Olen tässä vuosia mietiskellyt; mitä järkeä on pitää voimassa erilaisia, todella suppeitakin maatiaiskantoja?
Miksei voitaisi yhdistää paikallisia; Alho, Jussilan kanta, Seiskarin kanta jne?
Geenipohjat ovat todella kapeita.
Olisin jopa valmis yhdistämään koko sen maatiaiskanakannan,johon viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole tiettävästi lisätty tuotantokanoja.
Poissulkisin kannat, joita on jalostettu esim värin, ulkomuodon yms perusteella.
Saatettaisiin pelastaa monimuotoinen, kanakanta, joka olisi ylivoimainen kotoperäisen ravinnon/munantuotannon suhteen ylivoimainen; ei kuitenkaan tuotantokana.
Tietenkin nämä mietteeni saavat Tiina Tuovisen ja Esa Alkulan suunniltaan. Mutta MOT
Maatiaiset
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
Moilanen
Maatiaiset
Viimeksi muokannut Moilanen, 03 Tammi 2009, 17:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Muusa
Miksi yhdistää jos ja kun geenipohjan kapeudesta ei ole haittaa? 
Missään kannassahan ei ole kannalle tyypillisenä sukurutsasta johtuvia vikoja. Maatiaiskanahan on eri kantoineenkin monimuotoinen ja kotoperäisen ravinnon/munantuotannon suhteen ylivoimainen; ei kuitenkaan tuotantokana.
Eri kannathan ovat selvästi erilaisia. Esim. parven Alhon kanoja, Hämeen mustia ja tyrnäväläisiä erottaa toisistaan helposti.
Jotkut kannathan tosin muistuttavat toisiaan hyvinkin paljon.
Ja joitain kantojahan on yhdistetty kun on tehty geenitesti ja todettu kantojen olevan geneettisesti hyvin lähellä toisiaan.
Olenhan minäkin pohtinut, että kun tämä tyrnäväläinen kanta on ollut vain yhden parven varassa, niin olisiko järkeä tuoda kantaan uutta verta vaikka piikkiöläisestä kannasta joka paljon näitä tyrnäväläisiä ymmärtääkseni muistuttaa. Mutta minusta siihenkään ei ole tarvetta koska ainakaan meidän parvessa ei ole geenipohjan kapeudesta johtuvia heikkouksia. Sittenkään en olisi valmis sekoittamaan kantoja vaan käyttämään hallitusti muutamia sopiviksivalittuja toisen kannan kukkoja rajoitetusti osalle kanoja. Mutta tämäkin on siis ajatus jonka toteuttamista en kannata.
Ennemmin minusta kannattaa keskittyä kukonvaihtoon (miksei kanojenvaihtoonkin) niin että yksilöt olisivat mahdollisimman kaukaista sukua toisilleen ja niin ettei minkään tietyn kukon vaikutus vähälukuiseen kantaan tule suhteettoman suureksi.
Toisaalta - ovathan kaikki lemmikkihamsterit vain yhden hamsteripariskunnan jälkeläisiä, että siinä sitä geenipohjan kapeutta
Missään kannassahan ei ole kannalle tyypillisenä sukurutsasta johtuvia vikoja. Maatiaiskanahan on eri kantoineenkin monimuotoinen ja kotoperäisen ravinnon/munantuotannon suhteen ylivoimainen; ei kuitenkaan tuotantokana.Eri kannathan ovat selvästi erilaisia. Esim. parven Alhon kanoja, Hämeen mustia ja tyrnäväläisiä erottaa toisistaan helposti.
Jotkut kannathan tosin muistuttavat toisiaan hyvinkin paljon.
Ja joitain kantojahan on yhdistetty kun on tehty geenitesti ja todettu kantojen olevan geneettisesti hyvin lähellä toisiaan.
Olenhan minäkin pohtinut, että kun tämä tyrnäväläinen kanta on ollut vain yhden parven varassa, niin olisiko järkeä tuoda kantaan uutta verta vaikka piikkiöläisestä kannasta joka paljon näitä tyrnäväläisiä ymmärtääkseni muistuttaa. Mutta minusta siihenkään ei ole tarvetta koska ainakaan meidän parvessa ei ole geenipohjan kapeudesta johtuvia heikkouksia. Sittenkään en olisi valmis sekoittamaan kantoja vaan käyttämään hallitusti muutamia sopiviksivalittuja toisen kannan kukkoja rajoitetusti osalle kanoja. Mutta tämäkin on siis ajatus jonka toteuttamista en kannata.
