Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
, niin silloin pää pimahti lopuulisesti 
(toivottavasti niitä munia kuitenkin tulee edes jokunen vuosi vielä =D ) ) vähempi karppaajia ja munien suurkuluttajia. mä kun ostan luomumunia niin niihin saa uppoamaan omaisuuden... se on yksi syy, ja toinen on se, että olen aina haaveillut sellasesta et on paljon eläimiä, ja pikkuhiljaa ne lisii 
Näistä en vielä kauheasti innostunut vaikka olihan ne jo silloin ihania otuksia nuo piikkiöläiset. 
Kahdeksan vuotiaana kuitenkin innostuin pienen pienen muovikalkkunan innoittamana kalkkunoista ja pyysin niitä syntymäpäivä lahjaksi. Kevään tultua sainkin kolme But-kalkkunaa Faaraon, Martan ja Hillevin 
Ne olivat aivan ihania ja oltuaan pari päivää meikäläisen käsittelyssä kesyjä kuin koirat. Kalkkunani asuivat kanojen kanssa, joten niiden saapuessa otin vastuulleni myös kanat ja sen jälkeen hommaa lähti rullaamaan. Kanat eivät kuitenkaan olleet kovin innokkaita hautojia joten vähitellen parvi alkoi pienentyä ja kanat vanheta, joten äiti osti minulle kuusi piikkiöläis untuvikkoa jotka koulutinkin varsin hyvin ja ne osasivat seisoa käsivarsillani ja hypätä pois, kun laskin käteni. Näistä kuitenkin vain yksi oli kana, joten täytyi taas hommata lisää. Hankimme kahdeksan sekarotuista untuvikkoa joista vain kaksi oli kukkoja ja niistäkin toinen kuoli nuorikkona. Sekarotuiset osoittautuivat innokkaiksi hautojiksi ja alkoivat lisääntyä hurjasti ja alkoivat lisääntyä nopeasti piikkiöläis parven senkun vain huventuessa. Myöhemmin sain äitini kaverilta lahjaksi riikinkana nuorikon jolle aloin etsiä kukkoa ja löysinkin sellaisen pari kesää myöhemmin. Samana kesänä hankin myös fasaaneja, uusia piikkiöläis untuvikkoja ja villikalkkunoita koska vanhat Buttini olivat kuolleet. Fasaanit otin koska halusin palauttaa ne kyläni luontoon. Tämä on kuitenkin onnistunut niin huonosti kanahaukkojen takia, että olen luopumassa fasaaneista, joiden tilalle harkitsen viestikyyhkyjä. Piikkiöläisiä otin ihan heräte ostoksena kun selailin keltaisen pörssin myynti-ilmoituksia fasaanin poikasia etsiessäni. Ja kalkkunat saapuivat, kun sain äitini työkaverilta rippilahjaksi 50€ ja kortin jossa luki vitsinä osta vaikka kalkkuna Otin jutun kirjaimellisesti ja vain vartti juhlien jälkeen soitin kortin antajalle ja ilmoitin etsineeni netistä ilmoituksen ja varanneeni kalkkunat Nyt sitten kaikki kalkkunat ja etenkin piikkiöläiset ovat lisääntyneet hurjasti ja omistan kokonaisen lintu armeijan Samassa veneessä soudetaanellikki kirjoitti:Kuinka teille tuli kanakuume? Miksi hankitte ensimmäiset kanasenne tai muut siivekkäät?
Itsellä se iski yht´äkkiä. Talvella tuli syödyksi niin runsaasti munia (se vhh...) ja sitten jostain putkahti päähän ajatus, että entäs jos laittaisi omia kanoja. Viimeinen niitti oli se, kun löysin nämä sivut
Nyt on siis tyrnäväläisiä nuorikkoja, mutta munat pitää noutaa vielä kaupasta.
DING!!!! Silloin alkoi pääkopassa raksuttaa ... ja kun hän antoi vielä ison kennollisen munia matkaan .... sen jälkeen ei päätäni enää kääntänyt mikään !!!! Ei edes mieheni joka sekin nykyään KOT-KOTttelee kanoille 
) ja taas on kanoja kanalassa ja ulkotarhakin samalla kohtaa, kuin aiemminkin! Ja oli siinä sitä eettisyyttä, maailmanmenon ihmettelyä ja omavaraisuushakuisuuttakin tietysti mukana mietinnässä....
) talo maalattiin punaiseksi, perunamaa laitettiin kuntoon ja käytiin hakemassa . ja mummu tykkäs, kun löysi viikonlopun jäljiltä viikolla tyynyn alta litsaantuneita munia. 
