Ankan antibiootit

[Katriina]

Tuo ostamani ankan rehu on ulkomaisen valmistajan tuote, mutta kyllä sitä näkyi olevan myös joillakin suomalaisilla valmistajilla saatavilla, ainakin tilaamalla. Kannattaa kysyä omasta maataloustarvikkeita myyvästä kaupasta, josko voisivat hankkia sitä. Nimenoman ankalle tehdyssä rehussa on kaikki vitamiinit, mitä ankka tarvitsee, mutta ei niin suuressa konsentraatiossa kuitenkaan, että rehun antoa tarvitsisi rajoittaa, sitä voi antaa sellaisenaan niin paljon kuin linnut syövät. Meidän ankka kyllä syö rehua, mutta ei se sen mitään erikoisherkkua ole, joten jos muutakin on saatavilla, rehun syöntimäärä pysyy kyllä hyvin terveellisen rajoissa.

Luulen, että vehnänleseen sijasta pitäisi antaa vehnänalkioita, niissähän on suurin osa jyvän e-vitamiinista ja muistakin hivenaineista. Leseissä on enimmäkseen kuitua. Itse lorautan nyt tarvella "puuron" joukkoon myös hiukan ihan tavallista maissiöljyä sekä tipoittain kalanmaksaöljyä.

Meillä kävi nyt sitten niin, että ankan vaivojen syyksi paljastui papukaijakuume. Lintu oli jo paranemassa, mutta lääkäri testasi kuitenkin varmuudeksi. Pitkä antibioottikuuri on sitten aloitettu. Pitäisiköhön teidänkin käyttää nuo toipilaat vielä kerran lääkärissä?

[Ketula]

Suuret kiitokset vinkeistä jo nyt! Täytyy kysyä rehua, tosin hieman epäilyttää tämä paikallinen agrimarket, kuinka palveluhalukkaita ovat...

Entä myydäänkö vehnänalkioita eläimille jossain, vai pitääkö niille antaa samaa kuin itse syö? Täytyy ottaa kalanmaksaöljykin kuvioon mukaan, se tekisi varmaan itsellekin hyvää.

Hyvä, että tauti ja apu löytyi sinun ankallesi! Mistä tuollainen papukaijakuume tulee? Soitin jo Vantaalle yhdelle eläinlääkärille, jonka nimen löysin täältä muualta keskusteluista, kun eihän nämä meidän maalaislääkärit juuri lintuja tunne. Sen takia en ole kovin innokkaasti kysellyt heiltä mitään, vaan kääntynyt mainion munanetin puoleen. Vantaan lääkäri käski soittamaan Eviraan ja kysymään mitä kokeita voivat tehdä. Arveli jotain virusperäistä, ne kun vaikuttavat sulkiin, mutta toisaalta sanoi, että bakteereistakin on ollut kyse, kun antibiootit auttoivat. Ja sanoi myös, että antibiootit eivät aiheuta sulkien huonoon kuntoon menemistä.

Eviraan saattaa riittää sulkanäyte, sen voin ottaa itse, mutta mahdollisen verinäytteen saa ottaa eläinlääkäri, joten ainakin siinä vaiheessa pitää kiikuttaa lintu/linnut vastaanotolle tai pyytää lääkäri tänne.

[Katriina]

Tuosta rehusta kannattaisi ehkä myös suoraan soittaa/meilata rehunvalmistajien asiakaspalveluihin, siellä osaavat varmasti myös kertoa saatavuudesta ja jälleenmyyjistä.

Annoin itse ihan samoja vehnänalkioita, mitä ihmiset syövät. En löytänyt paikallisista eläin- ja maatalouskaupoista mitään varsinaisesti eläimille tehtyjä, vaikka jossain niitä ehkä saattaa ollakin saatavilla, koska olen lukenut useammankin kasvattajan niitä suosittelevan. Kalanmaksaöljyä sen sijaan on ihan erikseen linnuille tehtyä, jossa on pullossa annosteluohjeetkin ja se on edullista myöskin. Toki ihmistenkin kalanmaksaöljyä voi antaa.

Papukaijakuume tarttuu helposti linnusta toiseen. Toisaalta se ei ole mitenkään hirveän yleinen Pohjois-Euroopassa, ehkä yleensä enemmänkin maahnatuotujen eksoottisten lintujen riesa. Se saattoi olla ankalla jo kun saimme sen tai sitten se tuli hoitopaikasta, jossa lintu oli muutamia päiviä elokuussa. Itämisaika voi linnulla olla 100 päivää ja oireet usein aika epämääräisiä, joten on vaikea sanoa milloin lintu sai sen. Aika moni lintu on myös täysin oireeton. Valitettavasti tauti voi tarttua myös ihmiseen, joten varovainen pitää olla. Meillä eläinlääkäri testasi tämän taudin (ja samalla muitakin bakteereja) ihan ottamalla vanupuikolla näytteen silmistä ja sierainten päältä.

