Uuden kukon tuominen vanhan kukon laumaan

[Mar-jatta]

Tulipa mieleen, että kun tuo meidän Ralf-kukko alkaa olla jo vanha, pian 8v, niin mites sen uuden kukon kanssa? Oletteko ottaneen vanhan kukon "kaveriksi" nuoren kukon, vai laittaneet vanhan pataan pois tieltä, ja sitten hommanneet uuden kukon?
Kun en millään raskis tuota Ralffia lopettaa, mutta kyllä sinne pikkuhiljaa täytyy saada uutta verta. Ralf on meidän kanojen isä ja ukki, pikkutipulle näiden lisäksi myös isoisoisä.

Miten teillä jolla on vanha ja nuori kukko sujuu? Kuinka nuori kannattaisi sen uuden, nuoren kukon olla, jotta ei syntyisi tappeluita? Ihan poikanen vai jo "polkemisiässä"? Voivoi kun säälittää ajatuksenakin, että tulisi nuori viriili kukko Ralffin nenän eteen sen kanoja polkemaan...

Kauheasti kysymyksiä, ehkä sekaviakin, mutta toivottavasti joku tajuaa pointin ja viitsii vastailla...

[Muusa]

No meillä on samanikäiset ja eri-ikäiset kukot tulleet hyvin toimeen keskenään mutta se on aika rotukohtaista ja kukkokohtaista miten hyvin sietävät toisiaan. Ihan varmasti, kun uuden kukon ottaa vanhan kaveriksi, kannattaa ottaa mahdollisimman pieni. Ja ottaisin samantien sen kukon sisaruksen niin on sitten kaksi (tai useampikin) pientä ettei ole pikkukukko yksin heittopussina kun ainahan uutta kurmuutetaan ja pienille näytetään mitä kuuluu ja kuka käskee. Aikuisen kukon vanha kukko helposti kokee kilpailijana mutta nuoren se saa opetettua mieleisilleen tavoille.
Sitä en sitten tiedä paljonko hyötyä uudesta kukosta on tuohon siitosongelmaan, jos vanha alfakukko kuitenkin polkee sitten ne kanat. Jos meinaat tipuja tehdä niin minusta paras olisi kun kovettaisit mielesi ja laittaisit Ralfin joulupöydän kunkuksi. Tulisi sitä uutta verta. Ja minusta on tuommoinen vanha kukko toisaalta kiva pistää pois kun on vielä elämänsä kunnossa (ja kun ei oikein edes ole jos ei orrella pysy) eikä odottaa niin että vanhuus jo painaa.

[Mar-jatta]

Menee nyt ristiin nämä minun aloittamat ketjut, jos yrittäisin tähän kommentoida tuota vanha kukko asiaa enkä tuohon toiseen...

Tosi on, että jos Ralf edelleen polkee kanojaan, ei uudesta verestä ole mitään hyötyä. Jonkinlainen visio oli, että jos nyt otan pikkukukon, olis sillä aikaa kehittyä niin, että se kesällä olis "polkukuntoinen" (kesäksi olisi vasta suunnitteilla tipusia), ja siihen mennessä Ralf olis ehtinyt kupsahtaa luonnollisesti pois... Ja jos niin ei käy, ajattelin jo että laitan sille semmosen pikkulauman pienempään häkkiin... Toki tiedän sanomattakin, että huonoja ideoita ja visioita.

En minä ihan joulupöytään Ralffia laita, mutta alan nyt valmistautumaan siihen, että kukko laitetaan tässä kohtapuolin pois. Mutta semmostahan se noitten elukoitten kans on, pakkohan se on alkaa itseään kovettamaan. Se on kyllä hauska, miten joku kukkokin voi olla omanlaisensa persoona, jota ihan varmasti tulee ikävä. Mutta minä nyt märisen ihan puolituttua koiraakin joka kuolee, jos se vain on jollain tavalla, edes hetken, koskettanut eläissään.

[Mar-jatta]

No, tässä pää sauhuaa kun mietin niin kovin tätä asiaa...
Mutta onkohan noin puoli vuotias kukko turhan iäkäs tuotavaksi vanhan kukon laumaan? Ajatellen, että jos on kiikarissa komea kukkopoika, ja ehkä joululomilla mahdollisuus se hakea, mutten ole vielä saanut Ralffia pois päiviltä? Se nyt täytyy viedä elukkalääkärille lopetettavaksi kumminkin, ei minusta semmoseen ole. Voisko ajatella, että jos eivät sopeudu, viedään Ralf heti lopetettavaksi, mutta jos sopeutuvat, Ralf saa kuntonsa mukaisesti lisäaikaa?
Mutta kokemuksia, mielipiteitä? Ja tuon idean saa teilata huonona, minä en oikeasti tiedä miten nämä ikäkysymykset menee.

