Gallup: miksi pidät kanoja/siipikarjaa?

[linnunhammas]

Yhteinen haaveemme maallemuutosta toteutui reilu pari vuotta sitten. Halusimme pois kaikesta, maailma on vinossa, epäreilu, kieroontunut, vieraantunut, halusimme piiloon kulutushysteriaa ja irrallisuutta. Halusimme kasvattaa juuret, elää edes hitusen luonnollisempaa elämää. Tehomunat, oli ne muka kuinka luomua tahansa, on ollut hyllytettynä epäeettisyytensä vuoksi pikkuperheessämme jo pitkään. Haluamme syödä vain sellaista minkä tiedämme hyväksi. Tämän vuoksi myös ahkeroimme heinittynyttä pihaamme tuottavaksi puutarhaksi ja opettelemme villivihanneksia ja sieniä. Oma osterivinokaskantokin on pihalle istutettu. Paljon on opittavaa, pari edellistä sukupolvea on niin vieraantunutta, ettei oppia ihan läheltä ole saatavilla. Toivomme pääsevämme joskus vielä mahdollisimman pitkälle omavaraisuudessa. Ruoka, vaatteet, huonekalut, tarve-esineet, sähkö, pesuaineet....mahdollisimman pitkälti itse valmistettuina. Kaikki kaupassa myytävä ällöttää, tai ainakin kaikki huonosti tehty. Ensimmäiset tipuset haimme kotiin viime keväänä ja seuraavan satsin jo aikuisia kanoja joulukuun alussa. Kanakukot ovat meille paljon enemmän kuin hyvien munien tuottajia. Ne ovat ystäviä, terapeuttisia sellaisia. Pihalla (kesällä) vapaana ollessaan ne seurailevat ihmisten toimia yhtä kuin ihmiset niiden. Ne ovat apuna puutarhahommissa, seurana ja kitkijöinä. Jokaisella on oma luonteensa, kaikki saavat hymyilemään, välillä itkemään sympatiasta ja hurmiosta. Meillä käy kesäisin paljon vieraita taidenäyttelyissä, ja kanat antavat paljon puheenaihetta. Joku saattaa jäädä tuijottamaan niiden touhuja, seistä paikallaan tunnin ja hymähdellä. Ne vievät sydämen. Ihmisiä pöyristyttää ja kauhistuttaa kun tulee puheeksi tehotuotanto, munien ja lihojen. Emme paatosta, saatikka syyllistä ihmisiä, mutta luulen että moni on jäänyt miettimään. Toivomme että omalla esimerkillä ja tuomalla nämä hurmaavat kaverit ihmisten silmien alle, edes muutama muistaisi vierailunsa broiskutiskillä tai munia valitessaan. Moni onkin kysellyt, josko munia saisi ostaa meiltä. Pikku kahvilaamme haluaisimme leipoa omien kanojen munista, mutta sepä ei tässä maassa niin helposti onnistukaan. Paska maa kaikkine kyttäämisineen. Tehdään sitten vegaanista. Kun jouduimme teurastamaan pari rakasta kukkopoikaamme tässä joulukuun alussa, on ollut taas uutta puheenaihetta koulussa. Moni pohtii tehotuotannon kammottavuutta, osa taas ei halua kuulla mitään teurastukseen liittyvää. Osa kysyy kanakastiketta syödessään: "Kuinka te pystyitte?" No, ei se helppoa ollut, tietenkään, monet itkut on täällä itketty kun poikia muistellaan. Se kävi silti varmasti lempeämmin kuin liukuhihnalla. Nukkumassa ollut poika sylissä saunalle, hyräillään tuutulauluja ja jutellaan. Pidetään oma pää kylmänä kun toisen pää asetellaan pölkylle ja yhdellä lyönnillä elämä loppuu. Ja vasta sitten on tunteiden vuoro. Itku ja ikävä. Pojista otetaan kaikki talteen, elämä on liian arvokas hukkaan heitettäväksi. Me kasvissyöjät söimme kunnioittaaksemme näitä kahta elämää.
Täällä maalla sitä tuntee olevansa niin paljon enemmän elossa, lähempänä elämää itseään, itsessään. Osa maailmanjärjestystä, ihan pieni. Olen aina tuntenut kuuluvani enemmän kasveihin tai eläimiin kuin ihmisiin, muistan sen jo pienestä tytöstä. Kanat ja kukot ovat yksi osasensa unelmassa paremmasta maailmasta, ainakin minun maailmani on jo vähän parempi paikka olla. Kun saan koulun päätökseen, eikä enää tarvitse reissata kaupunkiin kun tekee töitä kotoa käsin ja saa keskittyä enemmän maalaisuuteen, kasveihin ja eläimiin, on suunnitelmissa ottaa pieni lammaslauma, maatiaisia tietenkin, niin kuin kissat ja kanatkin. Eläimet kuuluu maalaismaisemaan, ei ikkunattomiin halleihin.