[Ketula]

Soitin nyt toiseen, ainakin normaalisti paremmin palvelevaan kauppaan, lupasivat selvitellä rehua, vaikka sanoivat olevan aika vieras asia. Myydäänkös sitä eläinten kalanmaksaöljyä sitten ihan apteekissa?

En saanut evirasta vielä ketään kiinni. Teillähän on hyvä eläinlääkäri, jos noin innokkaasti tutkii, vaikka ankka oli jo paranemaan päin! Ehkä tuollaisenkin näytteen otto vielä onnistuisi itseltäkin.

[Ketula]

Evirasta neuvoivat ottamaan tässä vaiheessa ulostenäytteen, josta tutkitaan, onko ankoilla sisäloisia. Erittäin asiantunteva ja ystävällinen nainen mainitsi sivulauseessa, että myös verinäytteestä voisi tutkia virusten vasta-aineita, mutta se asia sitten hautautui.

Hän arveli, että päällekkäin on useampi vaiva. Ankka kestää sisäloisia tietyn määrän eikä loishäätöä kannata yleensä tehdä, mutta jos vastustuskyky heikkenee, loisetkin alkavat vaivata. Jalattomuus viittaisi ruokintaan ja kalkin tai magnesiumin vajaukseen, mutta meillähän ne ovat samaa ruokaa syöneet kolme vuotta eikä ongelmia ole aiemmin ollut.

Eviran nainen sanoi, että myös bakteeritaudit iskee, jos vastustuskyky laskee jostain syystä. Pahat bakteerit tappaa ankan heti, eikä oireita juuri ehdi tulla, mutta vaarattomammista bakteereista ankka yleensä selviää ilman antibiootteja, jos vain saa laadukasta rehua ja puhtaan ympäristön. Sairas ankka olisi hyvä siis ottaa erilleen.

Stressi kai laskee vastustuskykyä, ja meillähän nämä sairastuneet ovat joutuneet tappelemaan eniten kun uudet ankat tulivat. Uusilla ja vanhoilla voi myös olla eri loiset, jotka meidän tapauksessa olisivat siis ehkä menneet ristiin, kun sekä uusi että vanha ankka on sairastunut.

Ja jos joku kuolee, kannattaa se lähettää tutkittavaksi, sanoi Eviran nainen.

Vielä kysyn teiltä, viisaammat, millainen on ankan ripuli? Minä olen luullut, että kakan kuuluu olla välillä löysempää ja välillä kiinteämpää riippuen siitä, paljonko joukossa on virtsaa. Meidän ankoilta tulee sekä kiinteämpiä patukoita että ihan vetistä ulostetta, ja olen pitänyt sitä normaalinan ilmiönä. Näin on tosin ollut koko kolmen vuoden ajan.

[Katriina]

Tuota ankoille ja muillekin linnuille annettavaa kalanmaksaöljyä sai maataloustarvikeliikkestä, missä myytiin myös rehua. Samaa ainettahan annetaan myös kissoille, koirille, lemmikkilinnuille jne. joten sitä vastaavaa voi saada myös ihan lemmikkieläinkaupasta. Muutenhan ihmisten öljy on samaa, mutta tuo eläimille tehty on aika paljon halvempaa.

Eläinlääkärimme on lintuexpertti, joka hoitaa myös erään eläintarhan linnut. Hän kyllä oli sitä mieltä, että nuo loiset pitää aina tutkia ja häätää, jos on epämääräisiä vaivoja, koska osa niistä voi tunkeutua ruuansulatuskanavasta sisäelimiinkin ja aiheuttaa esim. kaatuilua. Hän myös sanoi samaa, että moni bakteeritauti paranee itsestään, jos ruokinta on hyvä ja eläin pidetään lämpimässä. Saimme ankallemme myös reilun satsin aika vahvoja monivitamiineja, joita pitää antaa pidempään, jotta elimistö pystyy parantamaan taudit.

Tuo testaus on ehkä siinä mielessä järkevää, että osa lintujen taudeistahan voi iskeä myös ihmiseen. Toisaalta jos se on joku pöpö, niin voi jo olla niin, että terveetkin linnut ovat oireettomia kantajia ja vain kaikkein stressaantuneimmat varsinaisesti sairastuivat.

