Gallup: miksi pidät kanoja/siipikarjaa?

[HiltaHelikopteri]

Niin eli tämän ketjun tarkoitus on ns. syväluodata sitä, että miksi pidät kanoja/siipikarjaa tai suunnittelet niiden pitämistä? Esim. ovatko ne sinulle vain lemmikkejä vai syötkö niiden munia/lihaa…jos syöt, niin miksi syöt etkä osta kaupasta…jne.jne.
Perustele juuri siten kuin sinulle itsellesi on tärkeää
Saa yllyttää niitä, joilla kotkotuksia ei vielä ole!

[pipsa]

Kauniita,värikkäitä,helppoja,vähän hassuja,mutkattomia, lähinnä terapiaa silmille.
Kuopsuttelevat ja kaatuvat siipi pystyssä aurinkoon. Kotkottaa kuin kanalauma,nokkimisjärjestys...kyllä tietää mistä moni sanonta on on kotoisin...
Aikaa voisi kuluttaa kanalassa vaikka kuinka paljon niitä katsellessa ja unohtaa kaiken muun...
Plus saa jonkun munasen palkaksi hyvästä hoidosta.

[sokeripussi]

Alunperin halusin hankkia kanoja sen takia että saisin inhimillisesti tuotettuja munia. Tiesin myöskin sen että omat munat on paljon paremman makuisia Kanat ovat meille kuitenkin pääasiassa lemmikkejä, tuotteliaita sellaisia. Nyt on myös perheen lapset ruvenneet puhumaan että vois niitä syödäkkin, siis jos joskus tulee ylimääräisiä kukkopoikia. Olivat koulussa käsitelleet aihetta broileri ja tämä johti siihen että mielummin itsekasvatettua onnellista kukkopoikaa kuin 5 viikkoa hallissa elänyttä broileria.
Kanat ovat mainiota terapiaa rankan työpäivän jälkeen, enkä kyllä kanojen pidosta luovu jollei tule joku siihen pakottava asia elämässä eteen. Kanat on ihkui
Kysäsin just mieheltä että miks alunperin me niitä hankkittiin, vastaus oli: "Sä niitä väkisin halusit. Joku tollanen naisten pakko saada jotain pientä ja söpöö". Saattaa tuossa olla jokin totuuden siemen, mutta mitään en myönnä

[suikku]

Asun kylässä joka on kaupungin kupeessa (Tampereen). Tämä on oikeasti ollut joskus ihan maalla. Tunnen kylältä yhden naisen jolla ei kai koskaan ole ollut apuna miestä. Ajaa kylän sonnat traktorilla, luo lumet ja niin edespäin. lähinnä noita miesten hommia. Hänellä oli toisessa talossa rakas ystävä, jonka kanssa hän oli ollut ystävä kymmeniä vuosia, lapsesta saakka. Hän taas oli kova leipomaan ja muuten harrastamaan niitä naisten töitä. Valitettavasti tämä toinen nainen kuoli juuri syöpään ja välillä tuntuu, että siinä kuoli koko kylä.

Tämä maan kolkka on korpilehtoa, metsät pelkkää kivikkoa, pieniä peltotilkkuja, kovassa on ollut joskus leipä. Taloissa on ollut pari lehmää ja joillain kanojakin. Ihan naapuri joutui muuttamaan (kauan sitten) konkurssin jälkeen tänne "korpeen" kun mieskin jätti. Hän elätti monta lasta myymällä munia Tammelantorilla.

Olen tietysti hölmö romantikko, muuta minulla on kanoja siksi, että halusin jatkaa tämän kylän perinteitä. Tuntemallani "traktorinaisella" on myös kanoja. Ja, kun kerran kanoja hankin ja hemmetinmoisen vaivan näin talvikanalan kanssa, niin halusin säilyttäjäksi. Eli jonkun harvinaisemman kannan jatkajaksi.

Horniolaisia olen halunnut jo kauan. Heti, kun tarinan kuulin. Kauan vain meni, kun haaveeni sain toteutettua. Olen myös asunut Vammalan Karkussa, jossa Hornionkylä sijaitsee. Varmasti olen lapsena pyörinyt ihan lähellä kanojen alkukotia. Silloin en vaan kanoista tiennyt perustaa.

