Ukkoankan sopeutuminen uuteen laumaan

[Ketula]

Me hommattiin kaksi viikkoa sitten uusi ukkoankka, kun edellinen kuoli maaliskuussa. Laumassa oli ennestään kolme naarasta.
Akat ei ensin hyväksyneet millään ukkoa, mutta parissa päiväsä kaksi niistä rupesi jotenkin sietämään sitä, ja nyt on ihan hyvät välit. Kolmas naaras, puolta pienempi kuin ukko, ajoi sitä takaa, ja ukko juoksi karkuun. Yöt pidettiin erillään, mutta päivät yhdessä.

Sitten kaksi päivää sitten, yhden päivän aikana, tilanne kääntyi yhtä äkkiä päinvastoin. Ukko ajaa tätä pikkuakkaa takaa, ja nyt meno on ihan hurjaa. Muiden naaraiden kanssa menee ok.

Mikähän on ennuste, tuleekohan nämä koskaan sopeutumaan toisiinsa, onko kellään vastaavaa tilannetta ollut? Tällä pikkuakalla oli kyllä samantyyppisiä ongelmia edellisenkin ukon kanssa viime kesänä. Ukko ajoi sitä takaa ja astui väkisin, olivat osan aikaa, mm. yöt, koko kesän eristyksissä. Tilanne rauhoittui, kun syksy tuli ja mahtuivat hyvin samaan laumaan. Silloin ajateltiin, että johtuu vain siitä, ettei akka halua paritella.
Nyt tämä uusi ukko vain ajaa akan pois laumasta, mutta ei astu sitä. Ja raukka - meidän ankkafeministi - kyhjöttää sisällä, kun ei ulkotarhaan uskalla tulla.
Pikkuakka juoksee seiniä ja verkkoja päin, satuttaa pian itsensä, mutta eihän ne eristyksissäkään voi toisiinsa tottua. Mennäkö väliin vai ei?

Pikkuakka ei näytä minkäänlaisia nyökyttelyeleitä, juoksee vain karkuun ja huutaa, kun ukko on lähellä, vaikka ei ajaisikaan takaa.

Jos tilanne ei pian rauhoitu, laitetaan sitten ukko pois, kun siihen ei ole ehtinyt kiintyä. Pärjääkö akat keskenään? Ajatus ukon hankkimisessa meillä oli, että se on akkojen turvana ja johtajana laumassa, mutta ihan tämä ei ollut tarkoitus...

[Pirjo]

Meillä oli viime syksynä vähän samanlainen alkutilanne; kolme typykkää eikä ukkoa. Sitten hommattiin ukko-ankka ja kesti muutaman viikon ennenkuin akat hyväksyivät joukkoonsa. Huomasin että ankkojen ikä ja voisiko sanoa ´nokkimisjärjestys` vaikutti miten neidot ottivat ukon vastaa; ukko oli vain neljä kuukautta vanha ja yksi (paljon pienempi kuin ukko) on pari vuotias, luulen että tämä vanhin -Helmi- koki reviirinsä uhatuksi kun uusi nuori uros tuli joukkoon. Hyvin ne akatkin olisivat keskenään pärjänneet; Helmi jopa paritteli kahta nuorempaansa (luulin jo että onkin kukko,mutta SE MUNI ). Ei ankat näköjään järjestyksen takia kukkoa tarvitse, vaan lisääntymistä varten -korjatkaa muut jos olen väärässä.
Nykyään tämä nuori kukko, Kalle on jo hyväksytty täysin joukkoon, mutta edelleen joutuu ´rukoilemaan` että Helmi suostuisi parittelemaan ja välillä Kalle jääkin vain nuolemaan näppejään kun Helmi säntää karkuun; mutta onneksi on ne kaksi muuta neitoa
Nyt meille on taas tullut uusia ankkoja ja taas järkyttyy se noikkimisjärjestys -ja taas isommat isottelevat, mutta ei enää niin voimakkaasti (ovat jo tottuneet että uusia tipahtelee silloin tällöin joukkoon).

Minkä ikäinen tuo uusi ukkonne on verrattuna naaraisiin?

[Ketula]

Ukko on 1,5 v., akat pari vuotiaita, eli suuri ei ikäero ole.

