Kalkkunakukon käytöksestä

[Pootsi]

No voi sentään supeja! Osanotto Muorilaan, toivottavasti tuhot loppuu pian.

Kun mä luulenkin, ettei meidän Kalkku ole vihainen. Meillä kävi tuossa loppuviikosta viimein sellainen vieras, joka ei pelännyt pörhistelevää lintua vaan nappas sen syliin. Sen jälkeen kalkkuna ei ole isotellut kenellekään. Ne mun päälle hyppimiset liittyi ilmeisesti toisten eläinten ruokkimiseen, taisi olla silkkaa kerjäämistä.
Mutta silti käytännön syistä pata odottaa tuota kalkkunaa, jos ei nyt ihmettä tapahdu. Kyllä harmittaa.

[maunu_muori]

Eniten mua hirvittää, jos ne käy kilien kimppuun.. kun tulee talveksi kaks meidään entistä tyttöä hoitoon ja niitten pitäis poikia syyskuussa. No jos me siihen mennessä saatais sakki hengiltä, niin ei tarviis sulkee likkoja sisälle.. pääsisivät muiten joukossa tärväämään viimoisetkin muorin istutukset

[Pootsi]

Jos mä kysyn vaiks tähän ketjuun, kun kyse on samasta kalkkunakukosta. Se pyörii edelleen tuossa pihalla, kiltiksi toteamisen jälkeen ollaan koitettu järjestää sille seuraa ja talvisuojaa. Mutta nyt se on ruvennut ontumaan ilman näkyvää syytä. Toissapäivänä se käveli hitusen oudonlaisesti, eilen ontui jo ihan selkeästi, tänään sama meno jatkuu jollei ole jo pahempikin.
Missä on syy? Olen koittanut ruokkia tuota tasapainoisesti ja läskiintymistä välttävästi, kalkkiakin sen sapuskat on aina sisältäneet. Voiko ontuminen silti johtua jostain "elimellisestä" viasta? Eihän tuo ole kuin puolitoistavuotias, liikkunut tähän saakka hyvin vetreästi ja paljon, se ei ole ylipainoinen vaan just sopiva. Tietysti se voi olla loukannut itsensä jossain, mutta kun tämä ontuminen on pahentunut tasaisesti.
No, meillä on just pari "varmaa" talvitilakontaktia mennyt puihin, ehkä tämä ontuminen nyt edesauttaa sen lopullisen päätöksen tekemistä.

[maunu_muori]

Ootko tutkinut lähemmin sen ontuvan jalan niveliä.. mulla on yks reilun vuoden ikäinen broilerimix- kukko, joka on saanut nimeksi Aatu.. kävelee kuin ss-upseeri. Sillä pettää välillä koipi sillain, että horjataa ja musta tuntuu, että se johtuu lonkkanivelestä tai mikä sitten linnulla onkin vastaava.

[kuukernuppi]

Onko se saattanut loukata sen johonkin ja saada haavan joka on tulehtunut? Sille saattais kannattaa kokeilla ade-kuuria ja kalkkilisää jos mitään ei näy, mulla on auttanut noiden jättikanojen kanssa jos ovat ruvenneet ontumaan..

[HiltaHelikopteri]

Byääh Mä lainaan nyt tätä ketjua, kun noista kalkkunakukon jalkavaivoista on kyse...

Meille tuli siis keväällä viimekesäinen mustiskukko, jolla oli alunperinkin toisessa jalassa keskivarvas kippuralla ja ikäänkuin lappeellaan. Alkuun se ei näyttänyt haittaavan ollenkaan, mutta pikkuhiljaa rupesi kävelemään huonommin ja huonommin ja sitten rupesi makailemaan huomattavan paljon kanoihinsa verrattuna. Myös uloin varvas rupesi kääntymään väärään suuntaan.

Naapuriin tuli viisi kalkkukukkoa, joiden toimenkuva oli elellä kesä ja päätyä sitten paistiksi. Kaikki olivat hyväjalkaisia yksilöitä---epäreilua---eikö totta?!? Neljä on jo "listitty"...

Me sitten naapurin kanssa tehtiin vaihtokauppaa. Haettiin sieltä viimeinen kukko meille ja huomenna hakevat meidän kukon sinne. Huoh! Järjellä tiedän, että oikeinhan tässä tehdään, mutta silti tuntuu kyllä kurjalta...