Tuohon alkuun viitaten, kyseinen nainen on jo iällä. Kukas sitten tuo meidän pellolle sontaa, jos hän ei enää jaksa? Minä olen kovasti yrittänyt opetella kyntämistä ja äestämistä meidän Fergulla. Ehkä se sonnan ajokin joskus luontuu. Kanat juoksee pihalla ja elämä jatkuu ...

[vardenji]

mammalla opettelin kanoja lapsena hoitamaan ja omaan kotiin halusin myös jotain joka saisi vapaapäivinäkin nousemaan ylös ja ihastelemaan kanojen ja kuttujen aamutoimia. Olen taipuvainen masennukseen, joten sängystä en välillä nousisi, jossei eläimiä olisi. Kanat ovat sikäli myös helppoja hoitaa ja tuottavat vielä muniakin. Lemmikiksi pääasiassa siis. Ylimääräiset kukkopojat ajattelen kyllä tätä nykyä syödä...

[max3]

Aluksihan mä halusin vain hanhia pihavahdeiksi, koska mun silmiin ne on todella kauniita. Ja jostain syystä lähes kaikki maallikot pelkää niitä. Hanhet myös ilmoittavat vieraat nopeammalla reaktiolla, kuin koirat.

Kanoja en halunnut. Mulla oli aika traumaattisia kokemuksia vihaisesta kukosta ja kanan raadoista kanalassa, joten olin todella negatiivinen niin agressiivisia eläimiä kohtaan. Täällä muniksessa se ajattelumaailma sit vähitellen kääntyi ja kun sit aika oli oikea ja silmiin tuli myynti ilmoitus erikoisemman värisistä kanoista (väri ei muistuta niistä traumoista), niin eihän sitä sit enää mietitty. Pikkuisen on jopa parvi kasvanut sen jälkeen. Eihän ne kanat sit olleet yhtään agressiivisia toisiaan kohtaan (laumajärjestys selvitettiin tietty) ja kukkokin on hyvin kiltti. Enää ei myöskään tarvi potea huonoa omaatuntoa kaupan kananhävyttömien takia.

Viiriäiset sit tuli oikeastaan taas ihan vahingossa. En mä ollut ajatellut sellaisia ottaa, saati haudottaa, mut niin ne vain tuohon ilmestyi ja hautomakonekin.

[ninnu]

Mulla kanaunelma on ollut jo pikkulikasta saakka

Lapsuuteni ja nuoruuteni olen joutunut asumaan ihan kerrostalossa taajamassa, mutta aina on kanat ja vuohet jostain syystä olleet haaveena ja maalle muutto. Nimetkin olin päättänyt ihan ipanana tuleville siivekkäilleni.

Kun vihdoin pääsin muuttamaan paikkaan, jossa kanojen pito olisi mahdollista, niin kanat muutti samana päivänä, kuin itse
Viisi vanhaa kanaa ja kukko, jotka hain pois kirveen alta joutumiselta.
Mullakin lauma lisääntynynyt koko ajan, vaikkakin ensimmäiset kanat löytyy edelleen, kukko nukkuin pois pari viikkoa sitten, 12-vuotiaana. Ja kyllä itketti Ilmarin poismeno, mutta pitkän, onnellisen elämän sai elää, elämäni kukko

Miksi kanoja?
Varmaan ollen edellisessä elämässäni ollut joku kana, kun aina niitä kaivannut elämääni
Kanat on suhteessa helppohoitosi (tällä ei kuitenkaan merkitystä, miksi mulla on kanoja, niitä olisi vaikka olisi vaativiakin), ne kuuluvat maalaismaisemaan, ne ovat terapeuttisia, niiden puuhastelua on ihana seurailla, niiden munia voi syödä hyvällä mielellä ja omallatunnolla.

