Mitä ne silloin tekevät? vai
En ole vielä päässyt näkemään, sillä kun menen niiden luo, niin kaikki seisovat rivissä ja odottavat nameja. Rääkäisy kuulostaa kuin astuisi kissan hännän päälle. Onhan siellä höyhentä ja sulkaa häkissä, mutta kukaan ei ole pahemmin kärsineen näköinen.
Jos siellä vaan kukot kiekuu? Se on aika hassu ääni. Muistan kuinka itse ekaa kertaa sen kuullessani ihan säpsähdin, että mikä ihme täällä huutaa Kuuntelepa tarkkaan, niin kieunta voi kuulostaa: "Look at me!" tai "Look at here!"
On ne tuollalailla kiekuneet aiemmin, mutta nyt se kuulostaa rääkymiseltä. Todellakin, kuin olisi tallannut kissan hännälle tai maaliskuiset kollit mouruaisivat. Eikä ne silloin pidä sitä meteliä kun minä kuuntelen, vaan vasta sitten kun "herpaannun". Viime yön rääkyivät.
Jos käy hermon päälle, niin pimennä huone yöksi. Pimeässä niiden pitäisi olla hiljaa ja rauhassa. Etenkin nuoret kukot saattavat innostua huutelemaan heti aamuyöstä valon lisääntyessä. Mutta ei meillä kyllä ihan noin kovia ääniä ole kuulunut.
Kyllä se nyt varmaan on "kiekumista". Tosin tuo kukko taitaa olla vähän hullu... Ei siitä kiekumisesta saa mitään "selvää", koska todellakin se on rääkymistä, mutta nyt olen nähnyt tämän huutamisen livenä... Mulla on viiriäiset kahdessa häkissä (5 kpl ja 6 kpl). Tuo rääkyvä kukko juoksuttaa kanojaan, kanat juoksevat ympäri häkkiä ja hyppivät seinille. Kukko yrittää tehdä tuhmuuksia kanojen kanssa... Kyttää vesiastialla ja yrittää hyökätä kiinni. Pitää katsoa pari päivää, jos se tuosta rauhoittuisi. Eihän tuommoisesta elosta tule mitään, jos kanat eivät saa rauhaa. En tiedä, ovatko minun viiriäiskanani vaan niin siveitä vai onko tuo kukko sitten röyhkimys. Toisen häkin kukko ilmeisesti on sitten kanojen mieleen, kun ilman kilpajuoksua onnistuu suvunlisääminen...
(Se toinen kukko ei ole läheskään noin äänekäs ja sen kiekumisesta nyt voi erottaa sen "klok-klok-kloo", huom. eivät puhu vielä englantia... )
Olen kyllä miettinyt, että pitäisiköhän minun hankkia "oikeita" ystäviä, kun yksi viiriäisenmuna aiheuttaa tällaisen höyryämisen ja ylpeilyn... Käydä vaikka sitten kavereiden kanssa shoppailemassa ja kampaajalla, vai mitä sitä kavereiden kanssa tehdään???
Huomasin, että tuolla mainitsit viiriäisten munien olevan vaikeita kuoria. Ne ovat sitä TUOREINA, eli kannattaa pitää jonkin aikaa jääkaapissa (viikon) ja keitellä vasta sitten, muuten menee aika mahdottomaksi. Ja keiton jälkeen kylmään veteen Pitäisi kysyä äidiltäni miten sen tekee, mutta hänen keittämissä kuoret irtoavat tosi helposti. Meillä laitetaan munat järjestykseen eli vanhimmat käytetään aina ensin.
Minä olen viimeksi kuorinut viiriäisenmunia liki 20 vuotta sitten enkä yhtään muista, millaisia ne olivat kuoria . Puolisoni vaan valittaa jo etukäteen, miten ne ovat vaikeita kuoria (siis linnut olivat turha hankinta), vaikkei ole ikinä kuorinut tai maistanutkaan viiriäisenmunia. Näitä meidän ensimmäisiä munia ei raaski syödä, kun ovat niin sieviä ja ensimmäisiä . Meillä on siis kaksi munaa... Tuotanto on kyllä aika verkkaista .
Ajattelin tehdä näistä mini-mignon-munia...
"Oikeitten" ystävien hankkiminen senjälkeen kun on elikoihin hörhähtänyt voip olla himppasen haastavaa... mut mää oon sentään onnistunut höyräyttään työkavereita.. elikoihin... yhelle vein jo laatikollisen kanoja ja toista oon vähän painostanut.. muutoinhan ei olis mitään mistä keskustella kaffetunnilla ja ruokalasssa... mää mihinkään kampaajalle kuin viimoisessa pakossa ..ja ent partsakaverille oon tumppaamassa kesäpässejä, kun ne haluu välillä valkosten sijaan kirjavii, ja niitähän meillä on
Kun on keittänyt munat ja kaatanut veden pois, kannattaa antaa veden haihtua munien pinnalta niin, että ne ovat aivan kuivia. Sitten vasta kylmä vesi niskaan. Auttaa kuoren irtoamisessa.
Ja viirumunahan kuoritaan niin, että kuori kopautetaan rikki, sitten pyöritellään munaa sormenpäissä niin, että kuori on kauttaaltaan palasina. Sitten aukaistaan alkuun esim. kynnen kanssa niin, että munan kalvo lähtee repeämään ja varsinaiset kuorenpalat sen mukana. Oikein hyvin kun onnistuu, lähtee kuori yhtenä suikaleena niin kuin omenasta ainakin.
Täytyisi muistaa antaa munien kuivua ennen kylmää vettä. Tämä vaihe tahtoo minulta aina unohtua... Eilen 2-vee tytär oli auttamassa kananmunien kuorimisessa ja meinasi käydä niin, että vain keltuaiset jää syötäviksi (muu oli puristeltua valkuaismössöä)...
vai 
)
Pitäisi kysyä äidiltäni miten sen tekee, mutta hänen keittämissä kuoret irtoavat tosi helposti. Meillä laitetaan munat järjestykseen eli vanhimmat käytetään aina ensin.
. Puolisoni vaan valittaa jo etukäteen, miten ne ovat vaikeita kuoria (siis linnut olivat turha hankinta), vaikkei ole ikinä kuorinut tai maistanutkaan viiriäisenmunia. Näitä meidän ensimmäisiä munia ei raaski syödä, kun ovat niin sieviä ja ensimmäisiä 
. 
..ja ent partsakaverille oon tumppaamassa kesäpässejä, kun ne haluu välillä valkosten sijaan kirjavii, ja niitähän meillä on