[Suvianne]

Noin olisin minäkin tehnyt!
Tuommonenhan on varmasti paheneva vaiva.
Mutta minä olen sellainen tunnevammanen, että pystyn tykkäämään ja lellimään eläimiäni ja sitten syömään ne. Lapsena siihen oppi, että kaikki jop possu joka osasi TOKOn alkeet syötiin.
Kun teurastin sen Puupääkukon niin sillon kirpasi. Mutta ilmeisesti johtui vain ruostumisesta. seuraava meni jo paremmin
Ja kyllä isä sitä teroitti aina pienenä että loukkaantunut eläin on lopetettava, koska heidän todellista kipua ja tuskaa ei voi ihminen tajuta.
Meillä oli kerran mökillä karannu pesua belgianjättejä. Ne asusteli koko kesän puolivillinä.
Sitten hoksasin jotain vikaa yhdessä. Sen naamassa oli jotain outoa. Isä metsästi sen haulikolla. Sillä oli joku ihme tulehdus suussa. se oli levinny ylös silmään asti. Siis puoli leukaa ihan mätä!!
Äiti oksensi sillon!! Sitä ällötti se eniten, että se pupu syyä mutusteli silti eikä ollu oikeastaan edes laiha... Mutta onhan sen ny täytyny olla kipeä, mutta itsesuojeluvaisto panee syömään ja selviytymään!!!
Meni vähän OT , mutta tuli tuo kammotarina mieleen nuista eläinten vaivoista...

[Pootsi]

En mä kyllä osaa löytää mitään tunnevammaa Suviannesta, itse olen kateellinen moisesta järkevyydestä. Joskus aina pitää luopua joistain eläimistä, silloin minä haluaisin pystyä laittamaan ne pataan, mutta monta kertaa on tullut hentomielisyyksissään annettua niitä pois. Nyt meidän täytyy hankkiutua rakkaasta Kalkusta eroon, teurastus oli suunniteltu täksi päiväksi, mutta kun se on niin kamalaa, niin meidän onkin aivan pakottava tarve lähteä just nyt kaupunkiin koiranruokaa hakemaan, sit iltapäivällä on jo niin myöhä, ettei enää kerkeä... Mä olen miettinyt sitäkin, että josko pyytäisin naapurin isäntää laittamaan sen itselleen pataan, mahdetaankohan me pystyä sitä itse edes syömään, kun tappaminen on näin vaikeaa. Siihen en silti suostu, että lihat kuopattaisiin maahan, se olis ihan rikollista haaskuuta.
Pitää vaan yrittää laittaa nuo tyhmät tunteilut syrjään ja toimia kylmän järjen varassa.

Oon tuota Kalkun jalkaa ihmetellyt, se on tanakka kinttu, jossa ei näy mitään haavaa, turvotusta, virheasentoa, tms. Kai se on vaan loukannut sen jonnekin. Huomasin, että ontuminen on aamuisin vähempänä, pahenee iltaa kohti. Eikös se puhuisi nyrjäyttämisen tai jonkun puolesta, jos kerran lepo auttaa.

Halaus Hiltalle, oikein teette!

[Mimmi]

Mää oon vähän tuosta Pootsin ja Suviannen välistä.. Eli loukkaantunut tai sairas eläin (kun se ei ole koira tai kissa) on minusta suht helppo lopettaa. Vain hiukan vaikeampaa on lopettaa ikään kuin erikseen ruuaksi kasvatetut "Paisti" ja "Pata" -nimiset kukot tai ylimääräiset viiriäiskukot, eli sekään ei vielä tuota ongelmia. Mutta sitten, jos puhutaan jo ihan lemmikin aseman saaneen eläimen lopettamisesta, onkin jo itku kurkussa..

Kyllä munkin mielestä lapsena asiaan tottuminen helpottaa kummasti, penskana kun oli pöydässä niin kalkkunat, ankat kuin possutkin.

Hiltalle voimia, oikein tehty!

[Suvianne]

Anteeksi, Hilta! Minua rupesi niin naurattaa nuo Mimmin Paisti ja Pata kukot!!
Meidän possun nimi oli Kotleri...

[HiltaHelikopteri]

Kiitos myötäelämisestä! Oli sillä Anselmilla jokin hämminki muutenkin luustossa niiden jalkojen lisäksi. Naapuri toi rintalastan näytille ja siinä oli joku ihmeuloke terävimmässä kohdassa. Koko rintalasta oli lisäksi jotenkin kummallisilla aaltoilevilla mutkilla. Vaikea selittää, mutta epämuodostunut jokatapauksessa...

Nythän siltä on kasvamassa kaksi tipua. Pitää vaan toivoa, ettei ole perinnöllisiä nuo luustoviat ja olla tarkkana ruokinnan suhteen.

