Yksi maatiaiskana hautoi kuusi poikasta, nyt pariviikkoisia, suulissa ja vei ne heti ulos. Tiput ovat niin vikkeliä, etten millään konstilla ole niitä saanut kiinni, kun emo taitaa olla maailman villein. Se ei päästä kahtakymmentä metriä lähemmäksi. Yöksi vie tiput sinne suuliin jossa on niin monta ovenrakoa ja alustaa etten niitä pysty sinne telkeämäänkään. Millään ei tajua mennä muitten emojen ja tipujen, poikasten kanssa kanalaan. Siellä on ruokaa ja lämmintä. Aamuisin ne jo hämärässä piipittävät kivilouhikossa joka on pihan reunassa. Emo vie ne ulos siis jo paljon aikaisemmin kuin minä avaan kanalan luukut. Pakkasaamuisinkin

Miten Sinä toimisit niitten kanssa?