Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
-
tupsupää
Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Onko asiaan perehtyneitä? Kuulisin mielelläni kokemuksia. Jos joku viitsisi puhua enemmänkin ko. kalkkujen luonteesta, olisin kiitollinen. Puh. no voisi laittaa vaikka yksäriin. 
-
Paltsi
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Villikalkkunoista en tiedä mitään, mustia meillä on ollut puolenkymmentä vuotta. Mustat ovat meillä aika lailla omissa oloissaan eikä niitä juuri käsitellä jos ei ole sairastapauksia. Ovat mukavia ja rauhallisia otuksia, tarvittaessa lentävät kevyesti kahden metrin aidasta yli jos ei ole katettu tarha. Tappelevat jonkin verran keskenään niin akat kuin ukotkin. Enimmillään mustia ja pronsseja oli kuutisenkymmentä yhtä aikaa eikä ollut ongelmia. Nytkin ovat yhtä jalkaa pihalla buttien, kanojen ja ankkojen kanssa. Niin kauan ei ole ongelmaa kun on tilaa väistää. Talveksi laitetaan sisälle omiin karsinoihinsa lajeittain.
-
tupsupää
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Oli kiva kuulla mustista kokemuksia. Itsellä on mustakalkkunanaaras. Se on hyvin hiljainen 3v. Kaverina reilu 1/2v villikalkkunauros.
Rintataskussa kasvanut. Nyt kun se on alkanut miehusteleen, se on tullut minulle, hoitajalleen äkäiseksi. Mies voi sen ottaa syliin.
Olen ihan neuvoton, mitä pitäisi tehdä. Se on miehen kasvattama muualla. Kana antaa sille usein kyytiä.
Rintataskussa kasvanut. Nyt kun se on alkanut miehusteleen, se on tullut minulle, hoitajalleen äkäiseksi. Mies voi sen ottaa syliin.
Olen ihan neuvoton, mitä pitäisi tehdä. Se on miehen kasvattama muualla. Kana antaa sille usein kyytiä.
-
tupsupää
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Tilaa on. Ovat kahdestaan omassa osastossaan kanojen vierellä. En myöskään väistänyt kukkoa.
-
kaakatin
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Oletko katsonut tän dokumentin http://documentarystorm.com/my-life-as-a-turkey/
Siinä kaikki villikalkkuna poikaset jättävät aikanaan hoitajansa, viimeiseksi jää yksinäinen uros joka lopulta hyökkää verisesti hoitajanasa kimppuun ja erohan siitäkin tulee. Villikalkkuna urokset kai elävät yksikseen suurimman osan vuotta, hakeutuvat vain pariutumaan naaraiden kanssa.
Minulla itsellä on kaksi villikalkkuna naarasta ja mustakalkkuna uros. Villikalkkunat ovat syntyneet huhtikuussa ja mustakalkkuna kesäkuussa. Etukäteen vähän pelkäsin miten akat suhtautuvat nuoreen herraan, mutta hienosti on kaikki tähän asti mennyt. En ole nähnyt niiden koskaan edes nahistelevan. Kaikki ovat niin kesyjä että juoksevat aina luokse kun menen tarhaan ja syövät kädestä. Vieraille ukko pärhistelee, mutta aika äkkiä oppii tuntemaan vieraat, kerran pari kun on nähnyt niin ei enää pörhistele. Uteliaita kalkut ovat, mutta selvästi ennakkoluuloisempia ja varovaisempia mietteliäämpiä kuin kanat. Alkuun kalkkutarhassa oli myös kaksi alhokukkopoikaa, niidenkin kanssa kalkut elivät sovussa, ei puhettakaan kanojen nokkimisjärjestyksestä, koskaan ei pienempiä kiusattu. Herkkuja kun vei tarhaan kukkopojat olivat jo melkeen syöneet kaiken kun kalkut vasta miettivät, että pitäisköhän maistaa
Tähän asti siis kaikki on mennyt hienosti ja toivotavast jatkossakin. Ensi keväänä varmaan ollaan viisaampia kunhan kalkut tulevat kunnolla sukukypsiksi.
Siinä kaikki villikalkkuna poikaset jättävät aikanaan hoitajansa, viimeiseksi jää yksinäinen uros joka lopulta hyökkää verisesti hoitajanasa kimppuun ja erohan siitäkin tulee. Villikalkkuna urokset kai elävät yksikseen suurimman osan vuotta, hakeutuvat vain pariutumaan naaraiden kanssa.