[tipsi]

Saattaa tuo tilanne tuosta vielä rauhoittuakin. Onkohan pikkuankalle jäänyt traumoja edellisestä koiraasta, ja siksi pakenee? Musta nimittäin tuntuu (nyt kun olen seurannut meidän pikkuisten ja isojen välistä touhua eli isot ajaa pieniä takaa) että jos ankka pakenee toista herkästi niin se myös provosoi enemmän hyökkääävää osapuolta.

Pirjo, miten kauan sulla meni ekojen ankanpoikasten sopeuttamiseen parveen? Musta tuntuu että vaikka pientä edistystä on tapahtunut, niin ainakaan vielä 5 viikkoisia ei hyväksytä, ei lähellekkään! Päivän saavat vuorovaikuttaa, mutta yöt pikkuiset ja isot ovat erillään. Ja pikkuisille on paikka mihin paeta jos isot heittäytyvät liian isotteleviksi.

[Ketula]

Traumat ne on ollut mullakin mielessä. Tuli meille jo täyskasvuisena ankkana, eli on saattanut olla jotain kaltoin kohtelua jo aiemmassa pitopaikassa (?). Meidän edellinen ukko hyväksyi sen ensimmäisen puoli vuotta ihan hyvin, mutta kun kevät koitti, alkoi se jahtaamaan tätä pikkuankkaa, joka siis siitä lähtien juoksi karkuun koko kesän.

Nyt pidetään niitä toista päivää ulkotarhassa, ettei akka pääse sisälle pakoon kyhjöttämään, jos oppisi pikkuhiljaa nyökkimään ja sietämään ukkoa. Nyt se lähtee heti juoksemaan karkuun kun ukko lähestyy, ja tuntuu tosiaan siltä, että ukko siitä vaan innostuu lisää. Opettelisi nyt olemaan edes paikallaan! On sillä nyt semmonen koppi (pari levyä viritettynä aurinko/petosuojakasi), siellä se nyt pääasiassa makoilee piilossa. Täytyy vaan huolehtia, että saa syödäkseen.

Mietittiin jo, että laitetaan ne pikkulaatikkon tai 1 neliön aitaukseen, että tottuisivat toisiinsa eikä akka pääsisi juoksemaan karkuun. Osikohan tässä mitään järkeä?

[tipsi]

Ketula, mä olen mniettinyt ihan samaa meidän vaakkujen suhteen! Eli laittaisinko ne jossakin vaiheessa kaikki pienempään tilaan jossa on pakko olla kontaktissa muihin (en vielä, pikkuiset saavat vielä kasvaa). Meillä joskus muinoin tuli uusi tyttöankka parveen, ja kaikki olivat yöt samassa 4 m2 tarhassa. Aluksi oli uhittelua ja sen sellaista, mutta aika nopeasti se lakkasi. Mä laittaisin kaikki ankat, enkä vain kahta, samaan tilaan jos sitä koklaa, ja sitten seuraisin ainakin aluksi vieressä mitä tapahtuu. Ja tietty aitauksen pitää olla sellainen, että eivät telo siellä toisiaan.

[Mimm@]

Meillä olen tehnyt nyt näiden sisällä haudottujen kanssa niin, että tallissa ne erottaa kanaverkko. Näkevät toisensa koko ajan. Valvotusti pidän näitä samassa tilassa ihan vaikka vartin päivässä.. Vähän on jahtailua ja uhittelua isommilta mutta eniten pelottaa että isot talsii nämä pienet.
On tuota syrjintää näissäkin pitkään yhdessä olleilla kun nyt on hautomapuuhat menossa, niin naaras ei huoli kun toisen ankan lähelleen LAMMESSA?!? Toinen koiras ajaa heti naaraan käskystä tämän toisen koiraan pois..

[Pirjo]

