:51
Paikkakunta: Tammela

Re: Salahautojat

Viesti Kirjoittaja Kalle »

Kait se kanalogiikan mukaan meni sitten niin, että me mitä ilmeisimmin käymme koirankopissa, varsinkin käytöstä poistetussa, harvemmin kuin saunassa. Ei ihan metsään mennyt päätös. Siellä ne rouvat nököttävät lättyina vierivieressä. Siirtovalmistelut ensikotiin on jo hoidettu.
Löpö

Re: Salahautojat

Viesti Kirjoittaja Löpö »

Meillä oli yksi kana hukassa viime viikosta lähtien. No, eilen satuin näkemään sen käytöstä poistetun ulkohuussin takana ja sieltähän löytyi 18 taskulämmintä munaa huussin alta... :D Siellähän sitte istuu.
kanamummo

Re: Salahautojat

Viesti Kirjoittaja kanamummo »

18 munaa! Wau! Rehevämpi kanamatami ?
pippuri

Re: Salahautojat

Viesti Kirjoittaja pippuri »

Mä kans eilen löysin yhden pannukakun hevosten katoksen nurkasta. Muniakin näkyi olevan alla aikamoinen kasa, että piippiip vaan taas :smt003
Kalle
bankiva
Viestit: 343
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 12:51
Paikkakunta: Tammela

Salapesijät; episodi II

Viesti Kirjoittaja Kalle »

No sitten kuoriutuivat kahden salapesijärouvan tirpat tänään. Pyydystelin rouvat ja untuvikot "lastenkamariin" ja lähdin hautaamaan "suutareita", yhteensä 16kpl. Kaivoin kuopan ja aloin heitellä munia monttuun, kunnes huomasin munan, jonka kyljessä oli reikä ja sieltä pilkotti pikkuinen nokka. Jäipä tuokin kesken. Äkkiä kuitenkin huomasin, että nokka liikahti; ei peijakas, ihan kylmät munat, olleet jo tuntitolkulla.
No, uteliaisuus heräsi, nokka tosiaan liikkui. Kuorin varovasti munaa ja sain sieltä verisen rääpäleen, laskin sen kämmenelleni, ei mitään eloa. Kuitenkin käteeni tuntui heikko liikahdus rääpäleen kehossa ja en heittänytkään sitä monttuun.
Kello oli tällöin 17,15.
Pidin poikasta kämmenkupissani ja kumma juttu, alkoi tuntua hengitys ja sydämen lyönnit. No, utelias kun olen, pidin pientä kämmenkupissani varmaankin puolisen tuntia, sydämenlyönnit voimistuivat ja kuului pienenpieni piiskahdus. Hain tukankuivaajan ja aloin kuivatella poikasta ja samalla hieroa sarveistuppia pois kuivumaan alkaneista untuvista. Tunti töitä ja poikanen ihan oikeasti alkoi jo muistuttaa untuvikkoa, äänet kovenivat ja kehon liikkeet voimistuivat; poikanen alkoi elää.
Tunti kuivattelua ja elämä alkoi voittaa. Poikanen yritti jo jaloilleen kun laskin sen pöydälle, heikolla tuloksella. Liian heikot jalat, liian iso pää. Taas tunti lämmittelyä ja höyhenten puhdistusta, jo alkoi pienokainen osoittaa selviä elonmerkkejä jo pontevammin.
Laitoin taas pöydälle ja hetken kuluttua alkoi vimmattu emonkutsumispiiskutus. Laitoin käteni poikasen eteen ja kas, se ryömi kämmenelleni.
Kämmen, joka oli sen ensimmäinen havainto tässä maailmassa alkoi todellakin näyttää sen mielestä emolta. Toistin homman ja tosiaan, se pyrki kiivaasti kämmenelleni, vaikka jalat eivät edes vielä kantaneet. Se oli leimautumista.
Pidin poikasta vielä puolisen tuntia kämmeneni sisällä ja vein emon alle "lastenkamariin". Kaikki hyvin loppu hyvin. Kello oli 20.30.
Kuva

Uploaded with ImageShack.us
Kuva
Rääpäle

Uploaded with ImageShack.us
Kuva
Tuntia myöhemmin.

Uploaded with ImageShack.us
Kuva
Puolitoista tuntia.

Uploaded with ImageShack.us
Kuva
Näyttää untuvikolta.

Uploaded with ImageShack.us
Kuva
Mammaaaaa!

Uploaded with ImageShack.us
Kuva
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Frida

Re: Salapesijät; episodi II

Viesti Kirjoittaja Frida »

Hienosti pelastit! :smt007
salosusa

Re: Salapesijät; episodi II

Viesti Kirjoittaja salosusa »

Liikkistä...ja vielä onnellinen loppu :smt049
Ehtoo-onni

Re: Salapesijät; episodi II

Viesti Kirjoittaja Ehtoo-onni »

Voi kuinka ihana tarina! Tästä huomaamme, että aina kannattaa yrittää.
viiriäiset

Re: Salapesijät; episodi II

Viesti Kirjoittaja viiriäiset »

itsellä heikki tipu kuoli kuoli oikeasti kun lamppu posahti ja se oli jo kylmä ja kuolon kankea no hiusten kuivaajalla lämpööä ja se sydän liikkui ja sitten alkoi hengittää. sit avasi silmät mutta ei liikkunut. laitoin sen lampun alle ja meillä oli kylälle kiire no kun tultiin takas niin sielä se juoksi normaalisti eli oikeesti tipua kannattaa aina yrittää lämmittää vaikka olisi jo kuollut :smt041
Vastaa Viestiin