*voimahali* Mimmille! Mäkin mietin viime vuonna teinkö oikean ratkaisun kun lopetutin Takun. Kun olisi voinut vielä kokeilla kortisoni-ja b-vitamiini injektiota.. mutta todennäköisyys siitä huolimatta selviytyä olisi ollut niin pieni, että en sitten halunnut enää antaa Takun kärsiä. EL sanoi päätöksen tehtyään että se on hänenkin mielestä paras ratkaisu, vaikka ei heti sitä itse sanonutkaan.
Mulla oli kauhea morkkis keväällä, kun kanssa autoin Kirjo Kippuraa pikkasen (samoin perätilassa) ja munasta putkahtikin ankka jolla oli räpylä väärinpäin ja 90 astetta sivulle kiertynyt. Onneksi Pekkis ja Muoriska rauhoittelivat ja pyysivät seuraamaan tilannetta, koska vaakku on ok. Mutta kyllä se taitaa pitää paikkaansa ettei niitä saisi auttaa (tosin vaakkukirjassa neuvotaan perätilassa olevia pikkasen auttamaan, jotta saavat happea).
Osanotot Mimmille myös minulta Oikean ratkaisun teit ja nyt pikkuankalla on hyvä olla :angel2: Ei se elämä eläinten kanssa aina helppoa ole, kun joutuu vaikeita ratkaisuja tekemään...
Osanotto minultakin. Niin se on raskasta välillä eläinten kanssa, ihan niin kuin lasten. Mutta iloa myös paljon, nauti nyt muista ankoista ja eläimistä ja älä turhaan tunne huonoa omaatuntoa tupsu-ankasta. Ihan oikein teit.
Kirjava pariskunta on saanut nimet Teppo ja Tytti. Isot ankat asuvat vielä ulkona ja nämä pienemmät tallissa, joten kohtaamista ei ole vielä tapahtunut. Olen miettinyt sille sopivaa ajankohtaa.. Oisko se nyt kohta, kun pikkuankat eivät vielä ole sukukypsiä eikä ehkä uhka Akulle, mutta kuitenkin sen verran isoja ja tomeria, että osaavat puolustautua/mennä karkuun? Vai onko ankat edes toisilleen niin vihamielisiä, kuin esim. vieraat kukot?
Puput muuten saivat nimet Nelli ja Nekku.
Kiitos osanotosta kaikille, kummasti se helpottaa, kun toiset ymmärtävät asian, joka painaa.. (Eikä muuten muut kaverit ehkä oikein ymmärrä.. Kumma juttu!)
Kyllähän aikuiset vaakut saattaa poikasia tappaa. Mutta lähinnä kait pieniä, en tiedä missä vaiheessa riski on enää pieni. Joku Muoriska osas varmaan tähän hyvin vastata, tai joku jolla on kokemusta. AIkuiset vaakutkin uhkailevat revirilleen joutuneita vaakkuja, ja muita lintuja ja hm.. koiriakin (nokka rintaa vasten painettun, ja kohti tulemalla). Mutta aikuiset osaa väistää tieltä, enkä ole aikuisten välillä koskaan mitään pahemman näköistä kahnausta nähnyt.
Meillä uros rupesi jahtaamaan uroksia sulkientulo vaiheessa. Ihan murha mielessä.
Mutta voi olla yksilöllistä. meillä tämä Vihtori oli useamman vuoden ja oli vissiin tottunut olemaan ainut kingi. Eli kaikki poikaset aina syksyllä syötiin ja vain Vihtori ja Klaara saivat jäädä.
Vihtori ja Klaara oli muuten varmaan ainoat elukat mitä porukat eivät lopussa syöneet
En millään muista kuinka monta vuotta ne meillä oli mutta se oli MONTA!!! Vihtori oli ihan harmaa lopussa naamasta. Ja se oli siitoskykyinen loppuun asti ja Klaara ahkera munia.
Montako vuotta ne elää??
Kyllä ne lemmikkeinä voi elää jos peto ei vie 10-15 vuotta. Naaraiden muninnan tosin pitäisi hiipua hmm.. olikohan se 4-6 vuoden iän jälkeen? Jotain sen suuntaista. Ai ankat voi harmaantua? En tiennytkään Minkä värinen Vihtori alun alkaen oli?
Se oli sellanen villi. Eli muistutti sorsaa väritykseltään. oli sininen pää jne.
Jep, harmaus alkoi nokan ympäriltä ja levisi vähitellen silmien yli päähän. Ei kyllä kaulaan asti.