[Miia]

Lapsuudenkodissani oli kotitarvetehokanoja ja olin niihin aivan hulluna. Reilu 10-vuotiaana hommasin sitten ihan omia rotukanoja, jotka lisääntyivät vuosi vuodelta. Suurimman kanahulluuteni koin vajaa parikymppisenä vielä vanhempieni luona asuessani, mutta innostuksen tasaantumisesta huolimatta oli luonnollista, että muutama kana seurasi myös omaan kotiin. Tykkään siitä, että talossa on eläimiä. Kanat ovat helppohoitoisia, mukavia ja hyödyllisiä, parhaita lemmikkejä/kotieläimiä, mitä kuvitella saattaa.

[kanamummo]

Hatunnosto Linnunhampaalle. Hieno teksti.

[kuusiaita.com]

Yhdyn edelliseen. Hienoa, että ihmisillä on oikeita arvoja elämässä! Minäkin toivoisin joskus eläväni Impivaarassa.."Kaukana kavala maailma"

[hellu]

Meille tuli ensimmäiset kanat jo 10 vuotta sitten kesäkanoina. Tuossa ne pihalla kuopsuttelivat irrallaan ja silloin pienet lapsemme keräsivät piha kuusien alta munia No syksy tuli emmekä hennoneet kanoja lopettaa vaan saimme viedä ne anoppilaan navettaan talveksi. Seuraavan keväänä meillä alkoi uuden tuvan rakentaminen ja vanhan navetan purkaminen. Kanat tulivat kotiin, mutta pelkäsivät työkoneita ja lähtivä sitten turhan kauaksi kotipihasta josta kettu ne äkkäsi
Meni 6 vuotta välissä ennenkuin meille tuli uudet kanat. Siinä välissä perustin kukkakaupan, meidän uusi tupa valmistui ja navetta. Kaksi nuorimmaista poikaa syntyi Oli hieman sanoisinko hektiset ajat. Kanoja kaipasin koko ajan.
Kanojen pito into on lähtöisin mummultani. Mummu on nyt 86 vuotias melko pirteä vanhus, joka muistelee lähes päivittäin kuinka on kananmunilla hankkinut aikanaan elannon lapsille kun oli tiukat ajat. Ja kuinka hän kana kainalossa meni ulkohuussiin itkemään väsymystään, kun oli nääntyä kovan työn alla.
Voiko tuollaisten kertomusten jälkeen enää olla ilman kanoja kun niitä kerran on mahdollisuus pitää. Varsinkin nyt kun meillä on siipikarjan käytössä tuo meidän vanhatupa kokonaisuudessaan.
Nyt sitten tässä lähellä 40 ikävuotta on noussut pintaan nuo eettisyys arvot ja lähiruoka. Itse kasvatettu, hyvän ja vapaan elämän viettänyt eläin, joka joskus sitten päätyy meidän kanssa samaan pöytään.
Minusta on aivan ihana kaiken pyörityksen keskellä kyykkiä kanalassa katsomassa sitä tärkeää kuopsutusta ja tohisemista, vähän niinkuin mummu kanasylissään ulkohuussissa.
Kanat ovat aivan uskomattomia pakkauksia pieneen kokoonsa nähden. Samalla kun ne tuottavat munia, ne kitkevät ja lannoittavat marjapensaiden alustat, muokkaavat maata ja hävittävät rikkaruohoja, siinä rinnalla ne vielä terapoivat hoitajaansa Löytisikö siis joku hyvä syy miksi minä en pitäisi kanoja kun kerran maalla asumme ja siihen on hyvät mahdollisuudet???!!!!

[linnunhammas]

Kiitos tunnustuksesta

[Raudunkulman pappa]

Miksikö kanoja. Joku harrastus se pitää olla, ja mamman mielestä sellainen että pappa ei pääse enää pitkille keikoille pahojaan tekemään...
Nooh, toinenkin syy. On se niin jännää, onko siellä nyt munia. Meille kyllä kelpaa kaupankin munat mutta ne omat ne omat. Talvisin, vaikka nyt mulla on vihdoin oikein hyvä kanala, talvisin se joskus saattaa tuntua työltä. Silti jos on aikaa, siellä kanalassa aina viihtyy pidempään kuin olisi tarvis. Ja kun koittaa aika että ne voivat olla ulkona, se on niin mukavaa katseltavaa. Ja tietysti kunnian kukkokin. Meidän kukko jos ei maalaiskyläämme herättäisi niin eihän täällä ylös päästäis. Kyläkoulun eskari ja iltapäiväkerho käy joskus katsomassa meidän kanoja ja ankkapariskuntaa. Lastenlapsillekin ne ovat tärkeitä ne "pappan kanat".
Eli, miksi kanoja. Kaikki tämä yhteensä ja paljon muuta, siksi. Tämä on paljon muutakin kuin kananpaskan keräämistä ja munien syöntiä...

