Nyt Panu-Pietari mököttää lukkojen takana yön uusien rouviensa kanssa. Jutut naistenmiehestä vaikuttavat kovin liioitellulta, kun kukkoukko nyyhöttää orrella murjottaen. Ehkä sillä on jo Maunu-muoria ikävä....
Mukaan tarttuneella pikkukukolla ei ole vielä nimeä, eiköhän sille huomenissa jo jokin osuva nimi tule esiin. On sekin upea. Hänen rouvansa, entiset yksinhuoltajat ovat miespuolisen otuksen tulosta lähinnä hölmistyneet. Ja minusta tuntuu että tuokin villimies taitaa murjottaa, kun jouduin laittamaan sen yöksi koppiin (niin siis kun meillä pyörii tässä oikeinn hakerasti nälkäisiä kettuja).
Jospa ne siitä vielä piristyisivät, mutta enhän minä nyt aarteitani aio pedoille syöttää.
Kiitokset Maunu-muorille antoisasta ja rentouttavasta retkipäivästä!