Mulla oli ne ensimmäiset pikkuset-Jenni ja Joona (jotka kuoriutu maaliskuun alussa) noin kuukauden isompien joukossa omassa tarhassaan (pikkutipulassa) ;niin että näkivät toisensa/olivat toisten seurassa, ja sitten kun kuoriutu huhtikuussa uudet oli pakko vapauttaa pikkutipula vielä pienemmille niin Jenni ja Joona olivat silloin noin puoltoista kuukautta vanhoja kun joutuivat kongreettisesti kokoaikaisesti isojen joukkoon. Nyt Jenni ja Joona ovat kolmisen kuukautta ja vieläkin Helmi (vanhin ankka) kaahaa niitä vähän, mutta Joona on jo oppinut pitämään puolensa noin vuoden vanhojen tyttöjen kanssa. Pikkutiput jotka kuoriutu huhtikuussa ovat nyt tipulassa ja päivisin käyvät isojen kanssa uimassa, mutta joskus saavat kyllä kaikilta isommilta kyytiä. Luulen että se pikkainen kaahailu ei lopu kokonaan koskaan (luonnossahan pitää olla johtaja uros jne), mutta se on todellakin vain pientä kopauttelua ja heti kun huudan kyseisen kaahaajan nimen kovaa niin takaa-ajo loppuu kuin seinään
-eikä me sivistyneet ihmisetkään aina osata ´ihmisiksi` olla vaikka toivotaan sitä eläimiltä.

[tipsi]

Unohdin sen sanoa, että meillä ainakin pojat puolustaa tyttöjään muilta "tunkeilijoilta", kuten järvellä muilta sinisorsilta ja vesilinnuilta. Ja jos tulee epäilyttävä tilanne (Esim. kärppä tai joku muu peloittava) niin asettuvat siten että ovat itse tyttäjen ja epäilyksen alaisen kohteen välissä. Tai jos tytöt on pesätouhuissaan metässä, ja jotain rääpyttelevät, niin pojat syöksyvät paikalle. Eli kyllä ne pojatkin jotain muutakin touhuaa kun tyttöjään polkevat

[Pirjo]

Eli kyllä ne pojatkin jotain muutakin touhuaa kun tyttöjään polkevat

ihanaa -ehkä minulla on niin nuori kukko, että se ei ole vielä oppinut tehtäviään -no kohta sillä on täysi työ opetella kun joutuvat ulkotarhaan kesäkuun alusta...

[Ketula]

Meillä on tilanne pikkuisen rauhoittunut, välillä "riitapukarit" jopa seisoskelee rauhassa vierekkäin tai tonkivat, siis tätä voi kestää ehkä 5 min. ja sitten taas pikkuakka lähtee juoksemaan ja äijä perässä... No, on se onneksi jyväkupilla saanut välillä käydä, tosin ollaan tarjottu sille myös omasta astiasta ruokaa valvotuissa olosuhteissa.

Mutta tuo pesuhomma. Ei taida ukko päästää pikkuakkaa pesulle isoon pulkkaan, jossa ne käy kylpemässä. Eilen illalla, kun pikkuakka oli jo rauhassa muiden akkojen kanssa yökarsinassa (ukko on yöt aidan toisella puolella, vielä), huomasin, että se piti paljon toista silmäänsä suljettuna. Tonki ja söi ja joi, mutta toien silmä melkein koko ajan kiinni. Mistähän tällainen voi johtua? Mies sanoi, että oli jo päivällä huomannut ulkona, että piti toista silmää kiinni. Onkohan siihen jotain sattunut tai onko likainen, jos ei pesulle ole päässyt? Tuskin se voi nukkuakaan "toisella silmällä", kun mennä toheltaa kuitenkin. Vaikka onhan raukka taatusti väsynyt, kun koko päivän pitää olla skarppina ja varuillaan ukon takia...

[Mimm@]

ankkojen silmät kuivaa jos ne ei pääse niitä vedellä huuhtelemaan. Ja ilmeisesti teillä pikkuakka ei pääse, jos tuo ukko kerta sitä vahtii. Silmä voi ollla likainen ja kuiva, joten ota vaikka ankka syliin ja tutki silmä. Ja huuhtele silmät että kostuvat. Jotenkin täytyisi saada teillä ratkaisu että kaikki pääsevät vettä käyttämään. Se kun on kovin tärkeää ankoille.

[tipsi]

Ketula, joko tilanne näyttää paremmalle?

Meidän uudet, nyt reilu 7 viikkoiset tyttöankat, eivät vieläkään ole sopeutuneet muuhun parveen, tai oikeammin tosin päin: Isot ankat jahtaa pieniä ja pienet huutaa hädissään ja juoksee karkuun. Miten kauan teillä on mennyt parveen sopeuttamiseen kun olette lisänneet nuorikoita? Helpottaako tilanne vasta sitten kun pikkaiset (tytöt) tulevat sukukypsiksi? Jotenkin kauheaa katsottavaa se miten isot repii pienistä höyheniä ja retuuttaa niitä jos saavat kiinni. Vaikka pikakiset ovatkin jo pienimmän tyttöankkamme kokoisia.

