Kalkkunoiden konehaudonta

Skuukkeli · Viesti Kirjoittaja **Skuukkeli** » 30 Maalis 2009, 00:19

Onnittelut pikku kalkateista.

Oih-onnea! Kalkkukakarat on ihania ja niin sieviä että! Nepäs tuli nopeasti, ainakin kolme päivää etuajassa. Kuinka sä sen teit? Laitapa kuvia, kun kerkeet.

Minnimanni · Viesti Kirjoittaja **Minnimanni** » 30 Maalis 2009, 00:43

maunu_muori · Viesti Kirjoittaja **maunu_muori** » 30 Maalis 2009, 08:36

Kalkunpoipkasii kannattaa vahtia vähän tarkempaan kuin muita tipejä, ne on aika herkkiä esim hukkumaan vesiastiaan.. ihan niinkus fasutkin

ja jos ne pyntsähtää nurin, toiset ei pääse omin avuin ylös

Minnimanni · Viesti Kirjoittaja **Minnimanni** » 30 Maalis 2009, 21:42

Paltsi · Viesti Kirjoittaja **Paltsi** » 31 Maalis 2009, 09:50

Kalkut on myös tosi arkoja kylmälle untuvikkoina. Viime kesän ulkona kuoriutuneista selvisi ehkä vajaa puolet... Kalkkunaemot ei ole läheskään kanan veroisia hoivaajia. Meillä on kanojen alla nyt ~15 kalkkunanmunaa

maunu_muori · Viesti Kirjoittaja **maunu_muori** » 31 Maalis 2009, 11:25

Jee.. meilläkin on aloitettu muninta.. kolme munaa on jo.. mut pikkaisen vään epäilyttää miten noi äijänpenteleet.. pystyykö eli onnistuuko.. kun se himpatin Hannes - hanhi on taas saanut aikaseks pelkkää huurua...

Minnimanni · Viesti Kirjoittaja **Minnimanni** » 31 Maalis 2009, 18:09

Paltsi · Viesti Kirjoittaja **Paltsi** » 31 Maalis 2009, 20:19

Kuullostaa siltä, että lopetus on jalattomalle paras vaihtoehto. Jos ei vielä ole jaloillaan ei paljon toiveita ole. Voithan kokeilla vielä muutaman päivän katsoa, mutta aika äkkiä muut polkevat heikoimman jalkoihinsa hengiltä. Kalkkuvauvat tarvitsevat ehdottomasti poikasrehua kun eivät saa luonnosta kaikkea tarvitsemaansa. Pikkupunaheltta esimerkiksi käy tai mikä tahansa kanan/kalkkunan/fasaanin poikasruoka joka on rakeista,ei pellettiä. Tämän lisäksi vettä jotta pystyy hyödyntämään rehun.

Jos tuntuu hirveältä ostaa tipunrehua 20 kg kun sitä tarvii muutamalle tirpalle pari kiloa, ei hätää. Samaa rehua voi sen säilyvyyden rajoissa syöttää vaikka aikuisille linnuille kotitarvekasvatuksessa esimerkiksi viljan rinnalla ja vaikkapa vitamiinilisänä talvella. Sen rakeisuus takaa sen, että pienet pystyvät sitä syömään ja älyävät hyödyntää nokkimisvaistoaan pistemäiseen ruokaan. Isommalle poikasrehusta ei ole mitään haittaa, tehotuotannossa se on vain isommassa muodossa pelletteinä ja hiukan eri koostumuksella joka kasvattaa lihasmassaa.

Lisäksi tarjoaisin esim, salaattia, tuorekurkkua ja vaikkapa pikkunokareen jauhelihaa raakana tai keitettyä kalaa. Tähän aikaan vuodesta saa vielä pilkkitoukkiakin niille herkuksi kun ovat pari viikkoa kasvaneet

Sulkapeite alkaa kasvaa aika nopeasti, mutta ulkona tarkenevat kunnolla näillä keleillä vasta parikuisina. Tietty tarhaan voi laittaa aiemminkin jos on tarvittaessa pääsy lämmittelemään. Aika pitkään tuntuvat viihtyvän emon siipien alla

Jos sinulla on sopivia emoehdokkaita kanoissa tai kalkuissa niin ei kun kokeilemaan onnistuuko adoptio...

Edit: hienoa hiekkaa myös tarjolle heti, kun alkavat käyttää kivipiiraa niin saavat sinne soraa heti kun tarvitsevat. Meillä on käytetty muuraushiekkaa poikasille. Mikä tahansa riittävän pieni käy.

Minnimanni · Viesti Kirjoittaja **Minnimanni** » 31 Maalis 2009, 20:57

maunu_muori · Viesti Kirjoittaja **maunu_muori** » 31 Maalis 2009, 21:05

Voit antaa kalkatinpoikasillekin.. varsinkin jos on sitä kippuraa varpaissa, uskosin että syy vois olla sama kuin muillakin linnuilla, ja sillon se b2 vitamiini vois auttaa. Laita sinne appeeseen muun joukkoon

Minnimanni · Viesti Kirjoittaja **Minnimanni** » 31 Maalis 2009, 21:35

Paltsi · Viesti Kirjoittaja **Paltsi** » 31 Maalis 2009, 21:41

En usko että on merkitystä onko poikas- vai kasvatusrehua, kunhan on riittävän pientä ja helposti sulavaa. Poikaset eivät pysty käyttämään huonosti sulavaa ruokaa esim. viljaa, vaikka söisivätkin sitä innokkaasti. Ennenpitkää ne kuolevat maha täynnä. Käsitääkseni rehun kuin rehun rakenne on sellainen, että se poikasen juotua vettä alkaa välttömästi hajota ja luovuttaa ravintoaineita. Tärkeintä on siis se, että se on sopivan kokoista poikasen syödä, ja sellaisessa muodossa että se pystyy sitä hyödyntämään.

Kananmuna on ensimmäisinä päivinä hyvää ruokaa, se sulaa kohtuullisen hyvin ja on ravitseva eväs. Normaalistihan emo opettaa poikasta syömään ensin ruohoja ja pieniä silmuja ja melko pian myös löytämään kasvien seasta pientä hyönteisravintoa. Tällaisesta ruokavaliosta ne saavat tarvitsemansa vitamiinit ja proteiinit. Tämän vuoksi olen tarjonnut omille untuvikoille myös lihaa tai kalaa vihreän salaatin ja rehun kaverina.

Kalkkunavaavit vaan on ainakin omien kokemusten mukaan peijakkaan paljon herkempiä heittämään henkensä kuin kanapojat. Joku vaikutus on varmasti silläkin että, kuten jo sanoin, kanaemot hoitavat poikasensa tarkemmin. Kun ne alkavat olla neljä-viisiviikkoisia voi alkaa olla luottavainen hengissä säilymisen suhteen ihan naturellina kasvatettunakin. Toki henkiinjäämisprosentti on paljon kovempi kun ne hoidetaan sisällä tarkasti kuin että olisivat emon kanssa pihalla sen varassa mikä keli on ja miten emo hoitaa.

Meillä oli viime kesänä yhdellä poikueella keinoemona sekarotuinen kana joka huolehti tosi hienosti kymmenestä kalkkunanpojasta vielä sittenkin kun ne alkoivat olla melkein sen itsensä kokoisia, olisittepa nähnyt kun ne yrittivät vielä aika isoina survoutua mamman siipien alle

Tsemppiä vaan niiden pikku söpöläisten kanssa, ei ole montaa niin sievää elukkaa kuin kalkkunauntuvikko. Ei uskoisi kun näkee ne aikuisena