Jotkut tietyty yksilöt jäävät mieleen enemmän kuin toiset ja haluan jakaa teidän kanssanne muutman mukvan muiston:
Hugo oli isokoinen Orpington kukko jolla oli 4 rouvaa.Ne ulkoilivat aina vapaana pihalla ja partoivat useinmiten hevosten laitumen vieressä.Kävivät juomassa hevosten juomakaulosta eikä yhtään häirinnyt että joku hevonen oli samaan aikaa juomassa.Kun joku hevosista kakkasi kuulutti Hugo välittömästi rouvilleen etät nyt on "nameja" tarjolla ja koko porukka palleroita lyllersi sinne innoissaan ersimään kauran jyviä kakkapalleroiden seasta.Yksi tammoistani ei tykäänyt hirvästi Hugosta aluksi ja kun Hugo tuli sen aitaukseen kulki tamma sen perässä korvat luimussa,mutta kun Hugo vain asteli arvokkaasti kiirehtimättä tunnusti tamma vähitellen sen "oikeuden" vierailla siellä ja joskus tamma jopa pisti turpansa sen selkään ja puhalteli ystävyyden merkiksi,kuten se tekee meidän ihmisten kanssa.
Ehkä kaikkein rakkain kana oli eräs Plymouth Rock-rouva jota kutsuin Fridaksi.Siihen aikaan meillä ei ollut katettuja ulkotarhoja (aika ennen lintuflunssaa) ja se oli kovin seurallinen ja sosiallinen tapaus.Se lensi korkean aidan yli halutessaan ja kävi tervehtimässä muita kanoja toisissa aitauksissa ja kaikkein mieluiten se kulki perässämme ja katseli mitä teemme kun touhusimme ulkona.Talliin se ei uskaltanut tulla jostain syystä mutta huuteli ovella saadakseen minut sinne ja sitten sen piti saada vähän kauraa ja silityksiä.Kun se oli tehnyt mieleisensä kierroksen lensi se takaisin oman porukkansa luokse ja kukko piti aina sellaisen riptyksen sille kun se tuli takaisin!Ehkä kaikkein mieleen painuvin oli eräs kerta kun se yritti jutelle tallikissamme kanssa.Tallikisamme istui tallin oven suussa ja Frida tuli siihen uteliaana.Jäin n.20 cm päähän ja jutteli ja jutteli vaikka mitä tälle kissalle joka oli lähinnä kiusaantuneen näköinen saamastaan huomiosta!
Muistoja
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
-
Alice
Peruuttava kana
Yksi minun ensimmäisistä Plymouth Rock-kanoistani (se sama Frida josta kerroin muisteluissani) oli selllainen että se peruutteli välillä,suoraan taaksen päin metritolkulla.Toisinaan niin pitkälle että aita otti takapuoleen kiinni ennen kuin se lopetti.Siippani oli sitä mieltä ettei se ollut ihan terve päästään - hih!Mutta olen huomannut että aika moni sen tyttäristä ja tyttärien tyttäristä (ei yksikään pojista) tekee tuota samaa!Onko teillä muillla peruuutavia kanoka?Onko ne ihan OK,vai jotenkin omituisia?
-
Mimmi
Mä oon huomannut, että joskus jotkut kanat peruuttelee jotenkin hämmentyneenä tai ihmeissään. Kun yks alkoi peruutella enemmän, olin vähän aikaa huolissani. Ajattelin, että sillä ois silmissä jotain vikaa ja se väistelis näkökentässään olevaa sokeaa aluetta tms. Mutta se peruuttelu sit loppui aika pian, kukaan ei ole jatkanut niin kauan, että olisi ehtinyt asiaa sen enempi selvittää.