[Ketula]

No näyttää se jo paremmalle. Pikkuakka on välillä osa laumaa, mutta välillä ukko sitä määräilee ja ajaa sen levyn taakse tai lammella perimmäiseen nurkkaan. Kyllä pikkuakka sitä muutenkin tuntuu vähän koko ajan varovan.

Ne on yöt edelleen erillään. Ukko tuntuu oppineen menemään omalle puolelleen, kun illalla ne laitetaan sisälle. Ja ukko astuu heti ensimmäisenä pikkuakan, kun aamusta taas pääsevät yhteen. Musta on alkanut tuntua, että jotenkin tämä koko kuvio liittyy tuohon astumiseen. Pikkuakalle se on jotenkin vastenmielistä. Onneksi se käy selässä kuitenkin vain pari kertaa päivässä,ja homma käy nopeasti ja kai se jotenkin onnistuu, toisin kuin edellisen ukon kanssa, joka astui tätä pientä minuuttitolkulla, monta kertaa päivässä, retuutti sitä ja akka yritti päästä alta pois.

Laitumella pihalla menee ihan hyvin, tonkivat rintarinnan, mutta heti kun on aitaa ympärillä, on tuo reviirijako ja takaa-ajaminen vahvemmin esillä...

En kyllä tiedä vieläkään, pidetäänkö ukkoa. Eli EHKÄ olisi tässä kesän aikana tarjolla iso komea ukkoankka, jos jotakuta kiinnostaa... Toisaalta on se hyvänä vahtina laitumella, akat kun tonkivat niin ukko on kyllä tarkkana koko ajan. Jos ukkoa ei olisi, olisivatkohan akat levottomampia? Mikä on se hinta, jonka pikkuakka joutuu maksamaan koko lauman turvallisuudesta? No, tais mennä jo filosofian puolelle...

Tipsi, meillä ei oo koskaan ollut pieniä (siis nuoria ) ankkoja, joten en osaa vastata kysymykseesi. Meillä on itse asiassa kokemusta vain seitsemästä yksilöstä, ja kaikki on olleet täysikasvuisia, kun ovat meille tulleet. Pikkuakka josta tässä kirjoitan, on siis vain kooltaan pieni

Kolme ekaa ankkaa tulivat yhdessä ja olivat yhdessä kasvaneet, aika sopuisia keskenään (2 akka ja 1 ukko), akat tosin välillä otti yhteen, olivat toistensa rinnuksissa kiinni. Sitten kasvatettiin laumaa kolmella uudella akalla, ja silloin tappelut ja sopeutuminen kestivät useamman viikon. Aika rankkaa katsottavaa se kyllä oli. Nyt on jäljellä enää nämä kolme myöhemmin tullutta akkaa, jotka tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, arvojärjetys oli selvä. Ja sitten otettiin tämä uusi ukko. Onneksi sen tulo ei saanut akkoja tappelemaan keskenään!

[Ketula]

Meillä on tilanne nyt rauhoittunut, hiphei! Pikkuakka on osa laumaa, varoo tosin vähän ukkoa, mutta ei ukko sitä enää aja takaa. Yöt ovat vielä erillään, eli kun saadaan yhteen, saattaahan siinä vaiheessa tulla taas käninää, mutta toivotaan, että helpolla menisi.

Ukko on osoittautunut oivalliseksi vartijaksi. Aamulla ensimmäisenä juoksee akkojen luo ja tohkeissaan alkaa valvoa ympärilleen. Siinä lomassa tosin astuu vastentahtoisen pikkuakan, mutta nopeasti. Akat saa heinikossa tonkia rauhassa, vihreän keskeltä näkyy vain ukon pää joka pyörii kuin periskooppi ! Kyllä se näillä näkymin saa jäädä meille, kun tilanne rauhoittui ja on noin hyvä vartijakin vielä.

Eli pari-kolme viikoa siinä meni puolin ja toisin, että ukko sopeutui. Pari viikkoa akat kiusasivat uutta ukkoa, ja vähän pidempään se "kosti" pikkuakalle. Ehkä se nyt sai purettua patoutuneen kiukkunsa.