Meille tuli viiruja!

[kanatar]

Kiitos Haaveilijan, meille oli eilen ilmestynyt reissun aikana viiruja häkkiin. Kahdeksan kanaa ja kukko. Kukkoa en erota. Vielä.
Ovat kamalan pelokkaita. Koppiin on osa osautunut, mutta suurin osa panikoi häkissä ja yrittää lentää karkuun. Erityisesti tyttäreni, joka työnsi heinänkorren häkkiin, sai aikaan paniikin, vaikka olikin rauhallinen häkin lähellä. Johtuukohan tämä panikoivuus uudesta paikasta, vai ovatko viirut aina näin arkoja? Mietin myös, että ehkä paikka ei ole optimaalinen, sillä häkki on navetan oviaukon vieressä ja kun häkkiä lähestyy, näkyy lähestyjä vasten aurinkoa. Ehkä se tuntuu niistä uhkaavalta. Tämä on jokatapauksessa tilapäinen paikka. Katsotaan jos keksi sopivamman sijoituspaikan häkille ulkona.

En tiennytkään, että viirut ovat noin hyviä lentämään. Pitäisiköhän niille tehdä talveksi korkeampi häkki? Tämä on 68 cm ja pinta-ala 120*123 cm. Talvihäkki pitää suunnitella tarkoin. Hyvä testata nyt, että mikä olisi paras.

[sera1]

Viirut ovat melko säikkyjä varsinkin uudessa paikassa. Peitä osa häkistä vaikka kankaalla. Tulee viiruille turvallisempi olo. Häkin voisi ensimmäisen päivän ajaksi peittää vaikka kokonaan, kunhan kangas ei ihan säkkipimeäksi häkkiä pimennä.
Häkin nostaminen maanrajasta ylemmäs auttaa myös.
Antakaa viirujen rauhassa tutustua uuteen kotiinsa. Kohta ne vipeltävät häkissä normaalisti mitään isommin pelkäämättä, vaikka norsu tömistelisi katsomaan.

[Haaveilija]

Häkki ei kuulemma saa sen takia olla korkea, etteivät viirut pelästyessään satuta itseään. Pienemmässä tilassa ne eivät pääse niin kovaa vauhtia kehittämään, että pahasti kävisi. Niin kuin jo yksärissä kirjoitin, ne eivät tule takaisin, jos karkuun pääsevät. Kukko on niistä se toinen valkea, se jolla on keltaista kaulassa... Pienempi niistä valkoisista.

[Mimmi]

Ja tänä aamuna opin, että viiriäiset siis osaavat kaivautua ulos maavaraisesta ulkohäkistä. Ne olivat kuopsutelleet kuopan aivan alariman viereen ja jossain vaiheessahan moinen kuoppa näköjään palkitaan reitillä vapauteen. Yhden sain kiinni Roopen ansiosta (mun ihana kanakoira!) ja kahta yritin saada kiinni kissojen avulla, mutta on ne niin vikkeliä, että en ainakaan äsken niitä tavoittanut. Nythän tietysti voi käydä niin, että kissat saavat ne kiinni eivätkä enää voi muistaa, miksi niitä ei saisi syödä?

Mutta onnea viirulaisista! Kovasti ne kesyyntyy, kun asettuvat taloksi ja niiden luona vierailee säännöllisesti.

[Eepi]

Mullakin tuli 5 viikkoset kanatiput aitauksesta ulos samalla menetelmällä. Saisit ne nyt sitten kiinni

[kanatar]

Ok, emme siis korota häkkiä tästään. Oviaukon sijainti on huono. Talvihäkki pitää laittaa "pystyyn", niin että pääsee viiruihin, tai edes ruokakippoihin, helpommin käsiksi ja luukun täytyy olla pienempi. Nyt ne ovat rauhoittuneet huomattavasti, osaksi siksi, että suurin osa näyttää viihtyvän kopissa. Laitoin niille "tikapuut" katolle menemistä varten, mutteivat ole kiinnostuneita niistä. Ne, jotka ovat kopin ulkopuolella, ovat säikkyjä, mutta kopissa olijan eivät enää reagoi minuun paniikilla. Viikonloppuna teen (isännän avustuksella, ei tosin tiedä vielä, mutta eiköhän se suostu ) filmivarista kaksiosaisen luukkusysteemin päälle, jotta voi avata joko pienemmän puolen tai sitten koko systeemin, jos on tarvis.

Hassuja pieniä eläimiä, saas nähdä montako niitä on syksyllä, kun siirrämme ne talvipaikkaan. Ts. kuinka moni EI karkaa siirron yhteydessä. Huomasin, että leluosastolla oli alessa sellainen pieni perhoshaavi, käyn tänään ostamassa, niin saa sillä ehkä helpommin kiinni.

Hyvä tietää, että ne osaavat kaivaa, samoin tipuista. Olin suunnitellut tipuja maapohjahäkkiin, mutta en siis laitakaan...

[Skuukkeli]

Onnittelut viiruista!