Ennemmin minusta kannattaa keskittyä kukonvaihtoon (miksei kanojenvaihtoonkin) niin että yksilöt olisivat mahdollisimman kaukaista sukua toisilleen ja niin ettei minkään tietyn kukon vaikutus vähälukuiseen kantaan tule suhteettoman suureksi.
Toisaalta - ovathan kaikki lemmikkihamsterit vain yhden hamsteripariskunnan jälkeläisiä, että siinä sitä geenipohjan kapeutta
-
Mimmi
Tästähän on keskusteltu ennenkin.. Mä kerran jopa laitoin kysymyksiä MTT:n Tiina Tuoviselle ja sain tällaisia vastauksia (sinisellä):
- Onko säilytysohjelman tarkoitus jatkossakin säilyttää kaikki säilytettävät kannat erillään?
V: Tämä on kaksitasoinen kysymys. Ensinnäkin, jos aiomme säilyttää monimuotoisuutta, täytyy meidän pitää kannat erillään, jolloin erilaisissa ympäristöolosuhteissa luonnonvalinnan seurauksena syntyy hiukan toisistaan poikkeavia kanapopulaatioita. Tämä johtuu siitä, että geneettisessä ajautuminessa tapahtuu erilaisten kelpoisuuden kannalta neutraalien mutaatioiden valikoitumista ja se nopeuttaa eriytyneiden populaatioiden välisten erojen syntyä.
Toisaalta, jos tämä alkupopulaatio on hyvin pieni, voimistuu geneettinen ajautuminen, joka populaation ollessa pysyvästi pieni aiheuttaa sen, että valinta ei kykene uusimaan alleeleja (saman geenin vaihtoehtoisia muotoja) riittävän nopeasti. Tällöin todennäköisyys sille, että populaation yksilöiden geeneihin ilmaantuu myös haitallisia alleeleja, kasvaa.
- Onko mahdollista, että geeni- ym. tutkimuksen avulla virallisesti
yhdistettäisiin tietyt kanakannat (esim. pienet kannat liitettäisin suurempaan, josta pieni kanta on lähtöisin) terveen geenipohjan
lisäämiseksi?
V: Maatiaiskanojen alkuperää selvitti Heli Koskivainio 1990-luvun alussa. Tutkimuksen alussa näytti siltä, että erillisiä kantoja oli useita, mutta kun mentiin riittävän kauaksi taaksepäin ajassa havaittiin, että puolet silloin tutkituista kanakannoista voitiin jäljittää kahteen taloon. Tarja Niemelä jatkoi linjojen määrittelyä edelleen ja uusiakin kantoja ilmaantui hänen tutkimuksensa aikana (mm. Jan Hoogesterin Iittiläinen). Kaksi yhdistämistä on tapahtunut; jämijärveläinen kanakanta on yhdistetty Jussilan kantaan ja rantsilalainen kiuruvetiseen.
MTT:llä oli vv. 1998-2000 käynnissä AVIANDIV-projekti, jolla pyrittiin selvittämään Eurooppalaisten kanarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta. Tavoitteena oli tuoda esiin harvinaisten kanakantojen perinnöllisistä ominaisuuksista esiin ne, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää jalostuksessa; so. sopeutuminen ilmastoon, tautienkestävyys ja ravinnon hyväksikäyttö. DNA-tutkimusten avulla todettiin, että maatiaiskanakannat ovat perinnöllisesti monimuotoisempia ja lähempänä villikanaa kuin pitkälle jalostetut kaupalliset rodut. Suomea edusti 'suomalainen maatiaiskana' yleensä, ei mikään erityinen linja.
