Se kävelee ihanan rauhallisesti, katsellen alas ja nostaessaan jalan laskee sen aina harkitusti takaisin maahan sekä juttelee poikasille sillä "emon kielellä" 
Tuskinpa maltan odottaa, että lumet sulaa ihan kokonaan pois, niin tirpat pääsevät ulkoilemaan, silloin se Fiia saa varmaan tosissaan vahtia ettei pienet uteliaat palleroiset lähde omille seikkailuilleen 
Onneksi lunta on jäljellä enää vähän, tänäkin iltana kova sade kai tulossa
Niin että vihoviimeinenkin lumiläntti on varmasti poissa jo toukokuussa!Kyllä mä rakastan tuota kanaa täydestä sydämestä, ja olihan se meitsin eka jättikin! Haaveilen aina, että Fiia on minulla vielä sittenkin kun olen aikuinen ja minulla on mahdollisesti oma kanalani... Ja se olisi kanalan vanhin, oma silmäteräni ja paras ystäväni niin kuin se on nytkin ♥
Onneksi tipuille on kesäksi tilat tiedossa..
Kun Fiia lennähti sinne, musta pikkutipu alkoi piiskuttaa vimmatusti, pyöri levottomasti orren alla, katseli sinne ja lopulta hyppäsi suoraan äidin kainaloon 
Muutama minuutti sen jälkeen toinenkin musta halusi orrelle ja pääsi sinne avustuksellani. Kaiken kukkuraksi Maukka-isä nukkui orrella myös, tosin Fiian toisella puolella. Valkoiset (meinaan etteivät ne enää ole liiemmin keltaisia, kaikki muut valkeat paitsi Mariska ovat sitäpaitsi splasheja...) nukkuivat ruokakuppien vieressä päät untuvien suojissa. Olisi ollut metkan näköistä, jos ihan koko perhe olisi ollut orrella, ja olisin saanut kuvankin napsaistua!