Tein äsken tieteellisen kokeen.
Iso kanatipu on liian iso asustelemaan nykyisessä boksissaan, joten vein sen Harakan seuraksi.
Sydäntä kylmäsi, kun kukko on kolme kertaa kanatipua isompi
Vein kanan kuljetusboksissa "kukkolaan" ajatuksenani jättää ne tutustumaan toisiinsa ihan verkon läpi.
Kanatipu vaan nosti korvia särkevän mekkalan vankilassaan, joten avasin boksin luukun, että kana pääsee jaloittelemaan.
Harakka hyppi ennätysvauhdilla orrelta alas, kun kuuli kanatipusen piipityksen.
Harakka oli oikein herrasmiehenä.
Suurieleistä kuoputusta ja nokan naksutusta. Ihan hiljaa liikkumatta ollen antoi kanatipun nokkia siltä ruuat nokasta.
Kana nokki siltä höyheniä ja varpaitakin, mutta kukko ei tehnyt pienintäkään vihamielistä elettä kanaa kohtaan.
Kana nokkaisi kukkoa jopa suoraan silmään. Kukko ei edes luomeaan räpäyttyänyt
Kanan nokkiessa vaikkapa sapuskaa kukon nokasta, kukko oli ihan hievahtamatta pää alhaalla ja antoi kanan nokkia rauhassa.
Kukko käveli välillä ympäriinsä isoin harppauksin, nostellen joka askeleella koiven mahahöyheniin asti.
Kuopsutti maasta olemattomia ja kylki edellä pyrki hivuttautumaan kanan vierelle.
Joskus hivuttautuessaan suti toisella koivellaan vimmatusti maata.
Laitoin kanan taas kuljetuskoppaan ja luukun kiinni. En tohtinut jättää valvomatta niitä keskenään.
Onkos nämä Harakan eleet tulkittavissa siten, että kanatipu ei olisi sen seurassa isommin vaarassa?
Lähinnä meinasi naurattaa, kun Harakka niin nöyrästi suhtautui kaikkeen, mitä tuo kana vain ilkeyttä keksi
