Vein reippaat tiput kohta keinoemon alle häkkiin ja hain sinne pari viikkoisen tipun kaveriksi. Tiesin että nokkimaanhan se pieniä alkaa, mutta ei voi vastustaa keitettyä munaa ja niin se opettaa pienet syömään paremmin kuin minä. Näin kävikin ja kahdenkymmenen minuutin päästä vein opettajan ikäistensä seuraan takaisin.
Kuitenkin toisessa "melkein kuolleessa" tipussa oli vikaa. Se ei pysynyt pystyssä ja keikahteli selälleen josta se sitten ihmeellisesti siipien avulla taas kammertautui pystyyn. kädessäni tutkin sitä ja se vaikutti olevan jotenkin vino. L.ämpimässä kädessäni se myös heti alkoi nukkua. Ajattelin ettei tuosta ole eläjäksi, mutta ei sillä näyttänyt olevan kipuja enkä siksi vienyt sitä heti kissan syötäväksi. Laitoin pieneen muovikippoon karhean kankaan ja tipun sinne, kippo oli sen kokoinen ettei siellä päässyt kaatumaan, laitoin sen keinoemon alle. Aamulla se on varmaan kuollut luonnollisen kuoleman, päättelin.
Mutta mitä vielä. Aamulla kipossa oli ihan toinen tipu ja sekin hyppäsi sieltä pois kun menin katsomaan. Vammainen poikanen pysyi hyvin pystyssä ja pisteli keitettyä munaa toisten kanssa. Hiukan hitaammin se käveli ensin, mutta nyt kun kolme päivää on mennyt sitä ei enää toisista erota.
Sillä emolla oli vielä yksi muna kuoriutumatta ja nyt se ylpeänä hoitelee sitä "ainokaistaan". Kummallaista oli etten kuullut minkäänlaista poikasten piipitystä vielä illalla, ja kuitenkin aamulla oli jo 5 kuivanutta poikasta lattialla? Kanat järjestää minulla yhä vieläkin yllätyksiä vaikka olen niitten kanssa vuosikausia touhunnut.
Onko sinulla kokemuksia vastaavasta?