Minulla itsellä on kaksi villikalkkuna naarasta ja mustakalkkuna uros. Villikalkkunat ovat syntyneet huhtikuussa ja mustakalkkuna kesäkuussa. Etukäteen vähän pelkäsin miten akat suhtautuvat nuoreen herraan, mutta hienosti on kaikki tähän asti mennyt. En ole nähnyt niiden koskaan edes nahistelevan. Kaikki ovat niin kesyjä että juoksevat aina luokse kun menen tarhaan ja syövät kädestä. Vieraille ukko pärhistelee, mutta aika äkkiä oppii tuntemaan vieraat, kerran pari kun on nähnyt niin ei enää pörhistele. Uteliaita kalkut ovat, mutta selvästi ennakkoluuloisempia ja varovaisempia mietteliäämpiä kuin kanat. Alkuun kalkkutarhassa oli myös kaksi alhokukkopoikaa, niidenkin kanssa kalkut elivät sovussa, ei puhettakaan kanojen nokkimisjärjestyksestä, koskaan ei pienempiä kiusattu. Herkkuja kun vei tarhaan kukkopojat olivat jo melkeen syöneet kaiken kun kalkut vasta miettivät, että pitäisköhän maistaa
Tähän asti siis kaikki on mennyt hienosti ja toivotavast jatkossakin. Ensi keväänä varmaan ollaan viisaampia kunhan kalkut tulevat kunnolla sukukypsiksi.
-
tupsupää
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Kiitos Kaakatin. Olipa tuttua touhua. Tämä antaa ymmärrystä itselleni paljon. Jos olen virheen tehnyt itse, on se kai että olen pitänyt sitä liian läheisissä väleissä; silittelyt, puhuminen, syliinotto. Onko itsenäistymiseen nyt vain yksi vaihtoehto? Mitähän, jos hoitaja vaihtuisi ja kohtelu olisi etäistä ja ehkä miespuolinen henkilö?
Taidan laittaa ilmoituksen.
Taidan laittaa ilmoituksen.
-
tupsupää
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Kerron, miten villikalkkunauroksen kanssa asiat etenivät, jos siitä on jollekin apua.
Toinen "virheeni" oli, että puolustauduin 2 ensimmäistä kertaa väärällä tavalla. Eli kun kukko haastoi minua tappeluun selvittääkseen kumpi meistä on pomo, tein hätäpäissäni juuri sitä mitä se odottikin, eli puolustauduin saatavilla ja alitajunnassa olevilla keinoilla. Sitten rauhoitin tilanteen mahdollisimman ärsykkeettömäksi. ja rupesin hakemaan tietoa, joskin olin jo luovuttaa koko kukon, muttei onneksi ehtinyt lähteä.
Kun sain tietoa lisää kokeneilta siipikarjan hoitajilta, valmistauduin henkisesti tilanteeseen.
Kun kukko taas odotti minua portilla mahdoton äkseeraus päällä, nappasin sitä kaulasta kiinni ja pistin sen jalkojen väliin,ettei se päässyt pois eikä voinut tehdä mitään kuin vähän pyristellä. Pidin siinä, kunnes se totesi, että minä olen pomo, laskin sen menemään.
Se jälkeen näin siitä vaan peräpään tarhassakin. Yritin valokuvatakin sitä, mutta oli vain pyrstö näkyvissä ja pää sisällemenevässä luukussa varalta.
Ohoh, olipa se kuitenkin pienellä selvitetty ja saan pitää upeat ja harvinaiset linnut itselläni.
Henkisesti se otti itselleni koville, oli iso kynnys napata kaulasta kalkkunaa silloin, kun se oli tulossa päälle, mutta ei se niin kamalaa ollutkaan, ja se oli vaan tehtävä!
Parempi kukollekin, ettei se lähtenyt kiertoon ja ehkä uudessa paikassa kuitenkin se pomous olisi ollut selvitettävä.
Toinen "virheeni" oli, että puolustauduin 2 ensimmäistä kertaa väärällä tavalla. Eli kun kukko haastoi minua tappeluun selvittääkseen kumpi meistä on pomo, tein hätäpäissäni juuri sitä mitä se odottikin, eli puolustauduin saatavilla ja alitajunnassa olevilla keinoilla. Sitten rauhoitin tilanteen mahdollisimman ärsykkeettömäksi. ja rupesin hakemaan tietoa, joskin olin jo luovuttaa koko kukon, muttei onneksi ehtinyt lähteä.
Kun sain tietoa lisää kokeneilta siipikarjan hoitajilta, valmistauduin henkisesti tilanteeseen.
Ohoh, olipa se kuitenkin pienellä selvitetty ja saan pitää upeat ja harvinaiset linnut itselläni.
Henkisesti se otti itselleni koville, oli iso kynnys napata kaulasta kalkkunaa silloin, kun se oli tulossa päälle, mutta ei se niin kamalaa ollutkaan, ja se oli vaan tehtävä!