[Maatikko]

Maatiaisten säilytys on oikeastaan ykkösprioriteetti, mutta on nuo niin ihania ja söpöjäkin kyllä. Kanojen touhuilut, parvielämä jne. on minusta älyttömän mielenkiintoisia seurata. Ne on saaliseläimiä, mutta myös pyydystelevät ja puuhastelevat kaikkea ihan eri tavalla kuin vaikka lampaat Sitä paitsi ainakin nuo meidän kiuruvetiset on ihkuja kun niitä voi pitää sylissä ja silitellä

Mulla on ennen ollut muutama lammas ja vuohi, mutta nyt ei ole mahdollista pitää mitään niin isoja eläimiä, joten kanat riittävät ihan hienosti.

Niin ja kyllähän maalla pihapiiriin kuuluu kukon kiekuna, siitä ei pääse mihinkään.

[mik]

Siis mä oon lapsuuteni viettänyt sukutilalla aina kun mahdollista. Ja Siellä oli myös kanoja ja minä olin sit aina "mamman" mukana, kun mentiin kanalaan (tai navettaan jne) Sit mun kummisedällä oli hevostila, ja hänellä kalkkunoita. Olen siis lapsuuteni viettänyt maatiloilla ja ne ovat olleet oikeita maatiloja, ei tehotuotantotiloja.

Ja nyt kun on mahdollisuus toteuttaa haaveensa ja muokata elämstään itsensä näköisen niin mähän teen sen. Kanoja en varmaan ois ottanut ilman Kristiinaa, hän otti niitä jokin aika sitten ja ihastuin hänen tyrnäväläisiinsä. Kristiin osas niin elävästi kertoo niitten touhuisa, et vatsa kippurassa sai kattoo kuvia. Ja siitä se ajatus sit lähti, ku huomasin tämän tilan ostettuani, et mulla on tyhjää tilaa tuolla ulkorakennuksessa, hevoset ei tarvii kaikkea.

Eli syön kananmunia, ylimääräiset kukkopojat ovat menneet tanskandogin massuun, mut ajattelin kyl opetella itekin syömään. Ennen tykkäsin kanasta, mut nyt en ole moneen vuoteen syönyt broiskua, se liha on ällöä. Ja sit on muniksen vika et tuli viiriäisiä ja kalkkunoita. Viiriäisiin ihastuin joku vuosi sitten paikallisessa lemmikkiliikkeessä ja täältä huomasin, et niitähän voi tavallinen ihminen ottaa, siispä mä otin. Ja noi kalkkunat on tarkotus pitää siitosryhmänä ja syödä jälkeläiset. Mut siis pääasiallinen tarkotus noilla on olla lemmikkejä ja tuoda mulle maatilan tuntua.

Mä luulen, et ensisijainen tarkotus on, et mä yritän järjestää elämäni niin, kuin oli lapsuudessa. Ehkä mä olin sit maalla aina onnellisempi, kuin kaupungissa. Enhän mä muista lapsuudesta edes ku pari muistikuvaa kaupungista, kaikki muistikuvat on kesältä tai viikonlopuilta, kun oltiin maalla sukutilalla. Ei voi tietää, mut mulla on vaan tunne, et mä haluun elää näin, et mulla on leikkimaatila.

[kite]

Moneen kertaan olen jo asian tainnut kertoa, mutta kun tuo meidän nuorimmainen on allerginen vähän joka asialle, niin ajatus
omista kanoista, joiden munien tuotantoon ei ole käytetty teollisia raaka-aineita voisivat olla kokeilemisen arvoisia -ja
niinhän siinä kävi, että kanat vei äitinkin mennessään :D Ne ON terapiaa :D Siis äitille ainakin...

Ja ihan loppukaneetkiksi siis: kaupasta ostettuja kananmunia tuo nuorimmainen ei voi syödä, mutta oman kanan munista ei
tule mitään oireita!!! Että kyllä ne on vaan maittavuutensa lisäksi terveellisempiäkin!