(tuossa on muuten kauhea ristiriita, että täytyy viedä eläinlääkärille viimiselle piikille. Kun siitä matkastahan se eläin stressaa aivan varmasti kun ei ole tottunut. Mutta en minä siltikään voi siltä itse henkeä pois ottaa.)

*
Pakko palata vielä aiheeseen, kun rupes oikein tosissaan mietityttämään... Eli mistä tietää, että kukon on aika lähteä? Siis vanhan kukon?
Meidän Ralf on tosiaan pian 8v, se syö, juo, kuopsuttaa, kylpee, suojelee kanojaan uhaksi kokemiltaan asioilta. Ainoa on se, ettei se näytä enää pääsevän orrelle. Lehahtaa sinne kyllä, mutta ei pysy siellä. Ei vissiin saa kunnon otetta.
Aloin miettimään tuota Ralfin lopetusta, mutta minusta se on ennenaikaista. Enkä nyt tarkoita, että haluan odottaa siihen, että se on jo puolikuollut. Ei, kyllä minä sille arvokkaan lopun haluan, mutta en halua sitä lopettaa vain sen vuoksi, että se on vanha.
Ymmärtääköhän tästä kukaan yhtään mitään...

[Muusa]

Puolivuotias kukko on kyllä jo täysi mies.
On se tietysti kukkokohtaista, kokeeko vanha kukko uuden kilpailijana vai suvaitseeko. Jälkimmäinen taitaa vaan olla aika paljon harvinaisempaa...? Muut kertokoot kokemuksistaan, mä en ole ikinä itse aikuisia kukkoja yhdistänyt, ainut oma kokemus on kun kaveri otti vanhuskukon seuraajaksi viriilin nuorenmiehen - joka sitten nokki vanhukselta silmät päästä

[Mar-jatta]

Muut kertokoot kokemuksistaan, mä en ole ikinä itse aikuisia kukkoja yhdistänyt, ainut oma kokemus on kun kaveri otti vanhuskukon seuraajaksi viriilin nuorenmiehen - joka sitten nokki vanhukselta silmät päästä

Ei noin.

[jamppa]

Mä olen yleensä katsonut miten yhteiselo alkaa sujumaan ja jos ei suju niin sitte vanha pois.
Hankalaasilloin jos haluaa pitää molemmat, joutuu taas rakentelemaan väliaitoja...

[HiltaHelikopteri]

Voiskos Ralfille rakentaa tosiaan sen kakkalaudan ja sitten semmoiset tikkaat, joita myöten pääsisi kävelemällä orrelle? Noin niin kuin ensiavuksi hankalaan päätökseen Niinhän se on, että kaikki eläimet muuttuvat vanhemmiten kömpelöimmiksi, joten voisi olla kyse siitä, ettei se lennon jälkeinen tasapainoilu orrella enää onnistu...

[Mimmi]

Minusta kuulostaa, että Ralf on saanut sydämessäsi rakkaan lemmikin, eikä suinkaan patakukon paikan. Siinä tapauksessa minä tekisin näin: Katsoisin varalta valmiiksi tilaratkaisun, johon saa erotettua kukon + muutaman kanan. Sitten ottaisin oikein nuoren (noin 3 kk) kukon ja jos mahdollista, sen mukana pari sen sisaruskanaa, että ovat uudetkin porukassa. Yksinäinen kukkopoika joutuisi varmasti pakoilemaan - ei pelkästään Ralfia - vaan myös vanhempia kanoja. Sitten seuraisin, miten yhteiselo sujuu.

Mekin ollaan ukkelin kanssa puhuttu, että meidän kantakukko Kurko saa elellä Katajavuoren kuninkaana koko elonsa eläkeläispapaksi saakka. Toivon myöskin, että se sitten aikanaan kuolisi luonnollisen, mutta nopean kuoleman, sillä sen itse lopettaminen olisi varmaan tosi vaikeaa. Luultavasti kuitenkin haluaisin sen mieluummin tehdä itse, kuin lähteä tosiaan kuljettamaan ell:in. Jos joudut Ralfin lopettamaan, saisitko kysyttyä jonkun asiaan tottuneen tahon teille käymään homman hoitamassa?

