) väliaikaisesti kuistille, että kaveri pääsi jatkamaan matkaa kotiinsa. Nostelin laatikot sitten sisälle taloon ja jätin linnut nukkumaan bokseihinsa muutamaksi tunniksi ennen aamun sarastusta. Aamulla nostin tuota kahden viirun laatikkoa että saan laitettua ne häkkiin. Laatikon kannen raosta lehahti lentoon viiriäinen tai kaksi. Ei siinä hässäkässä varmasti nähnyt, kun piti häätää puuhaa seuraavat kissat huitsin kuuseen, ennen viirujahtia. Yksi kukko löytyi ja laitoin sen häkkiin. Koitin kopeloida laatikkoa, että saisin toisenkin käsiini, mutta mitään ei tarttunut sormiin, laatikko oli typösen tyhjä! Missä h*tossa se viiru oli??? Ei löytynyt talosta. Kissojen naamatkaan eivät näyttäneet mairean tyytyväisiltä., eikä suupielissä ollut kanelinvärisiä höyheniä. Siis koko talosta ei löytynyt höyhentäkään siitä!!! Olin varma, että jos se oli meillä sisällä, niin oli kokenut jo nopean lopun kissojen hampaissa 
. Varmuuden vuoksi soitin kaverille, että tarkastappas autosi, ettei siellä ole pakasteviiriäistä! Ei ollut... Edelliseltä omistajalta en edes kehdannut kysyä, oliko viiru varmasti laatikossa vai olisiko voinut karata jo hänen autoonsa 
.Tänään päivällä kuulin kuistilla outoa rapinaa. Oikein arvattu, kadonnut viiriäinen
! Se oli livahtanut laatikosta sen lyhyen hetken aikana, kun kannoin muita laatikoita autosta ja maastoutunut kuistin tavarapaljouden sekaan. (Meidän kuisti on kylmän talon vielä kylmempi kuisti, joka toimittaa talvisin lähinnä varaston virkaa). Löysin sen pahvilaatikon pohjalta, jonka päällä oli "hieman" muuta tavaraa. Kuinkahan kauan se oli ehtinyt kyyhöttää siellä??Ihmetyttää miten se on voinut pysyä tuolla hengissä täyden viikon ja olla niin huomaamaton, ettei sitä ole nähty vaikka porukka ramppaa edestakaisin sisään ja ulos? Miten se on selvinnyt syömättä ja juomatta??? Mahdollista tietysti, että se on nokkinut lunta ja vähiä ruuanmurusia, mitä lattialle on kulkeutunut. Siltikin, aika sitkeä sissi
.Pistin karkurin nyt pikkuhäkkiin vesi- ja ruokakupin kera, että saa rauhassa toipua seikkailustaan. Toivottavasti se ei syö itseään kerralla hengiltä
.
Tuosta valkoisesta parrasta ei voi erehtyä 
.
, tämä kukko on sitkeytensä näyttänyt, toivottavasti sen lapset tulevat isäänsä sitkeydessä (mutta ei seikkailunhalussa 