[Lyydia]

Lapsena meillä oli aina eläimiä.Muutettuamme mieheni kanssa maalle omien lasten myötä meillä oli sitten hamstereita,undulaatteja,neitokakaduja ja kani.Kissat ja koirat kuuluvat myös perheeseemme.Tyttäreni kanssa oli aina unelmana saada sellainen paikka jossa olisi tilat myös muille eläimille.
Meni melkein 20 vuotta kun haaveista alkoi tulla totta kun mieheni veli alkoi kaupitella meidän vieressä olevaa kotitilaansa.Syksyllä 2009 se sitten tapahtui meillä oli tilat eläimille.Tyttäreni kanssa päätimme että pihassa oleva entinen ravihevosten talli ei tule olemaan tyhjillään...mieheni romuvarastona.
Päätimme laittaa tuulemaan ja tyttöni löysikin kaksi vuohea.Käytiin katsomassa ja sisko yllytti tyttöäni hakemaan vuohet ja niinhän siinä kävi että vuohet muutti jo samana iltana meille.Vuohien kanssa sitten elimme elämäämme.Aika jääräpäisiä mutta niin hellyyttäviä.
Mutta kaikki oli liian hyvää ollakseen totta.Menetin siskoni viime talvena toisen käden kautta julmalla tavalla .Maailmamme romahti siihen paikkaan.Kevät meni miten meni ja koitti kesä ja loma.
Lähdimme serkkuni luo Veteliin lomalle ja siellä oli kanoja. Muutama päivä kanoja seuratessa ja kummityttöni niitä minulle kehuessa lähti mukaamme kukko ja kaksi kanaa.Kanakuume eikun nousi ja munanettiä selailemalla löytyikin kohtuullisen matkan päässä Kuhmosta alhon kana ja 7 tipua. Minun onneksi tipuista viisi oli kanaa. Sitten alkoivatkin ensimmäisetkin kanat hautoa ja kanat vaan lisääntyä.Kummallista kyllä aina vaan haluaa erilaisia rotuja ja taas löytyi Pudasjärveltä jättikoch kanoja.Siellä silmään pisti myös pikkuinen kuukauden ikäinen kili.Jonkin ajan kuluttua kilikin muutti meille...ja yksi pupu toisten pupujen seuraksi Nyt sitten odotan milloin saan myös kolme lammasta kotiin
Hautomakuume iski minuunkin ja hommasin hautomakoneen ja eka haudonnasta 10 munasta 7 tipua.Minusta hyvä tulos.Nyt kuume eikun nousee ja haluaisin isomman koneen joka kääntelisi munat ettei tarvisi niitä aamutuimaan käännellä.
Voin sanoa että eläimet ovat olleet se jonka voimalla jaksan mennä eteenpäin.Kun istun kanalassa katsomassa kanoja ja pikkukili hyppää syliin ja katsoo ihanilla nappisilmillään suoraan silmiin se on niin terapeuttista ettei sitä voita mikään. Vaikka kuinka olisi väsynyt työpäivän jälkeen käynti hoitamassa eläimet antaa voimaa.
Maltan tuskin odottaa kesää ja sitä että kanat pääsee kuopsuttelemaan ulos.Niiden touhuja on niin mukava katsella.
Vielä on hakusessa silkkikanoja ja lightbrahmoja muuta niiden saanti näin talvella on vaikeampaa.
Jokaiselle joka haaveilee kanoja ja muitakin eläimiä suosittelen lämpimästi Haaveet toteutuu kun jaksaa vaan uskoa niihin.

[Xaus]

Mulla on ollut pienestä pitäen haave maatilasta. Pentuna kuljin kaverin sukulaisten lehmiä hoitamassa ja tallilla. Pitkään oltiin vain kaupunkilaisia, mutta muutettuamme maalle alkoi taas kutkuttaa ajatus eläimistä. Ekana tuli lampaat ja vuohet ja seuraavana kesänä ekat kanat, pikkutipuina. Ensisijaisesti kanat tulivat munien (ja lihan) vuoksi ja erittäin positiivinen yllätys oli, kuinka hauskoja eläimiä ne ovat. Koiraihmisenä olin otettu, kun kanatkin osasivat luoksetulon. Tipuista tuli 6 kanaa ja ajattelin, että ne riittää...

