Salahautojat

[Kalle]

Näin kiltisti meillä toteutetaan kanafarmarin toiveet. Liekköhän näillä kahdella rouvalla Gamel-bootsit; kulkevat omia teitään.


Uploaded with ImageShack.us
Kaksi kanaa nimittäin ovat olleet jo kolmatta viikkoa hukassa. Tänään löytyi; hylätystä koirankopista vanhasta koiratarhasta.

[tiina]

Voi ei, ku ihania Että tänä kesänä sitten koirankoppiin, mikäs ettei saunakamari kelvannut

[Kalle]

Kait se kanalogiikan mukaan meni sitten niin, että me mitä ilmeisimmin käymme koirankopissa, varsinkin käytöstä poistetussa, harvemmin kuin saunassa. Ei ihan metsään mennyt päätös. Siellä ne rouvat nököttävät lättyina vierivieressä. Siirtovalmistelut ensikotiin on jo hoidettu.

[Löpö]

Meillä oli yksi kana hukassa viime viikosta lähtien. No, eilen satuin näkemään sen käytöstä poistetun ulkohuussin takana ja sieltähän löytyi 18 taskulämmintä munaa huussin alta... :D Siellähän sitte istuu.

[kanamummo]

18 munaa! Wau! Rehevämpi kanamatami ?

[pippuri]

Mä kans eilen löysin yhden pannukakun hevosten katoksen nurkasta. Muniakin näkyi olevan alla aikamoinen kasa, että piippiip vaan taas

[Kalle]

No sitten kuoriutuivat kahden salapesijärouvan tirpat tänään. Pyydystelin rouvat ja untuvikot "lastenkamariin" ja lähdin hautaamaan "suutareita", yhteensä 16kpl. Kaivoin kuopan ja aloin heitellä munia monttuun, kunnes huomasin munan, jonka kyljessä oli reikä ja sieltä pilkotti pikkuinen nokka. Jäipä tuokin kesken. Äkkiä kuitenkin huomasin, että nokka liikahti; ei peijakas, ihan kylmät munat, olleet jo tuntitolkulla.
No, uteliaisuus heräsi, nokka tosiaan liikkui. Kuorin varovasti munaa ja sain sieltä verisen rääpäleen, laskin sen kämmenelleni, ei mitään eloa. Kuitenkin käteeni tuntui heikko liikahdus rääpäleen kehossa ja en heittänytkään sitä monttuun.
Kello oli tällöin 17,15.
Pidin poikasta kämmenkupissani ja kumma juttu, alkoi tuntua hengitys ja sydämen lyönnit. No, utelias kun olen, pidin pientä kämmenkupissani varmaankin puolisen tuntia, sydämenlyönnit voimistuivat ja kuului pienenpieni piiskahdus. Hain tukankuivaajan ja aloin kuivatella poikasta ja samalla hieroa sarveistuppia pois kuivumaan alkaneista untuvista. Tunti töitä ja poikanen ihan oikeasti alkoi jo muistuttaa untuvikkoa, äänet kovenivat ja kehon liikkeet voimistuivat; poikanen alkoi elää.
Tunti kuivattelua ja elämä alkoi voittaa. Poikanen yritti jo jaloilleen kun laskin sen pöydälle, heikolla tuloksella. Liian heikot jalat, liian iso pää. Taas tunti lämmittelyä ja höyhenten puhdistusta, jo alkoi pienokainen osoittaa selviä elonmerkkejä jo pontevammin.
Laitoin taas pöydälle ja hetken kuluttua alkoi vimmattu emonkutsumispiiskutus. Laitoin käteni poikasen eteen ja kas, se ryömi kämmenelleni.
Kämmen, joka oli sen ensimmäinen havainto tässä maailmassa alkoi todellakin näyttää sen mielestä emolta. Toistin homman ja tosiaan, se pyrki kiivaasti kämmenelleni, vaikka jalat eivät edes vielä kantaneet. Se oli leimautumista.
Pidin poikasta vielä puolisen tuntia kämmeneni sisällä ja vein emon alle "lastenkamariin". Kaikki hyvin loppu hyvin. Kello oli 20.30.


Uploaded with ImageShack.us

Rääpäle

Uploaded with ImageShack.us

Tuntia myöhemmin.

Uploaded with ImageShack.us

Puolitoista tuntia.

Uploaded with ImageShack.us

Näyttää untuvikolta.

Uploaded with ImageShack.us

Mammaaaaa!

Uploaded with ImageShack.us

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

[Frida]

Hienosti pelastit!

[salosusa]

Liikkistä...ja vielä onnellinen loppu

[Ehtoo-onni]

Voi kuinka ihana tarina! Tästä huomaamme, että aina kannattaa yrittää.

[viiriäiset]

itsellä heikki tipu kuoli kuoli oikeasti kun lamppu posahti ja se oli jo kylmä ja kuolon kankea no hiusten kuivaajalla lämpööä ja se sydän liikkui ja sitten alkoi hengittää. sit avasi silmät mutta ei liikkunut. laitoin sen lampun alle ja meillä oli kylälle kiire no kun tultiin takas niin sielä se juoksi normaalisti eli oikeesti tipua kannattaa aina yrittää lämmittää vaikka olisi jo kuollut