Sukupuolitunnistusta

[Nuki]

Onkohan nää molemmat kukkoja? Partaheppu taitaa ainakin olla, sillä on niin kiiltävät ja hienot sulat, mut elättelen hyvin heikkoa toivoa että musta vois jollain ihmeellä olla kanakin...

Muoks. Perskeles, kyllä toi mustakin niin kukolta näyttää... Mun on kohta oikeesti pakko hommata tohon pihaan toinen rakennus minne saan mun kaikki lukuisat kukot poikamiesboksiin!

[pirpeliini]

Amatöörin veikkaus täältä olisi, että molemmat tosiaan kukkoja
Mie oon todennu, että parhaiten (vanhemmista) nuorikoista erottaa kukot kyttäämällä kaula höyheniä ja sitten niitä "pyllyn" päälle kasvavia satulahöyheniä. Ne jos on teräväkärkisiä niin sillon on kukko. Ja miusta vähän näyttäs kyllä, että tolla mustallakin on selän päällä sellasia teräväkärkisiä, tai sitten kuva hämää, kun taitaa aurinko niihin just kilmottaa (pitäs olla suurennuslasi)

[Tuulia]

Jätti ainakin on ihan kana, faverolleista en ole kokemusta mutta veikkaan sitäkin kanaksi kuitenkin kun niin huonosti harja punertaa. minkä ikäisiä kavereita kyseessä.

[Nuki]

Pirpeliini, mäkin koitin kattoa niitä teräviä höyheniä, mutta musta noilla kummallakaan ei vielä ollut niitä. 2 kk vanhoja ovat. Fave-mixiä epäilen kukoksi sen höyhenten värin perusteella, vaikkeivat vielä ole muuten kukkomaisia, niissä on jo kauniit, kiiltävät värit. Vitsi kun toi musta oliskin kana, kyllä nyt yks kukko vielä sekaan mahtuu, mut kahden kanssa täytyy alkaa harkita tosissaan sitä poikamiesboksia
Muoks. Ai mutta nyt kun katon tota kuvaa, niin favellakin kiiltää vaan mustat höyhenet, ja mustat kanathan on kyllä kiiltäviä. Täytyypä huomena vielä tutkia kavereita tarkemmin, olispa aivan superia jos ne olis kumpikin kanoja! Toivossa on hyvä elää

[pirpeliini]

Kuvista on aina vähän hankala kattoo.Täällä pidetään peukut pystyssä että ne ois molemmat kanoja

[petskin]

Minusta heltan ja pyrstön perusteella parrakas on kana ja musta on kukna, mutta toi parrakas on kyllä aikalailla varma kana...

[Nuki]

Ihanaa jos ees toinen olis kana... Mä oon jo tietenkin ihan ihastunut kaveruksiin enkä raatsis niistä luopua. Kumpikin on tosi rauhallinen ja kesy, parrakkaalla on hassu tapa kiivetä niskaan kun sen ottaa kädelle istumaan. Muutenkaan se ei lähtis sylistä pois vaan tunkee päätä kainaloon ja piipittää kuin pikkutipu vaikka on aikuisen käppänän kokoinen. Eilen ne oli hetken taas "isojen" joukossa ja Hilkka nokkaisi partaheppua, jolloin se kiirehti turvaan mun saappaan päälle kököttämään Aivan rakastettavia tapauksia!