Vaikka DNA-tutkimukset käyttäen PCR-menetelmää ovatkin nykyään rutiinia ja siksi edullisia, täytyy niillekin löytää maksaja. DNA-näyte voidaan nykyään ottaa vaikka höyhenestä. Kokonaan toinen asia sitten on, saadaanko kaikki säilyttäjät motivoiduiksi lähettämään höyhennäytteitä meille. Jostakin täytyy löytää rahaa näytteenottajan palkkaankin.
Hanke, johon tämä selvitys sopisi on 'Suomen kansallisen kotieläingeenivaraohjelman toimeenpano'; johtavana tutkijana FT Juha Kantanen MTT:ltä. Projekti jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka.
- Esimerkiksi kysymys koskee Tyrnävän kantaa (vrt. Piikkiöläinen) sekä ehkäpä Alho ja Savitaipale (ns. Seiskarin kanta)..
V: Tyrnäväläisellä kannalla on tätä nykyä vain yksi säilyttäjä, jolla kuitenkin on useampi kukko, joten tätä kantaa ei kannata sen
pienuuden vuoksi ainakaan sulauttaa. Vrt. vastaus yllä. Alhon ja savitaipaleen kannan suhteen ei ole mitään järkeä ryhtyä tälläiseen toimenpiteeseen; Alhon kanta on säilyttänyt asemansa, ja vaikka Savitaipaleen kanan suosio on laskenut, ei se kuitenkaan ole vielä kriittisesti uhanalainen
-Jos tällaista tutkimusta ja virallista ohjeistusta ei ole tulossa, on olemassa vaara, että kanaharrastajat itse kannan terveyden ja geenipohjan laajuuden nimissä risteyttävät maatiaiskantoja ilman sen suurempaa tietotaitoa..
V: Täytyypä kirjoittaa asiasta seuraavaan tiedotteeseen.
- Onko säilytysohjelman tarkoitus jatkossakin säilyttää kaikki säilytettävät kannat erillään?
V: Tämä on kaksitasoinen kysymys. Ensinnäkin, jos aiomme säilyttää monimuotoisuutta, täytyy meidän pitää kannat erillään, jolloin erilaisissa ympäristöolosuhteissa luonnonvalinnan seurauksena syntyy hiukan toisistaan poikkeavia kanapopulaatioita. Tämä johtuu siitä, että geneettisessä ajautuminessa tapahtuu erilaisten kelpoisuuden kannalta neutraalien mutaatioiden valikoitumista ja se nopeuttaa eriytyneiden populaatioiden välisten erojen syntyä.
Toisaalta, jos tämä alkupopulaatio on hyvin pieni, voimistuu geneettinen ajautuminen, joka populaation ollessa pysyvästi pieni aiheuttaa sen, että valinta ei kykene uusimaan alleeleja (saman geenin vaihtoehtoisia muotoja) riittävän nopeasti. Tällöin todennäköisyys sille, että populaation yksilöiden geeneihin ilmaantuu myös haitallisia alleeleja, kasvaa.
- Onko mahdollista, että geeni- ym. tutkimuksen avulla virallisesti
yhdistettäisiin tietyt kanakannat (esim. pienet kannat liitettäisin suurempaan, josta pieni kanta on lähtöisin) terveen geenipohjan
lisäämiseksi?
V: Maatiaiskanojen alkuperää selvitti Heli Koskivainio 1990-luvun alussa. Tutkimuksen alussa näytti siltä, että erillisiä kantoja oli useita, mutta kun mentiin riittävän kauaksi taaksepäin ajassa havaittiin, että puolet silloin tutkituista kanakannoista voitiin jäljittää kahteen taloon. Tarja Niemelä jatkoi linjojen määrittelyä edelleen ja uusiakin kantoja ilmaantui hänen tutkimuksensa aikana (mm. Jan Hoogesterin Iittiläinen). Kaksi yhdistämistä on tapahtunut; jämijärveläinen kanakanta on yhdistetty Jussilan kantaan ja rantsilalainen kiuruvetiseen.
MTT:llä oli vv. 1998-2000 käynnissä AVIANDIV-projekti, jolla pyrittiin selvittämään Eurooppalaisten kanarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta. Tavoitteena oli tuoda esiin harvinaisten kanakantojen perinnöllisistä ominaisuuksista esiin ne, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää jalostuksessa; so. sopeutuminen ilmastoon, tautienkestävyys ja ravinnon hyväksikäyttö. DNA-tutkimusten avulla todettiin, että maatiaiskanakannat ovat perinnöllisesti monimuotoisempia ja lähempänä villikanaa kuin pitkälle jalostetut kaupalliset rodut. Suomea edusti 'suomalainen maatiaiskana' yleensä, ei mikään erityinen linja.
Vaikka DNA-tutkimukset käyttäen PCR-menetelmää ovatkin nykyään rutiinia ja siksi edullisia, täytyy niillekin löytää maksaja. DNA-näyte voidaan nykyään ottaa vaikka höyhenestä. Kokonaan toinen asia sitten on, saadaanko kaikki säilyttäjät motivoiduiksi lähettämään höyhennäytteitä meille. Jostakin täytyy löytää rahaa näytteenottajan palkkaankin.
Hanke, johon tämä selvitys sopisi on 'Suomen kansallisen kotieläingeenivaraohjelman toimeenpano'; johtavana tutkijana FT Juha Kantanen MTT:ltä. Projekti jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka.
- Esimerkiksi kysymys koskee Tyrnävän kantaa (vrt. Piikkiöläinen) sekä ehkäpä Alho ja Savitaipale (ns. Seiskarin kanta)..
V: Tyrnäväläisellä kannalla on tätä nykyä vain yksi säilyttäjä, jolla kuitenkin on useampi kukko, joten tätä kantaa ei kannata sen
pienuuden vuoksi ainakaan sulauttaa. Vrt. vastaus yllä. Alhon ja savitaipaleen kannan suhteen ei ole mitään järkeä ryhtyä tälläiseen toimenpiteeseen; Alhon kanta on säilyttänyt asemansa, ja vaikka Savitaipaleen kanan suosio on laskenut, ei se kuitenkaan ole vielä kriittisesti uhanalainen
-Jos tällaista tutkimusta ja virallista ohjeistusta ei ole tulossa, on olemassa vaara, että kanaharrastajat itse kannan terveyden ja geenipohjan laajuuden nimissä risteyttävät maatiaiskantoja ilman sen suurempaa tietotaitoa..
V: Täytyypä kirjoittaa asiasta seuraavaan tiedotteeseen.
-
Moilanen
yleiskeskustelualue/kanat
Kuitenkin, joihinkin kantoihin on runsaan kymmenen vuoden ajalla lisätty tuotantokanoja; maatiaisiako??
Kaiken lisäksi, muutamat kannat ovat alle kahdenkymmenen vuoden ikäisiä.
Kaiken lisäksi, muutamat kannat ovat alle kahdenkymmenen vuoden ikäisiä.
-
Muusa
Lainaus Maatiainen ry:n sivuilta:
Kanan tulo Suomeen ajoittuu ajanlaskumme alkuun. Rautakaudella (300 - 1300 j.Kr.) oli kotieläinten pito maassamme jo vakiintunutta. Kanatalous kehittyi elinkeinotoiminnaksi eläinjalostuksen ja keinohaudonnan kehityksen myötä 1900-luvun alussa. Ennen tätä aikakautta maahamme tulleita, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja on alettu kutsua maatiaiskanoiksi.
Nykyisistä maatiaiskanakannoista ei kai kuin yksi(?) ole todistettavasti säilynyt puhtaana 1900-luvun alusta lähtien, toisiin on aivan varmasti sekoittunut vielä 1900-luvun loppupuolellakin milloin sitä milloin tätä rotua, milloin mistäkin syystä. Kuitenkin olettaisin että kaikilla kannoilla ovat ne perimmäiset juuret siellä "oikeassa" maatiaiskanassa ja jos sukuja voisi jäljittää, voitaisiin jäljittää sinne rautakaudelle asti. Se voi sitten olla vain pieni pisara mitä nykyajan maatiaiskanassa on sitä rautakauden kanaa. Ihan varmasti on kantoihin sekoittunut milloin sitä milloin tätä kanarotua milloin mistäkin syystä.
Mutta ei se minusta vähennä maatiaiskanan maatiaisuutta. Kyseessähän on maatiaiskana eikä rautakauden kana. Maatiaisen sen tekee enemmän tai vähemmän puuttuva systemaattinen jalostus ja se että ominaisuuksina on aina pidetty niitä maatiaisominaisuuksia; että kana kesäkautena etsii itse ruokansa luonnosta, hautoo itse poikasensa, munii sen verran että sen pito on mielekästä, kestää Suomen kylmän talven jne. Kun taas ulkomuotojalostusta ei ole harrastettu juuri lainkaan. Siitä minusta tulee se maatiaiskanan maatiaisuus ja siitä että sen juuret ovat suomalaisissa kotitarvekanaloissa - vaikka vierasta verta olisi lisättykin.
Mihin kantaan on 10v aikana lisätty tuotantorotuja, säilytysohjelmahan on 10v vanha?
Kanan tulo Suomeen ajoittuu ajanlaskumme alkuun. Rautakaudella (300 - 1300 j.Kr.) oli kotieläinten pito maassamme jo vakiintunutta. Kanatalous kehittyi elinkeinotoiminnaksi eläinjalostuksen ja keinohaudonnan kehityksen myötä 1900-luvun alussa. Ennen tätä aikakautta maahamme tulleita, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja on alettu kutsua maatiaiskanoiksi.
Nykyisistä maatiaiskanakannoista ei kai kuin yksi(?) ole todistettavasti säilynyt puhtaana 1900-luvun alusta lähtien, toisiin on aivan varmasti sekoittunut vielä 1900-luvun loppupuolellakin milloin sitä milloin tätä rotua, milloin mistäkin syystä. Kuitenkin olettaisin että kaikilla kannoilla ovat ne perimmäiset juuret siellä "oikeassa" maatiaiskanassa ja jos sukuja voisi jäljittää, voitaisiin jäljittää sinne rautakaudelle asti. Se voi sitten olla vain pieni pisara mitä nykyajan maatiaiskanassa on sitä rautakauden kanaa. Ihan varmasti on kantoihin sekoittunut milloin sitä milloin tätä kanarotua milloin mistäkin syystä.
Mutta ei se minusta vähennä maatiaiskanan maatiaisuutta. Kyseessähän on maatiaiskana eikä rautakauden kana. Maatiaisen sen tekee enemmän tai vähemmän puuttuva systemaattinen jalostus ja se että ominaisuuksina on aina pidetty niitä maatiaisominaisuuksia; että kana kesäkautena etsii itse ruokansa luonnosta, hautoo itse poikasensa, munii sen verran että sen pito on mielekästä, kestää Suomen kylmän talven jne. Kun taas ulkomuotojalostusta ei ole harrastettu juuri lainkaan. Siitä minusta tulee se maatiaiskanan maatiaisuus ja siitä että sen juuret ovat suomalaisissa kotitarvekanaloissa - vaikka vierasta verta olisi lisättykin.
Mihin kantaan on 10v aikana lisätty tuotantorotuja, säilytysohjelmahan on 10v vanha?
-
kanamummo
Ja on monta hienoa ulkomaista kanarotuakin olemassa jotka on tehty parista-kolmesta rodusta yhdistelemällä eivätkä välttämättä ole montaa vuosikymmentä vanhoja. Niitä sitten pidetään parempina kuin Suomalaisia Maatiaisia?
Arvosteluperusteet vaan ovat ihan erilaiset.
Kuinka Moilanen perustelee sen että maatiaiskantoja yhdistämällä saatais ylivertainen kanarotu? Siinähän kävis tod.näk. just toisinpäin ja menis geneettinen diversiteetti pesuveden mukana, ja vielä lopputuloksena keskivertomustaruskea maatiaiskana joka hautoo noin kerran vuodessa ja munii jos muistaa.
Suomalaisetkin on kuulema saaneet alkunsa vaan 200:sta yksilöstä
Arvosteluperusteet vaan ovat ihan erilaiset.
Kuinka Moilanen perustelee sen että maatiaiskantoja yhdistämällä saatais ylivertainen kanarotu? Siinähän kävis tod.näk. just toisinpäin ja menis geneettinen diversiteetti pesuveden mukana, ja vielä lopputuloksena keskivertomustaruskea maatiaiskana joka hautoo noin kerran vuodessa ja munii jos muistaa.
