Ei kukko käskien laula; pakkaspäivän kevennys.
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
-
Moilanen
Ei kukko käskien laula; pakkaspäivän kevennys.
Vaan meilläpä laulaa. Meidän nuoret kukkopojat Mortti ja Vertti ovat oppineet laulamaan aina kun haluan.
Mitä se sitten tarkoittaa; aloin palkita pikkukukkoja maissinjyvällä, aina kun kiekaisivat. Opetin systeemin siten, että seison niiden edessä käsi taskussa, ainakun kiekaisu tuli, annoin palkkion.
Nyt Mortin ennätys on kaksikymmentäyhdeksän perättäistä kiekaisua, eikä Verttikään paljon huonommaksi jää.
Jos joku väittää vielä, että kanat ovat tyhmiä, olkoon tämä esimerkki oppimisesta.
Mitä se sitten tarkoittaa; aloin palkita pikkukukkoja maissinjyvällä, aina kun kiekaisivat. Opetin systeemin siten, että seison niiden edessä käsi taskussa, ainakun kiekaisu tuli, annoin palkkion.
Nyt Mortin ennätys on kaksikymmentäyhdeksän perättäistä kiekaisua, eikä Verttikään paljon huonommaksi jää.
Jos joku väittää vielä, että kanat ovat tyhmiä, olkoon tämä esimerkki oppimisesta.
-
Muusa
-
Hakalan emäntä
-
Mimmi
-
Moilanen
yleiskeskustelu/kanat
Niin muuten tuo, esim lintujen "kouluttaminen" ei oikeasti ole mitään kouluttamista. Se on toimintaa lintujen ehdoilla ja kykyä päästä haluttuun päämäärään linnun luontaisessa toiminnassa. Minulla on useita kyyhkyjä, joilla jokaisella on oma toimintamallinsa, jonka olen "opettanut".
Yksi saa makupalan istumalla olkapäälleni ja nykimällä partakarvojani, toinen lennähtää päälaelleni ja koputtaa lakkini lippaa, kolman lennähtää olkapäälleni ja nykii nokallaan korvalehteäni, jne. En"pakota" lintuja mihinkään eikä sitä voikkaan.
Kukkojen (kanojen) kohdalla toimin siten, että kun Mortti eräänä aamuna istuskellessani seurustelujakkarallani, kiekaisi, nopeasti palkitsin sen, uusi kiekaisu ja palkkio.
No sitten eriytin homman siten, että kieu miten paljon haluat kun minä istun, palkkiota ei tule.
Sitten nousin seisomaan kun Mortti selvästikin oli "kiekumavalmis", sen muuten näkee. Nousin seisomaan ja ensimmäisen kiekaisun jälkeen taas palkitsin. Jatko oli sitten kuten edelläkin.
Ehdollistin ikäänkuin "käskynä" asennon, missä näytän ensin maissinjyvää ja sitten siirrän käteni taskuun, selkeä "vihjeasetelma". Kiekaisu, palkkio, jne.
Vertti oppi saman mutta ns "mallioppimisen" kautta. Se hoksasi, että kaveri saa jyviä kun tekee noin, minäkin yritän. Seuraus, kaksi käskystä kiekuvaa kukkoa. Hommaa jalostin siten, että vaikka Vertti seisoikin edessäni kuten Mortti, en vahingossakaan antanut Vertille mitään. Seuraus oli ns turhautuminen ja sitä kautta "mallioppiminen".
Tämä toiminta ja opettaminen ei vaadi mitään erityiskykyjä vaan ja ainoastaan eläinten käyttäytymisen seurailua ja nopeiden johtopäätösten ja toiminnan yhdistämistä.
Lintujen, mitä villimpien ja varovaisempien totuttaminen ja opettaminen tiettyyn käyttäytymiskaavaan on äärimmäisen mielenkiintoista.
Lisäksi vielä maatiaiskanat ja viestikyyhkyt ovat hyvin samanlaisia; seurustelevat kyllä ihmisen kanssa omilla ehdoillaan mutta tuo n 30cm:n pakoetäisyys on molemmille ominaista.
Yksi saa makupalan istumalla olkapäälleni ja nykimällä partakarvojani, toinen lennähtää päälaelleni ja koputtaa lakkini lippaa, kolman lennähtää olkapäälleni ja nykii nokallaan korvalehteäni, jne. En"pakota" lintuja mihinkään eikä sitä voikkaan.
Kukkojen (kanojen) kohdalla toimin siten, että kun Mortti eräänä aamuna istuskellessani seurustelujakkarallani, kiekaisi, nopeasti palkitsin sen, uusi kiekaisu ja palkkio.
No sitten eriytin homman siten, että kieu miten paljon haluat kun minä istun, palkkiota ei tule.
Sitten nousin seisomaan kun Mortti selvästikin oli "kiekumavalmis", sen muuten näkee. Nousin seisomaan ja ensimmäisen kiekaisun jälkeen taas palkitsin. Jatko oli sitten kuten edelläkin.
