Hiltan tiitiäiset
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
AiJai...enpäs ole näköjään muistanutkaan kertoa luuloani noista valkoisista munista...Meillä on tähän mennessä ollut siis vain tuo yksi valkoinen ja ainakin siinä yksilössä oli huomattavasti pehmeämpi kuori kuin normaalin värisissä--->johtopäätökseni onkin, että nuo valkoiset ovat "keskenkasvuisia"...niissä on ollut joku häiriö, ettei ole kerennyt kehittyä kova pigmentoitunut kuori.
Tänään viirulaiset olivat ekaa kertaa elämässään ulkona n. tunnin...kovin ihmeissään näyttivät olevan ulkoilmasta ja varsinkin ulkoilun jälkeen sisähäkissä oli outo ilmiö...makasivat pitkän tovin niillä sijoillaan "huhhuh-oon-ihan-poikki"-näköisinä...
Tänään viirulaiset olivat ekaa kertaa elämässään ulkona n. tunnin...kovin ihmeissään näyttivät olevan ulkoilmasta ja varsinkin ulkoilun jälkeen sisähäkissä oli outo ilmiö...makasivat pitkän tovin niillä sijoillaan "huhhuh-oon-ihan-poikki"-näköisinä...
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Laitanpas taas ajantasalle tätä juttua…vähiin menee mun viirulaiset ennen kuin loppuu. Jäljellä enää viisi. Viime viikolla kuoli yksi viirukana…löytyi aamulla kuolleena. Tänä aamuna kuoli sitten seuraava kana. Aamutoimien aikana kerkesin havaita sen kyyhöttelevän tavallista enemmän…menin silittelemään ja normaali pakoreaktio puuttui…antautui syliin ilman pyristelyä. Käveli jotenkin oudosti…jalat harallaan ja hitaasti, siivet vähän alaviistossa. Seuraavassa tarkastuksessa olikin jo kuollut. Mikäs näillä nyt on? Ikää 10 kuukautta - - - ei kai ne vielä voi kuolla vanhuuttaan?
Onpas kurja kuulla, että nuoria viiruja on alkamut noin kuukahdella. vaikea tietysti arvuutella siihen syytä, mutta mitä ruokaa annat viiruillesi? Ovatko ne pitäneet vielä yhtään sulkasatoa? Josko ne vaan munisivat liian innokkaasti ja ovat polttaneet itsensä loppuun . Toivottavasti kyseessä ei ole mikään sairaus.
Silloin kun itse aloittelin viiruharrastusta, niin kasvattaja useamman kerran painotti ruokinnan tärkeyttä. Hän ei suositellut silloin lainkaan munitusrehua, vaan syötti omille linnuilleen ainoastaan kasvatusrehua ja lisänä tietysti kalkkia ja välillä tuoretta ruohoa yms.
Silloin kun itse aloittelin viiruharrastusta, niin kasvattaja useamman kerran painotti ruokinnan tärkeyttä. Hän ei suositellut silloin lainkaan munitusrehua, vaan syötti omille linnuilleen ainoastaan kasvatusrehua ja lisänä tietysti kalkkia ja välillä tuoretta ruohoa yms.
Itseäni hirvittää se, etteivät viiruni oikein välitä ruokintakalkista. Munankuoret kyllä menevät alas mutta niitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Joku joskus sanoi että niille tulee "kalkkishokki" mihin kuolevat jos eivät saa tarpeeksi kalkkia ja munivat kuitenkin.
Ruokinta on varmasti hirmu tärkeää koska nuohan ovat melkoisia munakoneita. Meillä oli linnut 6 viikkoa ja yhden päivän kun alkoivat munia.
Ruokinta on varmasti hirmu tärkeää koska nuohan ovat melkoisia munakoneita. Meillä oli linnut 6 viikkoa ja yhden päivän kun alkoivat munia.
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Näiden pääasiallinen ruoka on Balans-Punaheltta...sen lisukkeeksi saavat pienen määrän milloin mitäkin kotipöperöä(tosi pikku annos kerrallaan...vain vaihtelun vuoksi)+viherevästä saatavuuden mukaan(ruoho/kauran ja ohran oras/apila/voikukka/keräkaali/porkkana/lehtisalaatti)+kauran ja ohran jyviä+papukaijojen siemenseosta+simpukankuoriruohetta+soraa+vettä...näitä kolmea viimeksi mainittua koko ajan vapaasti tarjolla.
Ovat olleet tosi ahkeria munimaan...siis voisi olla niin, että olisivat "vain" munineet itsensä loppuun? Tai sitten ovat alunalkaenkin huonoja yksilöitä...liian sukusiittoisia vaikka? Tai olisivatko sressaantuneet liiaksi ulos muutosta, joka olisi laukaissut esim. marekin, jota kuulema on kasvattajan kanoissa esiintynyt? Pikkuhiljaa totutin ne ulkoiluun...kantelin sisään/ulos säiden mukaan, mutta nyt asustavat kokonaan ulkona...Noh...mene ja tiedä.
Ovat olleet tosi ahkeria munimaan...siis voisi olla niin, että olisivat "vain" munineet itsensä loppuun? Tai sitten ovat alunalkaenkin huonoja yksilöitä...liian sukusiittoisia vaikka? Tai olisivatko sressaantuneet liiaksi ulos muutosta, joka olisi laukaissut esim. marekin, jota kuulema on kasvattajan kanoissa esiintynyt? Pikkuhiljaa totutin ne ulkoiluun...kantelin sisään/ulos säiden mukaan, mutta nyt asustavat kokonaan ulkona...Noh...mene ja tiedä.
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Kirjoitanpas pitkästä aikaa vaikka tähän näitä meidän viirukuulumisia...