[kuusiaita.com]

Voimia Lyydialle jatkossakin.

[Ushva]

Rohkeutta ja voimia Lyydialle!

Olen aina halunnut kanoja, ihan pienestä asti. Lopulta kun oli mahdollisuus niitä ottaa, niin ukolle tietenki perustelin sillä että saa sitten omia munia omasta kanalasta. Tosiasiassa se ei ollut juurikaan mun mielessä, halusin vaan kanoja koska ne on kivoja eläimiä. En osannut uneksiakaan mitä kaikkea muuta mukavaa niistä saa; tipuja, munia, lihaa, pihan koristuksia, kukkojen kiekumista, uusia rotuja, uusiin ihmisiin tutustumista. Nyt niitä syitä pitää kanoja on siis huomattavasti enemmän mitä ensimmäisiä kanoja hankittaessa, ykkössijalla on kuitenkin edelleen se että kanat vaan on niin kivoja eläimiä!

[smari]

En lukenut tätä koko ketjua, mutta linnunhampaan kirjoituksen luin. Voi että miten ihanalta se kuullosti. Niin paljon samoja ajatuksia...

[mokomaki]

Tähän on helppo vastata! Kun olen aina rakastanu kaiken maailman eläimiä,oli itsestään selvää kun saatiin ostettua oma talo hyvillä eläintenpito vaikoilla varustettuna, että meille tulee kanoja. Kauniita, symppiksiä, mitä mainioimpia harraste/lemmikkieläimiä! Ja kun huono eläinten pito saapi syvämmen miltei verta itkemmään, aattelin että kun kerran on maattarit munimassa niin jos sais vähän lihaisemman rodun, mitä vois kasvattaa iha ite ruuaksi. tai ilmeisesti plymouth rockikin on hyvä munimaan... Kanojen kanssa vauvelin päiväuni ajat mennee mukavasti, ei oo tylsyys iskeny
aluksi näytti ettei kanoja saa mistään, kunnes netistä löysin ja sitte löysin vielä muniksen vau mikä palsta, en oo kyllä netissä järkevämpään törmänny(jos ei nyt pankkia oteta lukhun)

[jetta]

Joopa. Oikein kelasin omaa elämääni ja törmäsin ihan alkulapsuuden muistoon. Kyläiltiin jossakin maalaismaisemissa ja talon takana oli kanoja ja kukko. Sinne veri veti, eläinten luo. No kukko ei tykännyt ja nokki. Tuo ei ole lannistanut intoani, vaan kanaset on ajatuksissa nyt maalla asuessa. Kaikkialla, missä olenkin kulkenut, menen eläimiä tervehtimään ja jos mahdollista, syöttämään.
Nyt on toiveissa nuorison kautta saada kesäksi pari ponia laiduntamaan kesantopellolle.

Mutta miksi pitäisin kanoja, vielä niitä ei ole. Kuten moni muukin totesi, ne on mukavia terapeutteja ja samalla hyötyeläimiä . Se on semmosta luonnollista yhteiseloa. Minulle kanat olisi lähinnä lemmikkejä. Tuskin koskaan pystyisin niitä lopettamaankaan, sen verran kaupunkilainen olen.
On aika mennä yöpuulle, hyvää yötä, Jeesus myötä .

[awokoch]

Vaarallisia elukoita, älä hanki niitä
Näyttävät lisääntyvän hallitsemattomasti, jos ottaa sen ensimmäisen.
Kesäkana on muuttunut talvikanaksi ja yhtään munaa ei saa syödä, koska niistä tulee ihania tipuja. Tosin ei niitä munia ole vielä tullutkaan, mutta puheet ovat tämän suuntaisia.
Jos olisin eronneena poikamiehenä tiennyt, olisin laittanut kanoja jo ajat sitten, niin montaa naispuolista en olisi puhumalla saanut mitenkään haalituksi omalle tontille ilman kanoja, kaikkihan ovat jo kissat ja koirat nähneet.
Naisrakkaani on aivan höperö näitten kotsien kanssa. Hän on allerginen koirille ja kissoille, muttei yhtään kanoille. Istuu niiden kanssa kanalassa pari tuntia päivässä, eikä pode mitään oireita.
Älykkyys omaa luokkaansa, en saanut exää kahteenkymmeneen vuoteen tottelemaan niin hyvin, kuin Topi kukko, joka juoksee kesällä kutsusta nurkan takaa luokseni.
En ikimaailmassa olisi uskonut,miten valloittavia seurattavia kanat ovat. Olivat kesällä pihalla omia aikojaan, eikä onneksi tullut tappioita ja Topi illantullen johdatti akat orrelle.

Joten varoitus, ne vievät mennen tullen, kun saavat otteen.