Kiitos! Oliks tuolla henkitorvimatosivulla kuvia? Mää en löytänyt. Kuinka pitkä otus semmonen mahtaa olla? Näytti muuten suolinkaiselta, mut oli kyllä kauheen pitkä, varmaan jotain 5-10 cm ja litteän nauhamainen. Yäks yäks. Matolääkkeet likoaa tuolla kyökin pöydällä just now.
Noi henkitorvenmadot taitaa olla pienempiä. Eli ilmeisesti siis suolinkainen. Suolinkainen kai voi iskeytyä vähän mihin osaan elimistöä vaan. No nyt on sit kanat syöneet axilurinsa. Toivottavasti tekee lopun madoista, jos semmosia on. Paistikukko-osastoa en madottanut, kun ne kuitenkin päätyy piakkoin pataan ja tarha jää pakkasen armoille talveksi.
minkälaisena annoksena annoit axilurin? ja käykö siis sama mitä saa ilman reseptiä siis se mitä kissoille ja koirille annetaan vai pitääkö eläinlääkärin kautta soittaa resepti? olen yrittäny täällä sitä asiaa kysellä mutta kukaan ei anna selkeää vastausta mikä matolääke käy ja mikä ei... kun en tiedä niitä annostuksiakaan ja tosiaan voiko samaa käyttää mitä muillekin elukoille...
en tiedä onko noissa matoja, mutta hyvä olis madottaa kun en ole vielä kertaakaan madottanu. tyyliin jos on 7 kanaa ja kaks kukkoa niin paljonko niille pitäis sitä antaa ja missä muodossa?
Mä oon antanut samalla annoksella kuin pakkauksessa käsketään antaa kissoille ja koirille elikkäs 500 mg 10 elopainokiloa kohti ja lätkässy lievät yliannokset varmuuden vuoksi. ELL joskus neuvoi käyttämään Axiluria kissalle reippaalla yliannoksella, ei oo kuulemma vaarallinen. Pistin appeeseen 5 liotettua 500 mg tablettia 40 kanalle, josta yli puolet nuorikoita, osa aika pieniä. Märehtijöille Axiluria annetaan 1 / 10 annoksella eli 500 mg 100 painokiloa kohti. Kanoille olen kyllä kuullut suositeltavan ensisijaisesti flubenolia, annoskokoa en muista. Strongholdia olen myös käyttänyt, se on reseptilääke ja aika kallis. Sitä hankin kalkkijalan hoitoon joskus ja käytin ylijääneet madotukseen.
Voit muuten olla ihan varma, että matoja on. Niitä on kaikissa ulkona liikkuvissa eläimissä. Kannattaa madottaa kerran tai pari vuodessa. Mä oon madottanut yleensä talvella ulkoilukauden loppuessa. Meitsin kanojen matovalikoimassa on todistetusti olleet ainakin suolinkainen ja nyt tämä nauhamainen inha luirukka. Pistin siipikarjaliiton neuvojalle kyssärin, että mikä se vois olla. Henkitorvenmadoksi ihan liian iso ja eikä se minusta suolinkaiseltakaan näyttänyt.
no axilurista ei ole sivuvaikutuksia tullu?? voisin kokeilla sitä...saahan flubenoliakin mutta tiedä sit et käykö se litku vai pitääkö olla jauheena vai....ei kai se ainakaan haittaa tee jos sitä axiluria kokeilee...olen jotenkin ihan puhalla nyt tästä madotus hommasta et miten sen sais onnistumaan...noh blondi mikä blondi.strongholdia on kotona kissoille tarkoitettuna mutta liekö sit niin iso määrä tuo 45mg et miten sen sit osaa laittaa et on sopiva määrä...kun yhdellä on sitä kalkkijalka ongelmaa...varmaan kun istuu pesässä lähes jatkuvaan eikä siksi niin hanakkaan ole kuoputtelemassa....
luulen et niin iso annos on liikaa...