[harrastaja]

Olen koko ikäni seurannut kanoja .Vanhemmillani oli tehotyttöjä munien tarpeeseen .Mä siirryin isabrowniin ja nyt näihin maattareihin Munat ne on herkkua en kyllä kaupasta osta ja joka ostaa silloin tällöin niin saan kuulla et kaupasta ei hae niin kauan kun mulla on kanoja.Se maku on ihan toista luokkaa omissa kuin kaupanmunissa

[gallia]

Jaa-a. Se onkin hyvä kysymys! Vastaus on varmaan, että tässä huushollissa on "aina" ollu kanoja. Jo anopin ja apen aikaan ja ehkäpä apen vanhempienkin aikaan...
Lähimpänä kanattomuutta oltiin, kun navettarakennuksessa olleesta kanalasta piti tehdä vasikoitten ryhmäkarsina ja toinen kanala jäi lypsyaseman alle. Tyttären teki mieli kania ja koska meillä laajennettiin navettaa ja oli kaiken maailman muutakin hässäkkää, en jaksanut alkaa opiskella uuden eläinlajin tarpeita. Ei mulla ole ikinä kania ollu. Sain tingittyä, että kanin tilalle tytär saa meidän vanhat tehotytöt. Yhden kirjaimen ero vaan ja saadaan munia. Kanoille tehtiin katettu kesäkanala ulkorakennuksen seinustalle. Syksyn tullen kanoista piti luopuman. Lapset kuitenkin (7- ja 4-vuotiaat) hoitelivat kanojaan niin uskollisesti koko kesän, ettei raaskittukkaan lopettaa kananpitoa, vaan vanhasta myllykopista eristettiin pikavauhtia syksyllä kanala. Kanalaa on kerran sen jälkeen laajennettu, mutta sama kanala mulla on vieläkin.
Valkoiset tehotytöt saivat syksyllä seurakseen Romeo-kukon, joka oli minun ja isännän ehdoton heräteostos! Paikallisen maatalouskaupan tiskillä oli kuvan kanssa ilmoitus kotia etsivästä kukosta. Siinä ostoksia maksellessamme tehtiin tarkoin harkittu päätös. Vaikea sanoa, kumpi oli onnellisepi: uudet kukon omistajat vai uuden kodin kukolleen saanut maatalouskaupan myyjä, joka ystävällisesti toi kukon seuraavana aamuna meille.
Seuraavana keväänä soittelin kotieläintilalle, jolla olimme syksyllä pojan päiväkerhon kanssa retkellä. Näin siellä ihania kirjavia kanoja ja kävimme ostamassa sieltä uuden parven vanhojen ikäloppujen tehotyttöjen tilalle. Tosin Tervamuori (ent. Tervapylly) sai jäädä, koska oli kaikkein rakkain lapsille ja lisäksi ainoa, joka vielä muni. Tervapyllyksi se nimettiin, kun muut kanat tuppas sitä körmyyttämään ja sen takapuoli piti tervata.

Niin se syy. Se on varmaan omavaraisuus. Ostan kaupasta viljatuotteet (jauhot yms), talvella salaatit, tomaatit ja kurkut ja kun lehmä on ummessa maidot.

[koohokana]

Otin ekat kanani "huvin vuoksi" ja kaunistukseksi maatalon pihaan.Ja vielä kun ilmaiseksi sain Ennestään minulla oli kaksi lammasta.Tämä on harrastus, joka jaksaa joka päivä yllättää. On todella mielenkiintoista seurata ja hoitaa kanoja: Ne ovat osoittautuneet todella persoonallisiksi. Ihastuin niiden ulkonäön lisäksi niiden sielunelämään. Harrastustani siunattiin ensin munilla ja ihaninta vielä oli edessä: oma tipu Rakkautta synnyttää myös se, että kana tulee luokse kutsusta: Se on vaan niin Syön munien lisäksi myös kanojani- niitä, joilla ei ole nimiä eikä henkistä yhteyttä. (Tai on kahdella uuniin menevällä nimet: Eka ja Toka). Meillä on kyllä ihan pieni parvi vaan: 1o kanaa ja 2 kukkoa.
En ostaisi munia muilta kuin kotikanalasta, mutta Tunnustan: Syön kyllä broiskua ja olen ajattelematta niiden tuotantoketjua. Kunnioitan syvästi niitä, jotka pystyvät ja näkevät vaivaa omavaraisuuteen kanojen suhteen.
Sitten vielä: kanat ovat osoittautuneet myös oivallisiksi lemmikeiksi lapsille! Niitä jaksetaan ilolla hoivailla.