Parempi kukollekin, ettei se lähtenyt kiertoon ja ehkä uudessa paikassa kuitenkin se pomous olisi ollut selvitettävä.
-
tupsupää
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Nyt parin tunnin päästä, kun tulen lintulasta, on hyvinkin pollea " johtajakukkomainen" olo.
Tekisi mieli vähän "äkseerata" kalkkukukolle, mutta kun se muutenkin kurkkii nurkan takaa kaula valkoisena ja sinisenä, ja katselee "johtajakukkoa" ihaillen ja sanoo ihmeissään: " Ppitt, ppitt, on siinä komea kukko!" (
)

Tekisi mieli vähän "äkseerata" kalkkukukolle, mutta kun se muutenkin kurkkii nurkan takaa kaula valkoisena ja sinisenä, ja katselee "johtajakukkoa" ihaillen ja sanoo ihmeissään: " Ppitt, ppitt, on siinä komea kukko!" (
-
tupsupää
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
En vaivaa lukijoita enempää, kerron vain, että tänään näyttää edelleen samalta kuin eilenkin, eli kukko on järjestyksessä.
"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."
"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."
-
Nuki
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Tää ketju taitaa olla mulle pian ajankohtainen, miten sun kalkatti jakselee nyt, tupsupää?
Mun Kurko-pronssi on alkanut osoittaa agressiota vieraille, tänään oikeen hyppäsi yhden niskaan
Myös rauhallisempi Hertta-ukko alkaa uhitella, ilmeisesti Kurkoa peesaten. Muhun ne suhtautuu ystävällisesti. Kalkun kimppuunsa saanut ei edes pelästynyt vaan kääntyi ja koppasi kaverin kainaloon, jolloin se oli hyvin nöyrää poikaa, mutta heti kun selän käänsi se oli taas tulossa päälle! Mulle olis kai viikonloppuna tulossa 10-vee lapsivieras nimenomaan näitä lintuja kattomaan, mutta en tiiä nyt uskaltaako sinne kanalaan päästää jos noi kaks isoa pöljää koittaa heti hyökkiä kimppuun.
Lapsuudenkodissa oli vihainen Keisari-kalkkuna, tuli yhä kiukkuisemmaksi vanhetessaan, joten tiedän kyllä että niiden kanssa pärjää, mutta on se ärsyttävää jos saa varoa ja vaikkei noi omalle porukalle kiukuttelisikaan, ei oo kiva vieraidenkaan kannalta. Mä otin lapsena Keisun syliin tai muuten vaan "haltuun" hyökkäysten jälkeen tai niiden uhatessa, mutten ymmärtänyt sitä tolleen alistaa.
Mun Kurko-pronssi on alkanut osoittaa agressiota vieraille, tänään oikeen hyppäsi yhden niskaan
Lapsuudenkodissa oli vihainen Keisari-kalkkuna, tuli yhä kiukkuisemmaksi vanhetessaan, joten tiedän kyllä että niiden kanssa pärjää, mutta on se ärsyttävää jos saa varoa ja vaikkei noi omalle porukalle kiukuttelisikaan, ei oo kiva vieraidenkaan kannalta. Mä otin lapsena Keisun syliin tai muuten vaan "haltuun" hyökkäysten jälkeen tai niiden uhatessa, mutten ymmärtänyt sitä tolleen alistaa.
-
tallitonttu
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Luin juuri -58 vuodelta olevasta kalkkunanhoito-oppaasta, että varsinkin siitos-, eli muninnan aikana kukot ovat erityisen äkäisiä.
Itse en päästäisi lapsia kalkkunalaan, sittenkään, kun poikasia on enemmän ja kasvaneet vähän isommiksi.
Eri asia, jos kuuluvat kalkun kotiväkeen. En luota uroskalkkuihin ainakaan, kun polkemisista on kisaa.
Muilla kokeneilla voi olla toisenlaisia ajatuksia.
Itse en päästäisi lapsia kalkkunalaan, sittenkään, kun poikasia on enemmän ja kasvaneet vähän isommiksi.
Eri asia, jos kuuluvat kalkun kotiväkeen. En luota uroskalkkuihin ainakaan, kun polkemisista on kisaa.
Muilla kokeneilla voi olla toisenlaisia ajatuksia.
-
Nuki
Re: Villikalkkunan ja mustakalkkunan luonne?
Kevättä on muutkin veikkailleet kalkkujen äkäisyyden syyksi. Huomenna on tulossa innokas 10-v kananhalaaja, potkaisen sitten siksi aikaa ukot pihalle ettei käy mitään. Mä hölmö en ees tajunnut varoa kun noi on omalle porukalle ja aikuisille niin lullukoita.