[tipsi]

Mä olen madottanut meidän ankat kerran vuodessa syksyllä, kun tulevat järveltä tarha-aloihin. Vapaana ollessaan syövät kuitenkin kotiloita, ja annetaan raakaa kalaa, eli voivat saada niistä loisia. En kuitenkaan ole koskaan havainnut niistä merkkejä loisista, mutta haluan olla varma.

Meidän vaakut syö kokonaisen kauran ja iso-punaheltta 3:sen sekoitusta. Koska jälkimmäinen on ankoille ja kalkkunoille nuorena annettavaa rehua (siis jotain lihoitustyyppistä ratkaisua) ja siinä on liikaa proteiinia, niin olen järkeillyt että rehusta tulee kunnollista kun sitä laimentaa kauralla siten että kumpaakin on n. yhtä paljon. Tosin ankat osaavat jonkin verran syödä valikoivasti, sillä tykkäävät punaheltasta enemmän kuin kaurasta. Lisäksi saavat herkuiksi silloin tällöin muikkuja (tai muuta kalaa, muikku on kuitenkin suosikki), ja useammin salaattia tai sulatettuja pakastevihanneksia (herne-maissi-porkkana tai herne-porkkana-kukkakaali). Ja sopivia ruuantähteitä. Tykkäävät myös syödä pehmeää kuivaheinää ja nurmikkoa. Ankat eivät syö kuivarehua määräänsä enempää ainakaan meillä, eli meillä on ruokakaukalossa lähes aina ruokaa tarjolla.

Etenkin nuorille ankoilel ja poikasille suosittelisin oluthiivan lisäystä rehuun jotta saavat riittävästi b-ryhmän vitamiineja (etenkin b3:sta eli niasiinia).

[Katriina]

Tuo ankan ripuli on enemmänkin sellainen tila, että ulostetta tulee tipoittain melkein jatkuvasti ja istuessaankin ankka sotkee alusensa. Peräpää on ripuloivalla ankalla siivottoman näköinen. Normaalistihan ne aina silloin tällöin ruikkasevat ja istuessaankin nostavat pyrstöään. Tuo välilillä vesimäinen, välillä kikkareinen koostumus on ihan normaali, eikä ripuloivan ankan ulosteen koostumus välttämättä siitä hirveästi poikkea.

[Ketula]

Illi joutui nyt eristyksiin, oli ihan yhtä huonona kuin silloin, kun aloitimme antibioottikuurin. Kyhjöttää vaan paikallaan ja pihisee silmät puoliummessa. Söi kuitenkin jonkin verran. Nyt on taas sellainen olo, onko se aamusella enää edes hengissä...

Laitettiin muille ankoille nyt rehua vapaasti saataville, tosin vain muutama desi, mutta nehän hotkaisivat sen alta minuutin. Ja sitten alkoi hirmuinen sekoilu, kun etsivät sitä lisää ja paikat oli nyt vähän ahtaat Illin yksiön takia. Ei ois kannattanut tänään sitä kokeilua aloittaa. Onkohan meidän ankat ihan aliravittuja, vai oliko tämä rehu nyt joku uusi juttu joka innosti syömään? Musta tuntuu, että ne syö ihan älyttömästi, kuvut on ihan tursollaan aina syömisen jälkeen, hyvä että jaksavat kävellä. Ja sitten vielä kunnon rehutankkaus päälle!

Sisällä on nyt noin sietsemän astetta, patterin alla, missä Illi on, ehkä hieman enemmän. Onko se riittävä lämpö sairaalle ankalle vai pitäisikö olla vielä lämpimämpi?

Niin, se aiemmin kirjoittamani madotuskommentti oli siis evirasta. Otetaan nyt ulostenäytteet, mutta ilman muutahan se pitää kuuri ottaa, jos sieltä jotain löytyy, varsinkin, jos se voi aiheuttaa kaatuilua!!!

On kurja oli Illin takia, kun tuntuu, ettei asialle voi tehdä mitään. Suututtaa, kun ei meidän elänlääkärit osaa sille mitään tehdä, on turhautunut ja voimaton olo, että kukaan ei voi auttaa. No, jos se maanantaina on hengissä eikä yhtään parempi, niin sitten kyllä täytyy tosiaan kysyä, katsoisiko joku meidän ell sitä. Pitääkin nämä eläinten sairastelut aina osua loppuviikkoon tai päivystysaikoihin. Ajattelin nyt alkuun kuitenkin lepoa ja eristystä yrittää, kun useampi on sanonut, että se auttaisi. Ja toinen antibioottikuuri taitaisi olla liikaa tähän päälle...?

[Katriina]

Toivottavasti ankka pysyy hengissä ja paranee.