[Kotopullaki]

Mina taidan olla todella onnekas noitten meidan kukkojen suhteen. Koko parven koko on sadan paikkeilla, ja kukkoja niista on paljon. Muttei meilla siltikaan oo ongelmia kukkojen kesken. Jokainen on loytanyt paikkansa ilman hirvittavia tappeluja. Yksi kukko on kaikkien boss viimesen kahden vuoden ajan. Varapresidentin paikka taas on vaihtunut tasaseen tahtiin. Vanhempi vaistyy ja antaa seuraavalle tilaa.

Asiaa tietty helpottaa se etta tarhassa on tilaa paljon, ja siten voi seka kukot etta kanat nayttaa "alempiarvoisuutensa" tarvittaessa. Jostain kirjasta luin etta niin pitaa olla, muuten tulee tappeluita ja sulkien nyppimisia, siis ihan naisporukassakin. Ruoka- ja juoma-automaatteja on useita ympari tarhaa, etta varmana jokainen paasee vuorollaan syomaan ja juomaan, ilman turhan pitkaa vuorojonotusta.

Luojan lykky ettei meilla tapella, kun ma en VOI lopettaa meijan kukkoja.

Ainoa ongelma oli kerran uroskalkkunoitten kanssa. Se verinen tappelu oli vaan yhtena paivana, muutaman tunnin ja sen jalkeen ovat hengailleet kimpassa ympari tarhaa kaikessa sovussa.

Eri asia on sitten nuo kaksi puolsokeeta kukkoa, jotka eivat vajavaisuutensa takia parjaisi normaalien joukossa. Mutta heidat pidankin erillisessa aitauksessa, ja heidan kanaparveensa paasevat vain harvat ja valitut kanat ;-)

Mutta teilla muilla ei kai taida paljon olla erityishoitoa tarvitsevia kukkoja/kanoja, vaan lopetatte ne...? On ihan oikein lopettaa vajavaiset elaimet, mutta on mielestani myos tamakin oikein etta sitten isommalla vaivalla huolehdin niista. Mulla on yks jalkavaivanen kana ja kaksi puolsokeeta kukkoa. Kaikilla niista on normaalit kanan/kukon touhut, munitaan ja kieutaan jne. Ja kanakin siis pystyy liikkumaan, nopeastikin, vaikkakin lenkaten. Eli eivat mielestani karsi. Lisavaivana on mulle se etta ruoka- ja juoma-automaatit pitaa olla tarpeeksi alhaalla jalkavikaselle, ja se aiheuttaa lisasiivousta. Ja erityisruokinta toiselle puolsokeelle kukolle. Mutta mulle henk. koht. toi pieni lisatyo ei oo mitaan verrattuna siihen etta joutuisin tappamaan/tapattamaan nama vialliset. Tassahan ei nyt karsi kuin mieheni joka joutuu kuuntelemaan valitustani tyon isosta maarasta... ;-)

Olen siis sita mielta etta on ok lopettaa vialliset, jos ei pysty antamaan erityishoitoa. Ja jos elain selvasti karsii, niin sillon ehdottomasti lopetus on ok. Itekin sillon lopettaisin... Mutta pikkuvialliset mun on pakko laittaa mun "sairaalaan"...

Ja tajusin nyt myos senkin etta Suomessa on talvella niin kylma etta on pakko teljeta linnut sisakanalaan. Taallakin on kylmaa talvella, mutta silti asteet pysyy silla tasolla, etta kaikki linnut paasee talvellakin joka paiva ulkotarhaan, ja sehan auttaa paljon tossa tila-asiassa.

[Mar-jatta]

Ralffille (ja tietty muillekin...) oli ramppi orrelle, mutta ei niistä kukaan alun jälkeen sitä käyttänyt. Taidan tehdä muutaman tason, jolle Ralf pääsee hyvin lehahtamaan.

Kyllä pystyn rakentamaan Ralfille oman tilan, se ei järin suuri ole, mutta kyllä siinä kukko ja muutama kana elelisi. Mutta mitä sitten, kun Ralf päättää päivänsä? Sopeutuukohan ne kanat enää vanhaan laumaan, vai olisko mulla sitten kaksi laumaa niiden kanojenkin loppuiän (joille tietty täytyy ottaa uusi kukko jne jne... ) Ja siihen pienempään häkkiin ei olis kyllä mitään mahdollisuutta tehdä tarhaa, että Ralf ja rouvat pääsisivät jalottelemaan, mites se ratkaistan...?
Hankalia asioita, ja minä pähkäilylläni todennäköisesti teen asioista vielä hankalampia.