Meillä viirut kotiutuivat aika nopeasti, johtui varmaan siitä, että olivat jo tottuneet muutenkin ihmisiin. Nyt kun ne ovat tuossa pihalla olleet sen pari kuukautta, niin ovat oppineet mun askeleet, aina kun meen pihalle alkaa siellä häkissä hirveä piipitys ja pomppiminen... ruokaaruokaaruokaa me saadaaan herkkuja...
Niille kun syöttää kädestä matoja (jauhomatoja, voi tilata netistä http://www.petshop.fi/foods/live_food_insects/) kesyyntyvät tosi nopeasti. Nyt kun sinne työntää käden niin ne kaikki nokkii ihan hulluna sitä (se muuten sitten sattuu), koska ovat yhdistäneet sen käden herkkuihin.
Ollaan myös nosteltu niitä ja silitelty, että tottuisivat käsittelyyn ja aika hyvin ovat tottuneetkin. Vaikka ne eivät erityisesti välitä kosketuksesta niin se niiden väistöliike on nykyään sellainen hidas ja harkittu niiaus. Taas silloin alussa kaikki sinkoili sinne tänne paniikissa. Eli kyllä ne kesyyntyvät ja tasoittuvat kun saavat rauhassa tottua uuteen kotiin. Meillä eivät edes pelkää koiraa, vaikka se työtää päänsä häkkiin kiinni ja kyttää niitä...

[kanatar]

Vautsi! Ompas ne kesyjä! Täytyy siis jatkaa kesyttämistä. Illalla saivat taas hirmuisen hepulin, kun menin viemään ruokaa. Tekivät kamikatse hyökkäilyjä ja olivat selvästi munineet houkutusmunan, että avaisin häkin kokonaan. Muna on perimmäisessä nurkassa. Himputti! Isäntä kun vei sitten vielä vettä, olivat ihan rauhallisia. Samoin kun minä hoidin tänä aamuna, niin vähän juoksivat takareunassa ees-taas, mutta sitten tulivat heti juomaan ja syömään.

Mikä niiden herkkua noiden matojen lisäksi on? Kananmuna ei kelpaa, eikä kurkku. Olen syöttänyt Haaveilijan tuomia ruokia, ja ne maistuuvat hyvin, mutta eipä juurikaan muu. Vesiheinää syövät jonkin verran.

Pitäiskö viiriäisille muuten antaa lisäkalkkia? Annan niille rehua, mutta siis sen lisäksi? Kanat saavat sitä kanakalkkia kaiken aikaa.

Meille on syntymässä eka viiruvauva.... hiemanko jännää.

[Xaus]

Mitä ruokaa ne syövät?

[kanatar]

Munitusrehua, litistettyä viljaa (ompas ammattimainen termi, pitää tarkista mikä oli oikea) ja vesiheinää. Olen yrittänyt syöttää myös kananmunaa ja kurkkua, mutta se ei kelpaa. Kanat on hassuja. Ne änkesi taas viiruja katsomaan koko parvi pienen pieneen koloseen.

[Xaus]

Mä syötän monien suosituksesta munitus-balanssia. Ei tarvi lisätä kauraa, eikä kalkkia.

[kanatar]

Pitänee tarkastella pussin kylkeä, että mitä se tarkemmin ottaen on.

[sera1]

Kyllä niille kalkkia kannattaa laittaa tarjolle. Munankuorimurskaa tai kanakalkkia erilliseen kippoon.
Viirut ovat aluksi vähän arkoja maistelemaan mitään uutta, mutta kun maistavat ensimmäistä kertaa niin kelpaa toisellakin kerralla.
Ensimmäisellä kierroksella, eivät välttämättä uskaltaudu uutuuksia maistamaan edes.

Meillä viiriäisten herkkua on "viirupuuro", johon olen sotkenut sekaan riisiä, kaikki jauhopussien jämät ja erilaisia puurohiutaleita.
Höystettynä pakastevihanneksilla, nokkosella, munankuorimurskalla, porkkanaraasteella yms. Kaikki ainekset haudutetaan villin väriseksi mössöksi. Mössön olen pakastanut pakasterasioihin sopiviksi annoksiksi.
Muita herkkuja.
Paprika/chili oikein hienoksi silputtuna.
Grillailusta jääneet maissitähkän jämät.
Apila.
Porkkanaraaste

[kanatar]

Tarvitseeko sitä kanakalkkia murskata pienemmäksi? Meillä oleva on ainakin aika isorakeista.
Kuulostaapa herkulta tuo puuro, pitää huomenna kokeilla. Munat ja kurkut olivat kadonneet tänään viirujen suihin. Illalla sain taas aikaiseksi kamikatselentosession, eli ilmeisesti se iltahämärikkö aiheuttaa sen. Alan täyttämään automaatit päivällä, valoisan aikaan.

Syövätköhän viiruvauvat samaa mitä kanavauvatkin?

[sera1]

Viiruvauvat syövät samaa kuin kanavauvatkin. Tietty mittakaava kanan ja viirun välillä on tavallaan suuri. Yleisesti kaikki mikä mahtuu kanatipun kurkusta alas, mahtuu kyllä viirutipuun uppoamaan myös. Kokonaiset jyvät vähän tiukalla.
Paha sanoa onko kanakalkkia murskattava pienemmäksi. Itse olen viiruille syöttänyt vain munankuoria. Kanakalkkia on kyllä varastossa säkillinen, mutta en ole säkkiä ehtinyt edes avata, että näkisin mitä kokoa kanakalkki on.
Iltahämärissä linnut yleensä ovat hermostuneita. Niillä ei ilmeisesti ole kummoinen näkö hämärässä ja silloin kaikki pelottaa.
Pimeässä orrelta eksynyt tipu voi joutua surman suuhun, kun ei näe palata turvaan.