Hankin elämäni ensimmäiset kanat, maatiaiskanantipuset, perjantaina. Olivat viisipäiväisiä. Nyt ollaan sitten ihmetelty, miten ne hauraat tipuset saadaan pidettyä hengissä, mutta hyvältä näyttää.
Seitsemän tipua meille muutti, ja tällä hetkellä asuvat vielä banaanilaatikossa tuvan nurkassa. Ihan älyttömän hauskoja seurattavia ovat ne! Tänään tuijottelin niitä varmaan tuntikausia. Jo nyt alkaa kanojen temperamentit paljastua.
Yksi ankea episodikin tässä oli: kissa prkl livahti sisään ja siitä 5 sek kuluttua tavattiin jo olohuoneesta tipu suussaan. Oli juossut suoraan pahvilaatikolle ja siirtänyt kantena olleen ritilän sivuun ja poiminut tipun. Vain älyttömän hyvä tuuri ja ajoitus pelasti tipun. Kissa säikähti kun ihmiset rupesivat rääkymään ja pudotti tipun, joka kipitti saman tien sohvan alle. Onneksi tipu oli ihan kunnossa ja palasi takaisin lootaan.
Nyt on annettu kissalle porttikielto edes tuvan portaille, sillä minkäs katti luonnolleen mahtaa.
Mutta ihmisväki täällä on aivan myyty näille tipusille. Ja koiratkin tyytyvät vain katselemaan rauhassa, eivät yritä samaa kuin kissa.
[/img]
Kananoviisin ensimmäiset tiput
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
-
Mimmi
Onnea tipusista!
Kissat on kyllä karmean taitavia ja tehokkaita, kun haluavat. Meillä kissat eivät välitä kanoista tai tipuista (ovat ilmeisesti saaneet kanoilta nenilleen, jos ovat tipuja yrittäneet lähestyä), mutta viiriäiset ovat niiden mielestä aivan vastustamattomia. Viimeksi mulla oli viiriäistipuja keittiön pöydällä alunperin marsuille tarkoitetussa muoviboksissa, jossa on päällä sivuttain urissa liikkuva (ei siis pois nostettava) ritilä, niin luulin sitä kissan pitäväksi. Vaan eipä mennyt kuin hetki, niin Mimmi-kissa istui siellä boksissa sisällä
miettimässä, että nappaisinko (ja suututtaisin mamman) vai en (ja saisin ehkä muuta herkkua).
Sillä kerralla ei kuitankaan käynyt kuinkaan..
Kissat on kyllä karmean taitavia ja tehokkaita, kun haluavat. Meillä kissat eivät välitä kanoista tai tipuista (ovat ilmeisesti saaneet kanoilta nenilleen, jos ovat tipuja yrittäneet lähestyä), mutta viiriäiset ovat niiden mielestä aivan vastustamattomia. Viimeksi mulla oli viiriäistipuja keittiön pöydällä alunperin marsuille tarkoitetussa muoviboksissa, jossa on päällä sivuttain urissa liikkuva (ei siis pois nostettava) ritilä, niin luulin sitä kissan pitäväksi. Vaan eipä mennyt kuin hetki, niin Mimmi-kissa istui siellä boksissa sisällä
miettimässä, että nappaisinko (ja suututtaisin mamman) vai en (ja saisin ehkä muuta herkkua). Sillä kerralla ei kuitankaan käynyt kuinkaan..
-
Frida
Kyllä on ilmajokisia, Kanamummolta hankittuja. Ja juu, pieni taapero (ristitty Miniksi) on ihan kunnossa. Se on henkilökohtainen suosikkini kyllä. Pitää puolensa ja saa syödäkseen vaikka onkin vähän sellainen haaveilija. Siihen olen kiinnittänyt tuossa pienimmässä huomiota, että se hengittää niin että koko kroppa tärisee. Liekö vaarallista? On kuitenkin yhtä virkeä kuin muutkin. Ja äärettömän käsikesy (käpäilen noita tipuja yhtenään).
On kyllä mukava aamulla herätä, kun ensimmäiseksi menen "herättämään" tiput ja ne ovat niin terhakoita heti aamutuimaan. Loistavia tyyppejä.
On kyllä mukava aamulla herätä, kun ensimmäiseksi menen "herättämään" tiput ja ne ovat niin terhakoita heti aamutuimaan. Loistavia tyyppejä.
Onneksi ei käynyt huonosti!