)
toistelin asiaa jatkuvasti vanhemmilleni, mutta eihän me voitu kanaa hankkia kun kerrostalossa elettiin 
mutta sitten tapahtui hurja juttu: me mentiin lintu puistoon, missä oli kaikenlaisia lintuja aivan vapaana, siellä oli kanoja, kukkoja, riikkejä, puluja, joutsenia, hanhia, hamstereita, kissoja.....ihan kaikkea ja aivan vapaana no, me sitten mentiin koko perhe sinne ja olin oikein laatinut suunnitelman. Niimpä niin, sitten kotona äitini kauhuksi paljastui että laukussani oli kananpoika 
vanhempani aikoivat palauttaa untuvikon, mutta halusin pitää sen niin kovasti että lopulta vanhempani taipuivat niin sitten laitoin tipusen häkkiin ja vein sen ulos joka päivä ja se oli kuin koira, mutta se arasteli muita ihmisiä hiukan paitsi minulla se seisoi olalla ja pään päällä ja makasi selällään kämmenelläni kun nostin sen ilmoihin se oli minulle niin rakas... 
sitten vein sen välillä eräälle maatilalle jotta se voisi tutustua kanoihin 
ja niimpä se sitten polki kanoja päivät pitkät ja piti järjestystä yllä mutta eräs toinen kukko pomotteli sitä kauheasti, mutta kasvaessaan kukkoni oli arvoaseman huipulla ja välillä se tappeli ja nahisteli pienemmän kukon kanssa 
mutta se siitä, kukkoni nimi oli Tipi mutta sitten vanhempani erosivat ja muutettiin takaisin tänne suomeen en tarkalleen tiedä rakkaan kukkoni kohtaloa, mutta pyysin isäni huolehtia siitä....mutta pelkään Tipin puolesta, sehän on vain pelkkä maukas kukko muiden silmissä 
nimittäin olen huomannut että rakastan kanoja sekä kukkoja ja tulen aina rakastamaan, ne ovat kuin koiria ai niin, unohdin sanoa että minulla oli toinenkin kukko nimeltä Gitano. Sen sain pitää maatilalla jonne myöhemmin vein Tipinkin käymään. Tipi oli sekarotuinen sulkajalka, ja Gitano oli täysiverinen taistelukukko, mutta en tietenkään pistänyt sitä taitelemaan 
olen kukkotappeluja vastaan! Sieltähän minä juuri pelastin Gitanon, kun se oli heikko pieni untuvikko, niin eräs tyyppi antoi sen minulle ja sanoi että se kuolisi pian, mutta eipä kuollutkaan ja niin siitä kasvoi komea kukko jota kaikki kadehtivat minulle tarjottiin jopa 600 euroa Tipistä, mutta en tasan halunnut myydä sitä. Eli asia on niin että tulen aina olemaan kanaihminen ja rakastan kanoja sekä kukkoja ikuisesti ja ehkä hankin niitä enemmän isompanakin täältä munanetistä 
Eikä sekään helpottanut kun sai seurata miten hautomakoneessa kuoriutui poikasia Salakavalaa! Nyt saatan istuksia päivän ulkona ja seurailla noitten kanojen touhuja (tällä hetkellä ei ole muita lintuja kuin kanoja).
Ihana tarina!Minina kirjoitti:Heipä hei kaikki
Mulle iski kanakuume ulkomailla ku olin joku 9v napero. Koulussa biologian tunnilla puhuttiin maatilan eläimistä ja siinähän se kanakin oli. Silloin päätin että halusin ehdottomasti kanan
Nyt sitten olen Helsingissä ja olen parhaimmillaan 13v ja haluaisin nyt hankkia Hollannin kääpiö kanan täältä munanetistä
Moikka!
Sun täytyy sitten muuttaa maalle ja perustaa oma pieni kanala missä hoidat tipusiasi Minulla meni onneksi helpommin kaikki ja asuin valmiiksi maatilalla ja sain lintuja niitä pyytämällä ja myöhemmin itse ostamalla Nyt olen onnellinen 17vuotias siivekäs lauman omistaja Somerolla ja olihan ne sit kans pakko saada. Kukkokin tuli samaan kauppaan, koska mun mielestä kanoilla pitää olla se vahti ja palvelija. (Oikeasti itse en olis itselleni edes myynyt kanoja, kun selvästi niitä pelkäsin, enkä edes uskaltanut laatikosta niitä päästää kanalaan ) Niin sitä sit vähitellen tutustuttiin kanojen kanssa, ensin uskalsin tarjota ruokaa kädestä, sit vähitellen koskea jne. Sit se jotenkin vain karkas käsistä... Kana halusi hautoa ja huomasin olevani lähes emo tipulle, siinä vaiheessa itsekin tajusin olevani mennyttä! 