Ei oo tullu sivuvaikutuksia isoista axilur-annoksista, ei kissoille eikä kanoille. Siipikarjaliiton neuvoja epäili, että kyseessä olisi toukka, jonka kukko on syönyt juuri ennen teurastusta. En kyllä usko tähän, koska kyseessä oli selvästi loismadon näköinen otus. Ei maassa elä ton näkösiä ötököitä ja raakaa kalaa kukkojen edessä ei ollut. Minustakin mato näytti heisimadolta, mutta voiko semmonen olla kurkussa? Tai no voi kai... Meitin kissavainaalla oli vanhoilla päivillään, kun vastustuskyky heikkeni, todella paha heisimatoinfektio. Mitkään lääkkeet ei auttaneet, edes el:n pistoksena antama heisimatolääke, ja matoja tuli lopulta oksennuksen mukana parin desin läjä keittiön lattialle. Pisimmät 30-senttisiä! Siis aivan hirveetä... Mut kyllä se ongelma näkyi sitten siinä vaiheessa päälle päinkin, kissa oli laiha ja vuoden kuluessa tästä munuaiset alkoivat reistailla ja oli viimeisen piikin aika. Mut tämä kukko oli todella komee ja virkee, hyvin kasvanut ja hyvässä lihassa, rasvaakin oli runsaasti. Mulla on siis sellainen käsitys, että heisimadot nousee ruonasulatuskanavassa ylöspäin vasta, kun niitä on tosi paljon (tila loppuu) ja elelevät normaalisti suolistossa. Olenko väärässä? Voiko kanalla heisimato pesiytyä kupuun, josta se loogisesti ajatellen voisi todella nousta ruokatorveen? Ja sitten se pahempi rasti: miten heisimadosta pääsee eroon? Siihenhän ei tavallisetmatolääkkeet kai oikein auta?
luulen minäkin et kyseessä on heisimato...meillä joskus on kahdella kissalla ilmenny samaa, että on tullu suun kautta pihalle...elävänä .sekin johtui siitä että viisaana ihmisenä en tajunnu pakastaa tutuilta saatua tuoretta hirvenlihaa ja sit ihmettelin miten sisäkissa oksentaa matoja . noh, sitä oppii kaikenlaista. että se se varmaan on...sitä en tiedä miten sen sit sais tehokkaimmin häädettyä...strongholdihan se on aika myrkky kylläkin. se ainakin kissoilla autto.
Jatkoin keskustelua aiheesta siipikarjaneuvojan kanssa ja hän oli sitä meiltä, että heisimato ei mitenkään voi olla kukon kurkussa. Se on kuulemma kanoilla harvinainen ja elää ohutsuolessa, ei kuvussa tai ruokatorvessa. Voiskohan olla mahdollista, että jätkät olis aamuhämärissä tappaneet ja syöneet vaikka sammakon ja loismato olis sitä kautta joutunut kurkkuun? Tämmöstä pähkäilimme. Omituinen juttu kaikenkaikkiaan.
Löytyikö se loinen siis ruoka- vai henkitorvesta vaiko kurkusta? Miten se poikkesi suolinkaisesta? Oliko “epätasainen” eli jaokkeellinen?
Itse veikkaan, että jos se löytyi syvemmällä/sisemmällä olevasta torvesta ja muistutti suolinkaista, niin se oli suolinkainen
Eli sileä pinta ja kohtuupyöreä halkaisija ovat suolinkaisen tuntomerkit. Mainitsemasi pituuskin vaikuttaa suolinkaiselta.
Se ei ollut näkyvästi jaokkeellinen, muttei myöskään pyöreä, vaan kanttinauhamainen, noin millin leveä ja toiseen suuntaan ohut. Mato näytti lahnan hihnamadolta, joka sekin kuuluu heisimatoihin, mutta oli kapeampi. Noita hihnamatoja on tullut kalojen sisuksista kaiveltua monet kerrat. Ne ovat kuitenkin vain kalojen loisia, niitä ei ole muilla eläimillä. Kukoilla ei ole ollut raakaa kalaa edessään koko kesänä. Mitään teurasjätteitä en ole myöskään antanut.
Huomasin madon vasta irrottaessani selkärankaa ja kurkkua ruhosta, enkä osaa sanoa, missä se tarkalleen ottaen oli. Niissä "rööreissä" kuitenkin.