Taas keinoisäksi

[Moilanen]

Niinpä siinä sitten kävi, että haukka tappoi poikasilta emon.
Poikaset ovat nyt runsaan kahden viikon ikäisiä ja kun tiedetään tämä puolisoitten työnjako ja kun kyseessä oli todella hyvän pariskunnan poikaset, en ottanut riskiä.
Onneksi tuli lämpimät, helpottaa hommaani.
Seurailin poikasia, isä ruokkii kyllä jonkin verran mutta kuvut huolestuttavan tyhjiä.
Siispä tehosekoitin laulamaan ja kyyhkyrehua silpuksi.
Sekaan liotin elektrolyyttiä ja vettä.
Nyt olen sitten viikon verran toiminut emona ja tuntuu menevän hyvin. Hieno homma tässä on se, että edes isä ruokkii, joten poikaset saavat tarpeellisen määrän grittiä.
En tehnyt sitä virhettä, että olisin vienyt poikaset ihmisen hoiviin, vrt Jooseppi.
Nyt poikaset varttuvat lajitovereittensa seurassa ja ihmisen vaikutus on minimaalinen, ainoastaan aamuin illoin ruokamössön lapioiminen ammottaviin nokkiin.
Ovat todellakin oppineet kerjäämään minultakin ravintoa kuten isältään.
Toivon, että kaikki menee hyvin ja arvokkaat poikaset selviytyvät.
Pirullinen se on se haukka, tämäkin päivysti jo jonkin aikaa lähipuissa mutta kyyhkyjen hälytyssysteemi toimii ja linnut oppivat välttämään haukkaa.
Kyseinen emo erehtyi siinä, että lensi pakoon pihakotaan ja haukka perässä.
En hätiin ehtinyt riittävän ajoissa mutta ilmaiseksi ei haukkakaan saalistaan saanut.
Normaalisti meillä haukat ylittävät piha-alueemme melko korkealla lentäen, siihen olen ne opettanut mutta nyt ilmeisestikkin jokin reviiriään hakeva oli saanut jo aiemmin saalista ja jäi näinollen oppimalleen paikalle väijymään.
Meillä kun pesii pöntöissä uuttuja ja sepeleitä pihakuusissa. Niin se usein menee näin keväisin ja alkutalvisin, muulloin juurikaan haukkamurheita ei ole.
No, toivotaan, että nämä lapsukaiset eivät liian paljon kiinny ihmiseen, elämä kun on kyyhkyllä niin vaarallista, tarvitaan paljon lajikumppaneiden tarjoilemaa mallioppimista ja se ken selviää, saattaa selvitä pitkäänkin.
Meillä iältään vanhin kyyhky on kuoriutunut 1998, melkoinen matroona.

[Volmari]

Kuulin tänään tuon keinoisätarinan Moilaselta nähdessämme kyyhkynruoka-asioissa ja on aina niin mukavaa kuulla, että raavas mies jaksaa ja viitsii hoivata lintujaan täydellä sydämellä!
Kurjahan se olisi katsoa, kun poikaset riutuisivat hiljalleen pois emon puuttuessa.
Tsemppiä Moilaselle emopuuhiin!

[Mimmi]

Harmillinen emon menetys, mutta hienoa, että poikaset saavat noin hyvän mahdollisuuden kasvaa ihan oikeiksi kyyhkyiksi. Onnea matkaan!

[Moilanen]

Tämmöisiä rehveleitä nämä sitten ovat näin vappupäivän iltana.
En tiedä mistä johtunee mutta ei minulla ikänään näin aktiivisia poikasia ole ollut.
Ei ole paljonkaan kokoa mutta siellä aikuisten seassa sukkuloidaan kerjäillen, josko joku heltyisi.

[Moilanen]

No täytyypä todeta, että kyllä tuo "keinoisyys" näköjään onnistui.
Pontevia nuorukaisia kehittyi, neljä päivää sitten otin jo perheestä eron ja näyttää hyvin menevän.
Ei ole esiintynyt liiaksi ihmiseenkään kiintymistä, sitenkuin käsiruokinnassa tapahtuu, kehitys on ollut normaalia kyyhkynpoikasen kehitystä.
Tänään katselin kun ainakin kaksi vierasta aikuista ruokki poikasia.
Molemmilla oli pesässä noin kolmen viikon ikäisiä poikasia ja hoivavietti toimi aivankuin olin ajatellutkin.
Nyt kehittyi normaaleja viestikyyhkyjä, eikä virheellisesti ihmiseen leimautuneita lintuja.
Näillä linnuilla on edessään tulevaisuus kilpalintuina, hyvistä vanhemmista kun peräisin ovat.
Mielenkiintoinen ilmiö oli sekin, että uusi kana antoi poikasten oleskella pesässä, vaikka hautookin jo uutta pesuetta.