Suomalaisetkin on kuulema saaneet alkunsa vaan 200:sta yksilöstä
-
monnilainen
Kyllä maatiaisia on yhdistettykin. Meiltäkin on haettu kukko ja vasta jälkeenpäin selvisi ihan muuta kautta, että se meni tällaiselle kokeelliselle maatiaisrodun luojalle. Oli harvinainen väri kiuruvetisissä, enkä olisi antanut, jos olisin tiennyt. Olishan tuota voinut itsekin käyttää ihan kiuruvetisille. Vaan puheet oli hakiessa ihan muuta. Myöhemmin olen kuullut, että näitä tähän suuntaan kääntyneitä on enemmänkin ja yhdistelyä tehdään laajemminkin. Varmasti siinäkin voi nähdä hyviä puolia, kuten kaikessa. Meillä kuitenkin pidetään kiuruvetiset kiuruvetisinä.
-
smari
kanamummo kirjoitti: Kuinka Moilanen perustelee sen että maatiaiskantoja yhdistämällä saatais ylivertainen kanarotu?
Tähän mäkin lukisin mielellään perustelut. Kiinnostaa lähinnä se, että minkälainen on ylivertainen rotu? Itse kun olen sitä mieltä että kun meitä ihmisiä on monenlaisia, eletään erilaisia elämiä erilaisissa ympäristöissä niin on melko vaikeaa luoda ylivertaista rotua, kun ne toiveet ihannerodusta on erilaiset.
Onko maatiaisissa siis joku kanta, mikä huonontaisi muita, vai miksi yhdistäminen huonontaisi kanoja?kanamummo kirjoitti:Siinähän kävis tod.näk. just toisinpäin ja menis geneettinen diversiteettipesuveden mukana, ja vielä lopputuloksena keskivertomustaruskea maatiaiskana joka hautoo noin kerran vuodessa ja munii jos muistaa.
-
Muusa
monnilainen siis eivät kai nämä yhdistelijät ja uuden paremman rodun luojat ole kaksinaamaisia säilyttäjiä?
Onhan täällä muniksessakin monia joilla on maatiaissekoituksia, vähän väliä tuolla markkinapalstallakin on erilaisia sekarotuisia maatiaisyhdistelmiä tarjolla. En mä niitä näe sen paheksuttavampina kuin sekarotuisia yleensä. Paitsi tietysti jos niihin käytetään yksilöitä joilla olisi käyttöä puhdassiitoksesta (olen utelias, minkä värinen se harvinaisenvärinen kukko oli?).
Mutta se jos säilytysohjelman puitteissa joku harrastaa moista kaksinaamaista vehkeilyä, saa minut, pedantin puhdassiitoksen intohimoisen kannattajan, näkemään punaista!
Keskusteluna tämä topic on kyllä loistavaa ajatustenvaihtoa! Näistä asioista kyllä voi, ja pitääkin keskustella
Onhan täällä muniksessakin monia joilla on maatiaissekoituksia, vähän väliä tuolla markkinapalstallakin on erilaisia sekarotuisia maatiaisyhdistelmiä tarjolla. En mä niitä näe sen paheksuttavampina kuin sekarotuisia yleensä. Paitsi tietysti jos niihin käytetään yksilöitä joilla olisi käyttöä puhdassiitoksesta (olen utelias, minkä värinen se harvinaisenvärinen kukko oli?).
Mutta se jos säilytysohjelman puitteissa joku harrastaa moista kaksinaamaista vehkeilyä, saa minut, pedantin puhdassiitoksen intohimoisen kannattajan, näkemään punaista!
Keskusteluna tämä topic on kyllä loistavaa ajatustenvaihtoa! Näistä asioista kyllä voi, ja pitääkin keskustella
-
smari
Mä laittaisin tuon enemmän muotoon "pitäisi voida"... Säilytyksessä on mun mielestä liikaa asioita, mistä ei voi avoimesti puhua.Muusa kirjoitti: Näistä asioista kyllä voi, ja pitääkin keskustella
No, itse en sitten säilyttäjä olekkaan mutta ehkä olisin jos ne geenitestit olis käytössä ja sitä kautta voisi luottaa ja tietää mitä tekee. Mutta nyt tyydyn mielenkiinnolla seuraamaan sivusta ja odottamaan niiden testien tuloa ja vakiintumista käytäntöön. Mutta ei kaikilla ihmisillä se moraali niin kovin korkea ole, maatiastenkaan suhteen, ikävä kyllä.-
Muusa
Ööh, niinkuin mitä?smari kirjoitti:Säilytyksessä on mun mielestä liikaa asioita, mistä ei voi avoimesti puhua.