[Mimmi]

Mulla ainakin kanat hyvin pienieleisesti selvittävät nokkimajärjestyksen ja elävät sen jälkeen sovussa. Muutama siipien levittely ja ilmassa nokkimista/potkimista ja toinen väistää.

Sen verran olen oppinut, että yksittäistä kanaa ei kannata siirrellä parvesta toiseen, sillä se helposti alkaa vapaaehtoisesti "erakoitua". Mutta jos Ralfillakin olisi 2-3 kanaa, niin niiden siirto entiseen parveen takaisin sujuisi varmaan aivan hyvin. Ainakaan mulla ei ole huonoja kokemuksia sellaisesta..

[Suvianne]

Minä lopetan yleensä sairaan tai viallisen heti jos en tarvi sitä. Jos minun kukkoni loukkaantuisi, yrittäisin sen parantaa ja jos muniva kana niin silloin myös.
Mutta jos joku sopiva pata ehdokas, niin laittasin pataan.
Ja tuskin lähtisin eläinlääkäriin viemään vaan laittasin pataan.
Mutta minun yksi motivaatio pitää näitä on myös liha, joten se on eri asia, siis minusta.
Minulle riittä pienet syyt koska tarvin lihaa
ärsyttävä käytös
rumuus
kalkkijalka
väärä koko
jalkavaivat
munimattomuus
karkailu
portaille kakkiminen
muiden ahdistelu

Kun saan hyvän tekosyyn, ei tunnu missään laittaa pataan

Tiedän jo kuka seuraavaksi joutuu, heti jos muninta tahti hiipuu,
Pikku kananen!!! Jos ei olisi niin ahkera munia olisi jo lautasellani! Hän harrastaa ilkeilyä muille kokoajan... Muut jo hyväksyy Ainokaisen täysin ja melkein kiljukaulankin. Niin tämä rouva kuin periaatteesta nokkasee ja välillä jopa juoksasee perässä

[Mar-jatta]

Kotopullaki oli ehtinyt laittaa kirjoituksensa tuohon väliin, pakko kommentoida Olen aivan samoilla ajatuslinjoilla kanssasi.

Eli meilläkin näyttää olevan jalkaviallinen kana, itseasiassa se on se meidän pikkutipu. Ei se ala oikenemaan, se linkkaa jalkaansa ja on jotenkin vino. Mutta silti se kuopsuttelee ja syö ja juo, tulee aina luo kun menen kanalaan (on saanut herkkuja kädestä ) ja on tosi reipas pikku kananalku. Kovasti olen miettinyt, että pitäisikö se laittaa pois. Mutta en tahdo vain siksi, että se on "viallinen". Eri asia sitten,jos kana itse kärsii, mutta kun ei se näytä kärsivän.

Kanalassamme on yksi pahansisuinen kana, joka ei tykkää pikkutipusta. Jos pikkutipu ajautuu lähelle, ajattaa tämä kanaruova sen kauemmas. Ja jalkaviastaan pikkutipu pääsee kyllä lujaa pakoon.

Mutta tässä on virinnyt sellaista ajatusta, että kun tuo Ralf näyttää suojelevan pikkutipua, niin mitä jos otan Ralfin, pikkutipun (vielä nimetön kun ei ollut varmuutta jääkö se meille...) ja pikkutipun äitin, ja laitan niille oman osaston. Tarviskohan se äiti jotain "aikuista naisseuraa" sinne, vai välttäisköhän sille sen rakas pikkutipu ja Ralf? (kyllähän sitä varmaan joku naureskelee tätä touhua, olis lyönyt hengen pois aikapäiviä sitten pikkutipulta ja Ralfilta, eikä turhaan pähkäillyt tämmösiä...)

[Mar-jatta]

Niin kai se on, kuten Suvianne sanoi, että jos on kiinnostuksen kohteet lihassa tai munissa, ei hyödytä pitää viallisia tai ärsyttäviä elukoita. Tietysti ymmärrän sen täysin.
Mulle ne on puhtaasti lemmikkejä, joista saatavat munat on ikäänkuin mukavaa ekstraa...

Kyllä taidan laittaa Ralfin ja pikkutipun äitineen ja vielä yhden aikuisen kanan omaan yksiöönsä, ja ottaa uuden kukkopojan ja vaikka sitten sen kukon siskon meille.

Huh, melkein hiki tuli tätä pähkiessä, mutta kiitos teille, suunnitelmat selkenee ja ratkaisuja löytyy.