[maunu_muori]

Mulla on kukkopojat: Annos ja Pala..

Toivottavasti ei oo perinnöllistä toi varvasjuttu, meilläkin on niissä mustispojissa vääntyneitä varpaita...ja samaa kantaahan ne on. Tytöt on onneksi suoravarpaisia.

Mää rupesin miettimään sitä B- vitamiinijutskaa.. kun noi kasvaa niin kamalasti, niin jospas ne tarvii vähän ylimääräistä vitamiinilisää, mun ei oo tullut ainakaan annettua.

[Paltsi]

Osanottoa Hiltalle, enpä olisi arvannut että jalkavaiva noin pahaksi menee!
Meidän Ukolla, jolla on ikää kuulemma jo seitsemän vuotta, on myös varvas vääntynyt ja turvonnutkin muutama, mutta ei se eloa haittaa. Toinen juttu on tuo luuston muuten rakenteellinen epämuodostuma. Siinä on ilmeisesti jäänyt kalkki saamatta tai jokin muu juttu ollut ruokinnassa. Me on syöty omista muutama, eikä tuollaista vaivaa ole ollut.

Meillä kalkkunoilla on oikeastaan koko ajan ollut saatavilla kalkkia tai munankuoria. nyt on ollut pieni tauko syksyllä kun säkki ehtyi eikä ole saanut uutta hommattua. Nestemäistä ADE-vitamiinia ruilautetaan juomaveteen noin kerran viikossa, varsinkin nyt kun suurin osa linnuista on jo sisällä tai ainakin tarhassa ja vihreän syönti on oikeastaan loppunut.

Ostin litistävän myllyn, jolla vedän ohran ja kauran lituskaksi linnuille, ei ole ainakaan maittavuutta huonontanut, ja käyttävät tiettävästi paremmin hyväkseen.

Meille korostettiin, (Alkulan Esa)että jalostuksessa on erityisesti kiinnitettävä huomio vahvoihin jalkoihin ja sopusuhtaiseen runkoon sekä hyviin höyheniin. Niinpä tänä syksynä pakastimeen päätyvät kaikki rimpulat ja tikkujalkaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta, jotta eivät ole jatkamassa perimäänsä ensi keväänä. Onneksi niitä ei ole montaa, luulisin, että talven yli jää meille vielä nelisenkymmentä mustaa

[HiltaHelikopteri]

Mulla on ollut ihan koko ajan tarjolla kalkkiraetta ja sen lisäksi silloin tällöin munankuorisilppua ja grittiä. Sen jälkeen, kun kalkkukanat lopettivat muninnan, kalkkiin ym. ei juuri koskettukaan. Nyt uusi Asko-kukko syö kalkkia ihan simona! Nakutus vaan kuuluu, kun se hakkaa kuppia! Ja naapurissakin kuulema kelpasi himoruokana munankuorisilput ja silloin tällöin sinne viemäni kalkkirakeet. Eli vaikuttaisiko siltä, että Anselmilla olisi ollut kalkinpuutos poikasena/nuorena tai jokin kalkinimeytymishäiriö? Öh---se vois johtua D-vitamiinin puutteestako tai sitten vaan yksilöllisestä viasta?

Meillä on nyt vielä koko ajan vihreetä tarjolla, kun aikuisten tarhassa on itänyttä orasta ja pääsevät päivittäin laitumeen ja leikkelen saksilla lisäviherrystä. Tiput ulkoilevat pikkuajan lähes päivittäin ja naplaavat jo itse...niille myös laitan sisäkarsinaan ruohosilppua.

Ja sitten vähän kalkkunakukon käytöksestäkin: Asko-kukko on aivan ihana! Se pysyy pihalla vapaana ja ei pelkää ihmistä...itsekseen himmailee arvokkaasti ohitse ihan lähietäisyydeltä, vaikka on tähän asti ollut muussa kuin lemmikin asemassa Naapuri sanoi ihanan lohduttavasti, että molemmilla kukoilla on nyt hyvä olla

[Pootsi]

Mulle kuulostaisi siltä, että Anselmilla oli häiriötä luunmuodostuksessa tms. synnynnäistä vikaa.
Tuota, tyhmänä kysyn, että eikö kierovarpaisuus olisi syy karsimiseen, onko esim. Alkula sanonut siitä mitään? Ainakaan maatiaiskanoista niitä koukkuvarpaisia ei pidä jättää lisääntymään, miten sitten kalkattien kanssa mahtaa olla...