Aikuiset naiset keskustelivat siitä, millaisena muna tulee kanasta ulos.
Pohtivat sitä ähellystä ja sitä kuinka paljon se sattuu.
Sitten yksi älykkö sanoi kuulleensa, että muna tulee pehmeäkuorisena ulos ja
hapen vaikutuksesta kovettuu
Nahkamunat siis vaan odottavat, että saavat tarpeeksi happea
noin minäkin olen luullut!!
Ei ny ihan pehmenä, mutta ei ihan kovanakaan... Sellaisenä märkänä kiinteänä, mutta kuitenkin periksi antavana...
Olen päätelly niin, kun on syntyny pitkulaista ja pötkyläistä ja joskus ruttuistakin...
Mua saa kyllä korjata jos tää on vaan hauska harhaluulo!!
Yritin tässä ketjussa jo kyselläkin, että oisko kellään tuoreempaa tietoa?
Lainaus Kananhoidon käsikirjasta 1951 (Kivi-Hänninen-Poijärvi): "Kun laajennus eli munasäiliö alkaa lihasten avulla supistua, pakottaa se munan yhteisaukon kautta ulos. Silloin on kalkkikuori vielä pehmeä, mutta kovettuu heti ulos tultua."
Kyllä se mielestäni on aivan kova kuori heti ulos tullessaan. Ainakin kun olen ollut vieressä katsomassa munintaa ja poiminut "uunituoreen" munan pois hetimmiten kanan alta, kun on kopsahtanut pesään. Voihan se olla, että se on jonkin verran joustava, mutta ei se minusta kyllä pehmeä ole millään lailla.
Minä vähän epäilen tuota pikakovettumisteoriaa, mutta väliäkö sillä.
En pysty faktaa sanomaan kun en tiedä miten tuo kuori oikein kovettuu, mutta ehkä se joskus selviää. Mutta nyt näyttää lähtevän ketju sivuraiteelle, niin lopetan tästä kovettumisaiheesta keskustelun ainakin omalta osaltani tällä erää.
"Entisten " kanojemme aikaan tyttäremme oli viisivuotias ja kävi musiikkileikkikoulua. Kerran pääsiäistä ennen tuli sieltä hyvin vihaisena: muskarinopettaja oli sanonut, että makkara ei voi olla kukko; lapsen lempikukko oli Makkara-nimeltään. Samoin ope oli sanonut,että tiput eivät ole mustia, ja tyttö kyllä muisti omat tummat tipuset.
vanttu kirjoitti:"Entisten " kanojemme aikaan tyttäremme oli viisivuotias ja kävi musiikkileikkikoulua. Kerran pääsiäistä ennen tuli sieltä hyvin vihaisena: muskarinopettaja oli sanonut, että makkara ei voi olla kukko; lapsen lempikukko oli Makkara-nimeltään. Samoin ope oli sanonut,että tiput eivät ole mustia, ja tyttö kyllä muisti omat tummat tipuset.
Minusta ollut typerä ihminen.
Vaikka lapsi sanoisi tipuja vaaleanpunaiseksi, niin oikea vastaus on Niinkö??!!
Suotakoon lapselle mielikuvitus ja kertomisen ilo! Toiset lapset on niin ujoja, ettei sanaa saa.. Sitten mennään tyrmäämään
Tuossa kai jää sitten vanhempien korjattavaksi lapsen käsitys...
Maailmassa nyt vaan on ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä enemmän kuin oikeasti tietävät.
Oikein "hoidettuna" tuosta lapsen itsetunto vahvistuu, (kun tiesi enemmän kuin opettaja )
ja osaa seuraavalla kerralla vastaavan tilanteen tullessa käsitellä asiaa
-tosin vaikeus on siinä miten sen lapselle ymmärrettävästi selittää.
Mä en nyt muista, että oonko tän jo kertonut, mutta mitäpä tuosta:
Kummipoikani täytti kuusi vuotta pääsiäisen tienoilla ja vein hänelle lahjaksi kuusi munakennoon pakattua suklaamunaa. Uskottelin, että ne on meidän kanoilta ja kanat on munineet ne hänelle. Poika katsoi mua epäluuloisena ja sanoi: "En usko. Miten ne muka olis voinu munia suklaamunia?" Mä vaan jatkoin pajunköyden syöttämistä ja poika epäili, ettei kanat olisi voineet munia myöskään foliopaperia munan päällä. Kun mä edelleen väitin, että kyllä ne vaan oli, poika sanoi: Et sä nyt muka tiedä, että pääsiäismunia munii vaan kukot!" Ei itse asiassa ollenkaan tyhmä kuusivuotias verrattuna johonkuhun 38-vuotiaaseen...