Lapsuudessani meillä oli sylikesy aikuinen kukko, joka muuttui vanhemmiten äkäiseksi, ja lopulta se oli pakko lopettaa. Muissa yhteyksissä eläinlääkärin kanssa asiasta jutellessa hän ohjeisti, että kukkoa ei saisi olla näkevinäänkään, pitäisi suhtautua kuin se olisi ilmaa. Näinkin on nyt tehty ihan kaiken varalta tämän kukon kanssa, mutta ei tunnu vaikuttavan sekään.
Mies sai kukon ensimmäistä kertaa päällensä toissapäivänä, ja kun kukko hyökkäsi jalkoja kohti, mies nappasikin sen syliin. Piti jonkin aikaa ja silitteli, kukko oli aika ihmeissään. Tiedä sitten pitemmän päälle, pahensiko tämä vain asiaa, mutta olihan se aika hupaista katseltavaa ainakin.