Ja nimenomaan olen sitä mieltä että pitää puhua, jos säilyttäjillä on aikomuksena sekoitella kantoja tai ovat jopa toteuttaneet aikomuksensa, niin ilman muuta se on keskustelun paikka.
Miksi smari sinusta tarvitaan geenitestejä että "tietää mitä tekee"? Minä ainakin tiedän mitä teen, säilytän ja lisään parhaani mukaan maatiaiskanan tyrnäväläistä kantaa, johon ehkä onkin viime vuosituhannen loppupuolella vielä lisätty joitain muita rotuja, mutta joka silti ominaisuuksiltaan maatiaistyyppiseksi kasvatetaan ja näin puhtaana maatiaiskanakantana säilytetään. Ja pidän huolta etten kasvata liian sisäsiittoisia lintuja (vaikka näin jalostus- ja kasvatushenkisenä tuottaakin tiettyä henkistä tuskaa se etten koskaan voi millään varmuudella tietää mikä tipu on minkäkin kanan ja kukon jälkeläinen
).-
smari
Muusa, en missään tapauksessa kohdistanut kirjoitustani sun kasvatukseen, enkä kenenkään muunkaan. On vaan muutama pitkä juttu, miksi mun mielestä ne geenitestit pitäisi olla. Mutta parempi kun seuraan vaan sivusta, kun ulkopuolinenhan mä tähän maatiaskeskusteluun olen. Tai toisaalta onko kukaan suomalainen siihen ulkopuolinen.
Tai toisaalta onko kukaan suomalainen siihen ulkopuolinen. -
Muusa
-
Moilanen
kanarodut
Niin Kanamummo;en tietääkseni maininnut mitään ylivoimaisesta. Se ulkomuodon pitäminen jalostuskriteerinä on tuhoisaa, sikäli kun se määräilee jalostusta.
En minä nyt mitenkään ole ajelemassa samaan säkkiin kaikkia kantoja vaan jos joku ehkä luki tarkemminkin; joitain kantoja, jotka ovat kovin lähellä toisiaan, saattaisi olla järkevää yhdistää.
Tuo "puhdasrotuisuus", mitähän se itseasiassa onkaan.
Koiramaailmassa löytyy alle kymmenen vuotta vanhoja rotuja, "puhdasrotuisia", kaksikymmentä vuotta vanhoja vielä enemmän.
Kyllä maatiainen, itsekkin olen säilyttäjä, on aina se maatiainen, vähällä rehulla hyvin tuottava, siis rehumäärään nähden. Tutkittu asia. Säänkestävä, hyvä laiduntaja...paljonkohan niitä maatiaisen hyviä puolia luettelisinkaan. Värit eivät minulle merkitse jalostuksellisesti mitään. Kuitenkin ne värit; jo säilyttämisohjelmassa suositellaan pidättäytymästä värien käyttämisestä karsintakriteerinä. Muutenkin ulkomuotoseikkoja, jotka saattaisivat viitata "vieraaseen" perimään, niihin kyllä pitäisi suhtautua asiallisesti ja varovasti, siis karsintakriteerinä.
Minusta olisi hyvä, jos kanaihmiset kiihkottomasti jakaisivat mielipiteitä tämän asian tiimoilta.
Edelleenkin minulla on alholaisia ja niissä pysyn.
Kaikenkaikkiaan tarkoitukseni oli herätellä asiallista keskustelua seikasta, joka nyt minua sattuu kiinnostamaan.
En minä nyt mitenkään ole ajelemassa samaan säkkiin kaikkia kantoja vaan jos joku ehkä luki tarkemminkin; joitain kantoja, jotka ovat kovin lähellä toisiaan, saattaisi olla järkevää yhdistää.
Tuo "puhdasrotuisuus", mitähän se itseasiassa onkaan.
Koiramaailmassa löytyy alle kymmenen vuotta vanhoja rotuja, "puhdasrotuisia", kaksikymmentä vuotta vanhoja vielä enemmän.
Kyllä maatiainen, itsekkin olen säilyttäjä, on aina se maatiainen, vähällä rehulla hyvin tuottava, siis rehumäärään nähden. Tutkittu asia. Säänkestävä, hyvä laiduntaja...paljonkohan niitä maatiaisen hyviä puolia luettelisinkaan. Värit eivät minulle merkitse jalostuksellisesti mitään. Kuitenkin ne värit; jo säilyttämisohjelmassa suositellaan pidättäytymästä värien käyttämisestä karsintakriteerinä. Muutenkin ulkomuotoseikkoja, jotka saattaisivat viitata "vieraaseen" perimään, niihin kyllä pitäisi suhtautua asiallisesti ja varovasti, siis karsintakriteerinä.
Minusta olisi hyvä, jos kanaihmiset kiihkottomasti jakaisivat mielipiteitä tämän asian tiimoilta.
Edelleenkin minulla on alholaisia ja niissä pysyn.
Kaikenkaikkiaan tarkoitukseni oli herätellä asiallista keskustelua seikasta, joka nyt minua sattuu kiinnostamaan.
-
Suvianne
Minulla ei tähän aiheeseen ole syviä intohimoja. mutta tyrmään ehdotuksen näillä perusteilla.
Eilen katsoin dokumentin Vieraalla maalla. Siinä kerrottiin valkohäntäpeurasta. Se on tuotu ja aloitettu 4 naaraalla ja kolmella uroksella. Ja nyt niitä on 40 000. Ei ole tuotu geenipohjaa, eikä yhdistelty kantoja.
Viimeksi kiina dokumentissa joku kiinanhaikara jota on nyt tuhansia ja se pelastettiin yhden käden sormin laskettavista linnuista. Ei kannan yhdistelyjä jne. Silti elinvoimainen yhdyskunta.
Eli pikemminkin pitäisi puhua luonnonkeinoista pitää geenipohja terveenä ja säilyttäjien vastuusta toimia kuten luonnonvalinta toimisi.
Eli, heikkoja ei auteta , kuorinnassa ei auteta, pienet ja heikot pois siitoksesta. Siten ja vain siten pysyy kannat terveenä vaikka olisivat kuinka suppeita. Ja tästä olen jutellut myös biologin kanssa ja hän ehdottomasti kielsi tipujen ja kanojen säälimisen. Ja jos sääli, on nämä sääli yksilöt pidettävä poissa siitoksesta.
Joten minun ääneni on ei missään nimessä yhdistetä. Koulutusta tai informaatiota säilyttäjille!!
Eilen katsoin dokumentin Vieraalla maalla. Siinä kerrottiin valkohäntäpeurasta. Se on tuotu ja aloitettu 4 naaraalla ja kolmella uroksella. Ja nyt niitä on 40 000. Ei ole tuotu geenipohjaa, eikä yhdistelty kantoja.
Viimeksi kiina dokumentissa joku kiinanhaikara jota on nyt tuhansia ja se pelastettiin yhden käden sormin laskettavista linnuista. Ei kannan yhdistelyjä jne. Silti elinvoimainen yhdyskunta.
Eli pikemminkin pitäisi puhua luonnonkeinoista pitää geenipohja terveenä ja säilyttäjien vastuusta toimia kuten luonnonvalinta toimisi.
Eli, heikkoja ei auteta , kuorinnassa ei auteta, pienet ja heikot pois siitoksesta. Siten ja vain siten pysyy kannat terveenä vaikka olisivat kuinka suppeita. Ja tästä olen jutellut myös biologin kanssa ja hän ehdottomasti kielsi tipujen ja kanojen säälimisen. Ja jos sääli, on nämä sääli yksilöt pidettävä poissa siitoksesta.
Joten minun ääneni on ei missään nimessä yhdistetä. Koulutusta tai informaatiota säilyttäjille!!