Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
Yksi olisi tietysti, että talvisin pitäisin räpyläjalkoja viirujen kesäkarsinassa. Siitä saisi helposti myös ulkoiluluukun vanhaan katettuun lantalaan. Miinuksena, että karsina talvisin koko tallin kylmin kolkka. Siinä olivat kyllä vuohet ensimmäisen talvensa, kunnes sain raivattua paremmat tilat niille. Nykyään siinä karsinassa olen pitänyt talvisin heinät, mitkä kyllä kiitettävästi ovat eristäneet kylmän sisään tuloa. Niin, eli kylmimmillä ilmoilla tietysti voisi laittaa kanojen kanssa, siinä vaiheessa, kun oma tila hipois nollaa lämpölampuista huolimatta.
) Meillä kyllä menisi tuossa omien peltojen välissä joki/puro, jossa nyttenkin ruokitaan sorsia. Matkaa peltotietä sinne kyllä tulee varmaan 400m ainakin.. Onkohan liian pitkä matka opettaa esim. hanhia menemään sinne ja tulemaan iltaisin takaisin. Joella on kyllä vanha latokin, mihin saisi kesäisin nukkumapaikkaa, jos ei huvita kotio tallustella 
Aikanaan kotonani oli jos jonkin näköistä elukkaa, myöskin ankkoja. Ne isäni sai opetettua kulkemaan aamulla rajapurolle ja tulivat sitten iltaisin kotiin. Matkaa ei kyllä ollut ihan noin paljoa. mutta himoilleen ei mahda mitään ja haluan niitä ankkoja 
ja mies haluais hanhia. Täytyy nyt hoitaa talvikanala kunnialla loppuun ja pistää mietintämyssyä päähän.
) ja talvella vielä -15 ja vahtiankka kökötti kivellä möykkäämässä jos oli jotain outoja kulkijoita. Vielä -20 asteessa meni pihalle ulkoilemaan vaikka silloin niillä oli mahdollisuus mennä lämpöiseen koska halusivat. ja onhan tuolla uusi konehalli vaiheessa, sen jälkeen ei tarvitse kärryjä lantalassa säilytellä. Lantalasta olisi suora kulku peltotielle, mitä pääsee joelle. Talvisin olisi aika mukava myöskin varmaan ulkoilla katetussa tilassa..
No talvisin ei ulkoile ilman valvontaa kuin kissat ja ainakin vielä ovat säästyneet. että kaikkeen tuotokseen on totuttu, niin sisällä kuin ulkona..
kallioisella paikalla se lätäkkö oli oikeesti paha liukumiina. Jos sitä nurtsia löytyy niin hanhet on hyvä pitää siellä, syövät nurmikon ja paskovat sinne. Hedelmäpuiden alustan siivoavat kanssa tosi hyvin. Meillä noita reviiritietoisia eläimiä löytyy jo nyt: irlanninsusikoira, tavisankka ja mies eli meille ei varmaan heti hanhia ole tulossa 
Onneksi en oo herkkisluonne, aremmat ei sinne uskaltais, mutta omien "lasten" puolesta menen vaikka itse päälle 
raskaana painin kerran terrierin kanssa, kun roikkui vuohen koivessa. Oli kuulemma aika hurjan näköistä 
mutta siinä ei paljon vauvamaha pidätellyt kun toinen rääkyy kuin henkee vietäis.. no se terrieri asuu nyt vanhemmillani ja pysyykin siellä. näyttää tätä vapaa-aikaakin olevan, kun täällä ehdin norkoilemaan sen tuhannen kertaa päivässä Kanojen kanssa saisivat tosiaan kyllä olla kylmimmän jakson. Ajatus olisi ensi talvena tyhjätä karsinat kerta viikkoon. Toi 40cm paksu heinäkerros odottaa nytkin tuolla ottajaansa 
no olen kyllä jo hyvään alkuun päässyt.. mutta jos se ois mukavampaa, kun siivois ihan suosiolla viikonloppuisin kunnolla karsinat, viikolla vaan lisäis tarpeiden mukaan kuiviketta? Sunnuntaiaamuisin voisi olla ankkojen lotraushetki pyhän kunniaksi ennen siivousta, muuten vain se ämpärisysteemi oisko siinä ideaa?
Sanoin vaan että hormooneilla ois ruokittu jos sorsa olis, että kyllä meidän Aku on sentäs aika tavalla isompi, mutta väritys on kummallakin sorsan. Nyt ne on vaan tosi surkeina, kun kummallakin on sulkasato. Akukin möksöttää vaan eikä tule kun huutelen niin heti. Uimassakin olivat lammella koko päivän, niin koira ei saannu juosta yhtään vapaana pihassa. Toi sun pihaan kirmaaminen keskellä yötä kuullostaa tutulta ei oo 1 eikä 2 kertaa ku ite oon rynnänny koirien kanssa ulos, kun kuulen meteliä pihalta. en tiedä, onko tossa mitään kehityskelpoista?? En vaan voi itselleni mitään, pakko vaan saada vaikka pitäis mitä viritelmiä taas keksiä. Talvisäilytys tuskin tuottanee suurta päänvaivaa, pihassa kun tosiaan nököttää tuo yhdeksän hevosen talli tilaa on ratkaisuun kuin ratkaisuun.
Näin kauan sitä ihminen malttaa itseään pidätellä, ihan kokonaista pari viikkoa.. tai no onhan niistä haaveiltu kauankin, mutta nyt vasta uskaltauduin ottamaan.