Kanalasta löytyi kääpiökana Pirpana ja sillä yksi juuri kuoritunut tipu, kun aamupäivällä rantauduimme maalle eläimiä ruokkimaan. Pirpana on hautonut salapesässään sitkeästi käsien ulottumattomissa munintakopin alla jo hyvän tovin ja yksi tipu siis sieltä tuli sitten.
Olin siirtämässä kanaa ja tipua marsuhäkkiin jättejen tieltä, kun olivat aika äreinä Pirpanalle ja tipulle ja siinä kävikin niin, että kun otin tipun syliini ja pyydystin emoa, niin sepä otti ja läksi kanalasta kuin varpunen suoraan ulos ja pitkällä lennolla päätyi liiterin katolle!
Yritimme aikamme kanaa houkutella tipun huudolla alas, mutta kana pysyi sitkeästi katolla. Sitten koitimme haavilla, joka ei tuottanut tulosta, joten siirryimme palloihin. Koitimme siis hätistää kanaa koko perheen voimin palloja heitellen alas ja lopulta yksi pallo osuikin sen verran lähelle, että kana lähti lentoon, mutta että se olisi tullut maahan, niin sepä pyrähti vielä korkeammalle sähkölangalle! 
Siellä se vaan istuksi ja tipu huusi surkeana maassa häkissään. Pelko tipun paleltumisesta oli sen verran suuri, että syliinhän se raasu piti ottaa ja siihen loppui tietyti myös hätähuuto ja kana pysyi langalla.Lopulta meillä oli jo niin kova kiire kaupunkiin ja minulla töihin, että oli aivan pakko päättää, että jätetäänkö tipu paleltumaan yksin kuoliaaksi emoaan odottamaan, vai että otetaanko se mukaan ja jätetään kana langalle. Ja varmaan arvaatte, että kumpaan päätökseen kallistuttiin...
Täällä se tipu sitten on mukanamme kaupungissa ja sai hellää hoitoa pikkupojilta ja isännältä sen aikaa, kun olin töissä. Tulin juuri ja tipu oli nostettu laatikossaan pesuhuoneeseen nukkumaan. Siellä on onneksi lattialämmitys ja saunaakin olivat miehet pitäneet päällä hetken. Tipu oli ensin kuulemma huutanut surkeana, mutta valojen sammuttua oli hiljetynyt nukkumaan. Mieheni oli jopa tilkinnyt huolehtivasti oven alaosan pyyhkeellä, että eteisestä ei kajastaisi valoa. Voi kuinka liikuttavan suloisia hoitajia olivat pojat ja mies olleet.
Siellä se pikku söpöliini oli vetäytyneenä villakaulaliinan hapsujen suojaan nukkumaan, kun äsken kurkistin. Pikkupojat olivat syöttäneet sitä ahkerasti koko illan ja juonutkin tipu oli aivan itse. Joten eiköhän se huomiseen hyvin taas pärjää ja aamulla herätään ajoissa ruokintahommiin. Huomenna otetaan tipu tietysti maalle taas mukaan ja toivotaan, että emo on palannut maan pinnalle ja hyväksyy vielä tipun. JOS emo vaan antaa kiinni millään!
Tipusta tuli nimeltään Lehtonen, pomoni mukaan
(olen "siipibaarissa" töissä, jossa tarjolla on mm. tulisia kanansiipiä!)
Mites, onko emokanasta tietoa?
, ja tipuliiniäkin.
Onneks teillä niitä tipun hoitajia riittää 
.Pidän peukkuja että kaikki sujuu hyvin :thumbup: