Nyt on sitten ne kalkkunat, ja ovat kyllä vielä ihanampia kuin muistinkaan. Hertta näyttää taas enemmän kanalta, kai se on vaan harvinaisen äijämäinen luonteeltaan äitinsä tapaan. Sillä on hauska tapa tulla hellästi nokkimaan mun vaatteita kun oon kanalassa. Jos selässä tuntuu pieniä kosketuksia, voi olla melkeen varma että Hertta se siellä tutkii takinselkämystä. Kalkut on tosi kesyjä, juoksevat heti luokse ja muutenkin tykkäävät hengata lähellä. Pitäis vaan saada Kyllikki-butille laitettua oma orsi tohon polvenkorkeudelle, rassu aina tähyilee munintapesien katolle mut eihän se sinne jaksa lennähtää
Vähän iski vauvakuumekin kun luin ketjun alusta asti läpi. Oon koko ajan toivonut että mun kalkut ja kanat ei jostain syystä omais hautomaviettiä, pelottaa se ylimääräisten kukkojen kohtalo. Mut olishan se aika suloista kun olis tipuja... Ehkä mun pitää vaan hommata toinen parakki tohon viereen ja perustaa sinne kukkola. Täälläkin on jatkuvasti tyrkyllä toinen toistaan houkuttelevampia kukkoja, kauniita ja sylikesyjä.
Onko pronssit kovia lentelemään? Kun monilla näyttävät lehahtelevan puihin tosta vaan. Lapsuudenkodin kalkatit vaan pyrähteli parin metrin matkoja, mutta nää omat vaikuttaa tosi vauhdikkailta, eivät vielä kyllä lennä. Välillä ne saa oikeen sekopääkohtauksia, säntäilevät ympäri pihaa ja Kylli-parka koittaa hoippua perässä.