[Bean]

Lapsena vanhemmillani oli lattiakanala ja kanoja yhteensä 500kpl. Seitsemän vuoden ikäisenä sain hoidella niitä, kerran jopa viikon ihan yksin kun vanhemmat olivat ulkomailla. 'Kun vuonna 1999 syksyllä muutimme asumaan vanhalle maatilalla, jonka ympärillä oli tyhjillään olevia piharakennuksia, päätimme ottaa kanoja, koska mielestämme maatila ei ole maatila ilman kanoja. Samalla saadaan syödäksemme "ilmaiseksi" munia ja kanojen touhuja on kesäisin yhdessä lasten kanssa kiva seurata. Vuonna 2002 sitten jostain syystä mieleemme putkahti ajatus, että ottaisimme maatiaisia....en tiedä miksi päädyimme ottamaan juuri Piikkiöläisiä, ehkä Aavaharjun nimi tuli ekana vastaan jostain...Erittäin hyvä valinta mielestäni, enkä ole hetkeäkään katunut. Vuonna 2009 sitten mieleemme juolahti, että kanat ovat sen verran jo vanhoja, että ellemme ala hautoa niitä lisää, niin kohta meillä ei ole niitä enää. Nettiä selaamalla löysin munanetin ja sieltä löysimme lisää tietoa haudonnasta ja tipujen hoidosta ja saimme viime hetkellä lisättyä kanoja ja täten varmistettua, että meillä on myös jatkossa maatiaiskanoja....Munanetin kautta tuli myös mieleen alkaa säilyttäjäksi ja täten auttaa maatiaiskanojen säilymistä ja kannan vahvistumista nyt ja tulevaisuudessa.

[tinttuli]

Tuottaa suurta tyydytystä käyttää elintarvikkeita, joista tietää mistä ne tulevat ja minkälaisissa olosuhteissa ne on tuotettu. Kanat antavat enemmän kuin ottavat ja palkitsevat useammalla tasolla, kuin vain muna-automaatteina.
Niiden hoito on helppoa ja kevyttä työtä ja joiltakin osin automatisoitavissa antamaan joustomahdollisuuden, etteivät päivittäiset rutiinit ole kellontarkkuudella tehtäviä.
Orpingtonit valikoituvat roduksi rauhallisuutensa ja sosiaalisuutensa vuoksi. Ne eivät panikoi, ole aggressiivisia ja lentävät huonosti, mikä helpottaa aitausta huomattavasti. Tosin pysyvät pihassa vapainakin ja ovat tajuttoman kauniita. Suuren kokonsa ja itsevarman käytöksen vuoksi omat ja villit kissat jättävät kanat rauhaan.
Viehättävin puoli on sosiaalisuus ja kyky ottaa kontaktia ihmiseen. Syliin tupsahtava orppikana on aivan normaali. Orpit eivät pelkää mitään tai ketään ja ovat loputtoman innokkaita ihmisten tekemisistä. Joskus joutuu tekemään harhautusliikkeitä, jos ei halua kanalauman seuraavan sieniretkelle tai postilaatikolle. Takiaisiin sotkeutuneet housutkaan eivät ole nykyisin ongelma: kanat putsaavat lahkeet nopsaan vahingoittamatta.
Kanojen lisääntyminen on äärettömän mielenkiintoista. Ehkä hauskinta on ollut seurata laumaa 17-20 vuotiaita pojankoltiaisia, jotka tunti kaupalla lumoutuneina kannustivat koneessa kuoriutuvia tipuja "Push baby Push!"

Ja mikä tärkeintä, totuus piilee Kukon rukouksessa
Älä unohda Herra, että juuri minä saan auringon nousemaan!


Carmen Bernos de Gasztoldin kirja Ääniä Nooan arkista