Meille otettiin vanhojen kanojen kavereiksi viime keväänä uusia lintuja. Jokainen lapsi halusi nimetä ”oman” kanansa ja annoin ilman muuta lasten tämän tehdä. Oli liikuttavaa, kun kantoivat ”omille” kanoilleen voikukanlehtiä, tonkivat matoja ja hakivat munat pois pesistä.
Syksyn tullen Pipsa-kana paljastuikin kukoksi. Pipsa on 6 vuotiaan tyttäreni kukko (parvi siis pääsääntöisesti aikuisen hoidossa, vaikka lapsilla omat linnut ovatkin.)
Pipsa on ollut tähän asti kiltti kukko, väistänyt ihmistä, mutta ollut kuitenkin sen verran kesy, että tullut mm syömään kädestä.
Lapset on alusta asti opetettu siihen, että lintuja ei kiusata ja hyvin on mennyt. Meillä on iso piha ja tilaa on ollut kaikkien touhuta omiaan. Joskus on lapset ”ajaneet” mun kanssa kanoja naapurin tiluksilta takaisin omalle pihalle, mutta sekin ollut siis pelkkää perässä kulkemista ja muutaman kerran jälkeen ovat tuntuneet ymmärtävän mihin saa mennä ja mihin ei.
Mutta.. Meiltä vietiin keväällä muutama kananuorikko uuteen kotiin ja kanojen kiinni ottaminen oli sellainen episodi, että hallelujaa! Pipsa hermostui kovin, kun hänen lastensa perässä ”juostiin”. Lopulta laitoimme Pipsterin ulkotarhaan, koska meno alkoi äitymään turhan kovaksi. Tästä muutama päivä ja kukko selkeästi kyttäsi mua. Ajattelin tämän olevan sitä, että vahti, etten vie enempää hänen parvestaan. Sittemmin ilmeisesti unohti tämän, koska on käyttäytynyt melkolailla vanhaan tapaan. Ulkona ollessaan tulee herkästi luokse ja kulkee mielellään mun perässä, kuten on tehnyt aina. Kanoille on oikea herrasmies, tonkii matoja ja ilmoittaa niistä. Jos joku kanoista ulkona ollessaan potpottaa jotain, Pipsa on välittömästi paikalla tsekkaamassa tilanteen. Eli ihan on isäntä kanalassa.
Tänään tapahtui kuitenkin erikoinen tilanne, jollaiseen ei olla ennen törmätty. 6-vuotias lapseni tanssahteli pihalla, keräsi voikukanlehtiä, vei kanoille ja hetken päästä tanssahteli taas nurmikolla. Ihan yllättäen kukko lähti juoksemaan lapsen perään. Lapsi tietysti säikähti ja juoksi pakoon, kukko lisäsi vauhtia. Olin itse kanalan kulmalla n 4metrin päässä kukosta, kun lähti (lapsi oli selkeästi kauempana). Juoksin kukon kiinni ja karjaisin että lopeta ja pysähtyikin heti. Ohjasin kukon kanalan suuntaan ja ajattelin tilanteen olevan ohi.
Mutta hetken päästä sama toistui, tosin tällä kertaa lapsi juoksi huomattavasti pidempään ja huusi paniikissa. Meni varmaan useampi sekuntti, ennenkuin pääsin juosten kukon ja lapsen väliin ja sanoin lapselle että mene sisään. Olisin varmaan omin käsin siihen paikkaan kukon lahdannut, jos ei olisi lopettanut.
Vein kukon kanalaan ja juttelin matkalla, että taisit sitten oman kohtalosi sinetöidä juuri..
Mitä mieltä te olette? Meillä ei siis ole ollut aiemmin kukkoa, enkä oikein ymmärrä mistä tämä ajojahti sai alkunsa, lapsi ei millään tavalla provosoinut sitä.. Kukko nyt siis vähän alle 1,5vuotta.
Mitä tämä takaa ajaminen oikein on?!