Ehdollistin ikäänkuin "käskynä" asennon, missä näytän ensin maissinjyvää ja sitten siirrän käteni taskuun, selkeä "vihjeasetelma". Kiekaisu, palkkio, jne.
Vertti oppi saman mutta ns "mallioppimisen" kautta. Se hoksasi, että kaveri saa jyviä kun tekee noin, minäkin yritän. Seuraus, kaksi käskystä kiekuvaa kukkoa. Hommaa jalostin siten, että vaikka Vertti seisoikin edessäni kuten Mortti, en vahingossakaan antanut Vertille mitään. Seuraus oli ns turhautuminen ja sitä kautta "mallioppiminen".
Tämä toiminta ja opettaminen ei vaadi mitään erityiskykyjä vaan ja ainoastaan eläinten käyttäytymisen seurailua ja nopeiden johtopäätösten ja toiminnan yhdistämistä.
Lintujen, mitä villimpien ja varovaisempien totuttaminen ja opettaminen tiettyyn käyttäytymiskaavaan on äärimmäisen mielenkiintoista.
Lisäksi vielä maatiaiskanat ja viestikyyhkyt ovat hyvin samanlaisia; seurustelevat kyllä ihmisen kanssa omilla ehdoillaan mutta tuo n 30cm:n pakoetäisyys on molemmille ominaista.
-
Pootsi
Mun mielestäni se kaman pitäminen tyhmänä on kummallista, onkohan ne ihmiset ikinä edes tavanneet lintuja...Meillä Kehveli auttoi ihmisiä ajamaan kanat sisälle, totteli kieltoa ja oli hyvin perso kehuille. Sen olis varmasti saanut koulutettua vaikka mihin.
Mä olen nyt koittanut opettaa meidän pukkia ihmisten tavoille. Puiden hakeminen liiteristä herra vuohen kanssa olisi hauskaa, jos Ukkeli vaan tajuaisi mitä tehdä milloinkin. Nyt se jo osaa tulla pois liiteristä kun sanotaan "tule". Tänään monsieur oli koko ajan tientukkona, seisoi paikoillaan tai pörräsi eestaas. Hoin sille "mene" käskyä, ja aina kun se vahingossa otti askeleenkin kohti taloa, palkitsin sen kehuryöpyllä. Kaksi toistoa tarvittiin, että pukki hoksasi mistä on kyse. Aika fiksu.
-
Moilanen
yleiskeskustelu/kanat
Kyllähän Pootsi juuri nämä nuoretherrat ovat kyseessä.
Kuitenkin, tässä "koulutuksessa" on kyse kummankin kehonkielestä ja tämä kehonkieli pitää toimia molemminpuolisesti. Oppiminen on helppoa, oppimisen "sammuttaminen" käy kuin itsestään. Kehonkieli ei saa vastakaikua.
Kun eläimen halutaan toimimaan tietyllä tavalla, pitää olla herkkä, palkita oikein, kiitoksetkin, milloin ne on ehdollistettu, toimivat makupalan tavoin. Surkeinta on se kun eläin asettaa sinut "ruokinta-automaatiksi, silloin ei toimi mikään.
Kaikkein parasta tässä eläinten opettamisessa on se, että milloinkaan et ole mestari, eläin yllättää sinut tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin. Joudut pysymään nöyränä ja oppivaisena.
Kuitenkin, tässä "koulutuksessa" on kyse kummankin kehonkielestä ja tämä kehonkieli pitää toimia molemminpuolisesti. Oppiminen on helppoa, oppimisen "sammuttaminen" käy kuin itsestään. Kehonkieli ei saa vastakaikua.
Kun eläimen halutaan toimimaan tietyllä tavalla, pitää olla herkkä, palkita oikein, kiitoksetkin, milloin ne on ehdollistettu, toimivat makupalan tavoin. Surkeinta on se kun eläin asettaa sinut "ruokinta-automaatiksi, silloin ei toimi mikään.
Kaikkein parasta tässä eläinten opettamisessa on se, että milloinkaan et ole mestari, eläin yllättää sinut tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin. Joudut pysymään nöyränä ja oppivaisena.
-
hen-na
Re: Ei kukko käskien laula; pakkaspäivän kevennys.
Meillä kans edesmennyt vilho kukko lauloi, kun käskettiin 
-
ninnu
Re: Ei kukko käskien laula; pakkaspäivän kevennys.
Itse tykkään käyttää naksutinta, toimiva peli myös kanoilla
Tommy käyttää kanoja paljonkin koulutuksissa:
http://www.trainerschoice.fi/suomi/palvelut_sinulle.php
Kanakurssit:
http://www.trainerschoice.fi/suomi/asia ... ivikki.php
http://www.trainerschoice.fi/suomi/palvelut_sinulle.php
Kanakurssit:
http://www.trainerschoice.fi/suomi/asia ... ivikki.php