Viirut meni välillä ihan minimiin eli jäi vain yksi kana. Nyt sitten kuitenkin sain Mimmiltä kukon---aateltiin, että onpahan edes sen verran seuraa Elma-kanalle.
Viirupari vaikuttaa oikein onnelliselta ja ainakin toistaiseksi kanalla on kaikki 'karvat' tallella, joten Erkki-kukko ei polje sitä liian innokkaasti. Erkillä itsellään oli kalju niska tullessaan, kun oli veljet vähän kurmuuttaneet, mutta nyt sillä on jo aivan täysi höyhenpeite---nopeesti kasvoi!
Noh---minä höpsäke kuskaan käsissä kantamalla viirut päiväksi ulos ja yöksi sisään. Elma on tähän tietysti jo hyvinkin tottunut, mutta Erkki on ollut hiukan vielä vaikea pyydystettävä. Kuitenkin pikkuhiljaa tottunut...
Eilen aamulla ensimmäinen näky ulos katsoessani oli syyskesän ensimmäinen haukka, joka jahtasi varista. Lensivät ympäri pihaa.
Ja jotenkin sain päähäni ottaa Emman kiinni ennen Erkkiä. Erkkipä otti ja karkasi huolimattomasti suljetusta sisähäkin ovesta! Piipersi juosta ulko-ovelle ja siitä lentoon! Argh! Aattelin, että siinäpä se sitten meni helpoksi saaliiksi haukalle.
Koetin syynätä kaikki puskat, vaan mitenkäs löydät noin pienen ja hyvällä suojavärillä varustetun? Touhuilin tallihommia korvat höröllä, että jospa se kiekuisi. Kiekuihan se ja silloin heti katsomaan, että missä. Lukemattomia kertoja sain näköhavainnon, mutta kun pääsin lähelle tämä pinkoi juoksulla tai lennolla seuraavaan puskaan---höh!
Vei mua ihan 6-0! Olin syynännyt lennosta laskeutumispaikan aivan tarkkaan ja jäin kytikseen, että nyt sut nappaan, kun vähänkään liikahdat. Pah! Seuraava kiekaisu tuli ihan muualta! Pikkuisen tunsi itsensä pöljäsi vahdatessaan jotain tiettyä kohtaa perennapenkissä/mansikkamaalla!
Onneksi Elma tuli apuun tässä vaiheesa ja alkoi kovan huutelun, jolloin Erkki piikuhiljaa siirtyi viiruhäkille päin. Erkki liihotti kanojen laiduntarhaan, joka niin pienisilmäistä verkkoa, ettei läpi päässyt, joten sieltä sen lopulta nappasin.
Hah---illalla oli hyvin nöyrää poikaa kiinniotossa ja kuljetuksessa---ei rimpuillut yhtään---kaipa oli itsekin paniikissa aamuseikkailussa!
Viirut meni välillä ihan minimiin eli jäi vain yksi kana. Nyt sitten kuitenkin sain Mimmiltä kukon---aateltiin, että onpahan edes sen verran seuraa Elma-kanalle.
Viirupari vaikuttaa oikein onnelliselta ja ainakin toistaiseksi kanalla on kaikki 'karvat' tallella, joten Erkki-kukko ei polje sitä liian innokkaasti. Erkillä itsellään oli kalju niska tullessaan, kun oli veljet vähän kurmuuttaneet, mutta nyt sillä on jo aivan täysi höyhenpeite---nopeesti kasvoi!
Noh---minä höpsäke kuskaan käsissä kantamalla viirut päiväksi ulos ja yöksi sisään. Elma on tähän tietysti jo hyvinkin tottunut, mutta Erkki on ollut hiukan vielä vaikea pyydystettävä. Kuitenkin pikkuhiljaa tottunut...
Eilen aamulla ensimmäinen näky ulos katsoessani oli syyskesän ensimmäinen haukka, joka jahtasi varista. Lensivät ympäri pihaa.
Ja jotenkin sain päähäni ottaa Emman kiinni ennen Erkkiä. Erkkipä otti ja karkasi huolimattomasti suljetusta sisähäkin ovesta! Piipersi juosta ulko-ovelle ja siitä lentoon! Argh! Aattelin, että siinäpä se sitten meni helpoksi saaliiksi haukalle.
Koetin syynätä kaikki puskat, vaan mitenkäs löydät noin pienen ja hyvällä suojavärillä varustetun? Touhuilin tallihommia korvat höröllä, että jospa se kiekuisi. Kiekuihan se ja silloin heti katsomaan, että missä. Lukemattomia kertoja sain näköhavainnon, mutta kun pääsin lähelle tämä pinkoi juoksulla tai lennolla seuraavaan puskaan---höh!
Vei mua ihan 6-0! Olin syynännyt lennosta laskeutumispaikan aivan tarkkaan ja jäin kytikseen, että nyt sut nappaan, kun vähänkään liikahdat. Pah! Seuraava kiekaisu tuli ihan muualta! Pikkuisen tunsi itsensä pöljäsi vahdatessaan jotain tiettyä kohtaa perennapenkissä/mansikkamaalla!
Onneksi Elma tuli apuun tässä vaiheesa ja alkoi kovan huutelun, jolloin Erkki piikuhiljaa siirtyi viiruhäkille päin. Erkki liihotti kanojen laiduntarhaan, joka niin pienisilmäistä verkkoa, ettei läpi päässyt, joten sieltä sen lopulta nappasin.
Hah---illalla oli hyvin nöyrää poikaa kiinniotossa ja kuljetuksessa---ei rimpuillut yhtään---kaipa oli itsekin paniikissa aamuseikkailussa!