Eihän tämä sinänsä mikään ilonaihe ole, kun kolme kukkoa laitoin patakuntoon, mutta hyvältä tuntuu kun sain sen tehtyä. Kukkopojat saivat elää ja kasvaa hienon kesän ulkoillen ja teurastus kävi kätevästi omassa pihassa. Eivät pojat ehtineet edes pelätä, hetken olivat vain kainalossa ja sitten kaula poikki naks. Kyniminen ja suolistuskin onnistui, no ainakin jotenkuten.
Kiitos vaan Tiinalle, että sain käydä "kukon tappokurssilla"
Uskallusta ja rohkeutta muillekin, eettisempää liharuoka ei voi ollakaan.