Noista antibiooteista vielä sen verran, että aika jymäköitä kuureja nuo linnut kyllä kestävät (ja ilmeisesti vaativat parantuakseen). Meidän ankka sai antibioottikuurin 4 viikoksi, ja samaan vaivaan jotkut saavat jopa 45 päiväisen kuurin. Annostus on 100mg päivässä. Samaan tautiin ihmiselle yleensä annetaan kahden, korkeintaan kolmen viikon kuuri. Että siinä mielessä, mikäli se joku bakteeritauti on, niin pitkä kuuri voi olla ainoa tepsivä hoito.

[Suvianne]

En tiedä ankoista, mutta minä olen kyllä kipeät tuonu aina ihan pesuhuoneeseen ja eristäny heti muista.
Ja vaikka tästä saan satikutia, niin kyllä se kirvesterapia on joskus inhimillisempää, entä pitkittää ja pitkittää kun ei edes tiedä mikä vaiva on.
Minä veisin joko eläinlääkäriin ja sisälle lämpimään ja lintu kuntoon tai kirves heiluisi.
Minusta muutama päivä on maksimi mitä voi "odotella" ilman eläinlääkäriä tai kirvestä.
Ihan turha pitkittää ja pitkittää ja antaa toisen kuolla kärsien.

[Ketula]

Illi on jo paljon parempi, pirteä ja puuhakas. Saa nyt olla kuitenkin eristyksissä siihen asti, että on tosiaan kunnossa, kun tappelut alkaa kuitenkin heti kun tulee taas laumaan, ja nyt sen pitää olla voimissaan, että löytää helpolla paikkansa.

Pikkuankkakin laitettiin taas omaan karsinaan, vaikkei kovin kipeä ole, mutta höyhenpuku on niin huonossa kunnossa, että nyt saa pysyä sisällä ja patterin alla. Ja sen huomaa, että heti kun muut ei noki, niin höyhenet on parempia. Illilläkin on sulat jo paljon paremmassa kunnossa, mutta ei ne hyviä vieläkään ole. Siipisulan kärjet ainakin hapsottaa niin, ettei ne varmaan parane kuin sulkasadolla.

Kakkanäyte lähti tänään Eviraan, sitä odotellen. Eiköhän jotain kuulu jo huomenna. Eikä nyt tunnu olevan kiirettä eläinlääkäriin. Eihän eläinten saa antaa kärsiä, ja kyllä mekin lääkäriin ne kiikutetaan, jos siltä näyttää. Onhan yksi uudenvuodenaattokin mennyt odotellessa, että päivystävä eläinlääkäri ehtii hoitamaan lammasta! (Ja kuntoon tuli!)

[Suvianne]

Hienoa, että on parempana. Ei se ole mukava seurata varsinkin jos ei tiedä mikä vaivaa..

[Ketula]

Näinhän se on. Epätietoisuushan se on pahinta, ja se, kun tauti uusi, niin nyt jännityksellä pitää seurata, kuinka käy ja mitä pitäis tehdä. Että meneekö taas huonompaan suuntaan. Siksi haluankin ainakin yrittää selvittää, mistä on kyse, vaikka ankat paranisivat täysin. Veisihän sitä ankat ehkä herkemmin lääkäriin, jos meilläkin olisi sellainen lintuspesialisti, mutta kun on aavistus, ettei se mitään hyödytä niitä sinne kiikuttaa. Jos ei loisia ole (toisaalta toivon, että olisi, niin löytyisi syy, jos se siis on ainoa syy, siis stressin tms. ohella), niin täytyy sitten yrittää selvittää verikokein virusjuttuja.

Sama se on itselläkin: ei viitsi terveyskeskukseen mennä valittamaan pieniä vaivoja, kun ei ne kuitenkaan siellä osaa auttaa, kokemusta on...No, meni ohi lajin, pysytäänpä ankoissa!

Tärkeintä kuitenkin on, että ankat tulee kuntoon, oli syy mikä tahansa ja selviääpä se tai ei. Ja ehkä niitä eläinlääkäreitä ei pidä tuomita ennen kuin kokeilee, mutta eivätpä nuo ole ainakaan saman tien pyytäneet tuomaan katsottavaksi, vaan sokkona (tosin osin minun omasta toiveesta) antibioottireseptit kirjoittaneet.

[Katriina]

Hieno juttu, että ankka on toipumassa.

Sopivan eläinlääkärin löytäminen onkin todella hankalaa, aika harva tajuaa tai on kiinnostunut linnuista. Itse kysyin paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä (siis sellaisesta paikasta, johon saa viedä loukkaantuneena tai sairaana löydettyjä lintuja), että mihin he vievät hoidokkinsa ja sain sitä kautta hyvän suosituksen.