Ankkavauvoja

[tipsi]

Mites Tupsu jakselee? Minäkin olen täällä huolissani ja mielessäni toivon että kaikki menee hyvin ja pidän peukkuja

[Mimmi]

Aika heikkoahan tuo aina välillä on.. Tämän tästä Tupsu keipsahtaa selälleen eikä pääse itse ylös.. Nyt tarkkailin sen syömistä ja kyllä se nielee, mutta syö kyllä tosi vähän kerrallaan. Aiemmin Tupsu oli kaikista "ahnein", se oli aina ekana kaiken ruuan kimpussa (ja myös viimeisenä..) ja tuntui syövän kaikista eniten. Nyt kun oikein mietin, niin ruuan menekki on ehkä vähentynyt muutamana viimeisenä päivänä..

Taidan aamulla soitella ell ja kysellä, mitä voisi tehdä..

[Jyrika]

Ninnun ankat taitaa olla myös Ullalta tulleita?
Meillä ne kaikki on tasakokoisia tupsun koosta tai olemattomuudesta riippumatta.
Nuo englantilaisperäiset pekingesit, joita pihalla rallattaa myös, ovat puolestaan toisiinsa nähden tasakokoisia, mutta näihin rouen/tupsuihin nähden isompia.
Toivottavasti Mimmin ankkavaavi toipuu tasapainohäisriöstään.

[tipsi]

Ei kuulosta hyvälle

[Mimmi]

Ei tule mitään.. Pahemmaksi menee vain.. Nyt Tupsu ei juuri pysy pystyssä edes paikallaan, vaan keikahtaa taakse tai oikealle.. Jos ryntää kävelemään, menee "mihin sattuu" ja keikahtaa lopulta nurin. Voinko tehdä enää mitään? Hitsi, kun ei tahdo löytää mitään tietoa.. Voiko se vielä toipua?

Mahtaakohan se jo kärsiä?? Pitääkö mun vaan päästää se pois?? Apua, apua..

[Suvianne]

Ompa kamlaa.Minä kyllä päättäsin päivät, mutta olenkin vähän julmempi näiden asioiden kanssa.
Kahlasin omat opukset läpi, enkä löytänyt mitään.
Raskas päätös sinulla kyllä edessä. Joko odottaa aamuun tai lopettaa nyt.
Ei ole mukavaa.

[tipsi]

Voi ei! Mäkin armahtaisin.. tasapainohäiriöitä on muutenkin vaikea hoitaa, ja jos se on jo noin paha Ankkakirjassa oli joku sairaus tms. jossa ankka kellahtelee, mutta ei auta koska kirjat ovat kotonani, ei mukana

*halauksia* mimmille, olen niin pahoillani että siinä kävi näin. Tulee tippa silmään itsellänikin..

[Mimmi]

Tupsun kanssa vesijumpattiin ja sit syötin ja juotin sen ja asettelin nukkumaan. Se vaikuttaa niin rauhalliselta, että ajattelin, ettei sillä olisi kipuja. Soitan aamulla ell:lle ja teen sitten päätöksen. Sen oikean jalan "polvinivel" tuntui nyt kuumalta, joten eikös se tarkoittaisi jotain tulehdusta? Jos kyse onkin vain jalan viasta, eikö se voisi olla hoidettavissa?

[ninnu]

Jyrika: Ei ole mun ankat Ullalta. mm.juuri tupsupäinen uros on pitkänlinjan ankkaharrastajalta, jolla ollut ankkoja 30-vuotta, eikä ole munanettiläinen.

Omalla tupsupäälläni ei ole ongelmia ollut, toivottavasti Mimmin tupsu tuosta vielä kohentuisi, kovasti peukutetaan täällä

[tipsi]

Ankkojen jalkojen nivelet tulehtuvat suhkot helposti. ELi voihan tosiaan syy kellahteluun olla sekin.. Tai jos sillä on joku muu tulehdus joka heikentää kuntoa. Toivotaan vielä parasta!

[Mimmi]

Päivänvalossa objektiivisesti asiaa puntaroituani ja soitettuani ell:lle kerään sisua ja päästän tupsu-ankan (joka tosin Touhoksi nimettiin) pois.. Se ei ole normaalisti kehittynyt, sillä on kiero kaula, häikkää siipisulkien kasvussa yms.. Luultavasti tulehdus jalassa on enemmän seuraus kuin syy, eikä sen hoitaminen välttämättä ankkaressulle anna yhtään parempia eväitä elämään. Se on uros eikä sen missään nimessä voisi antaa lisääntyä, joten sitten se olisi kuitenkin pidettävä erillään muista ainakin siitosaikana. Lisäksi toisia on nyt "tasaparit", joten se luultavasti joutuisi pienimpänä ja heikoimpana myös kiusatuksi.

Vaan vaikeata tekee, paljon vaikeampaa kuin terveiden kukkojen teurastaminen.. Mikähän siinäkin on?

[Suvianne]

Varmasti vaikea. se on se kun on ollu huolissaan ja hoivannu. Ja toivonu, että paranis. Sitten ei hoivasta huolimatta parane, niin onhan se vähän surku.
Minun piti se viiriäinen loprttaa kun se oli nokitty silmäpuhki asti!! Olishan sen voinu syödä, vaan ei tullu mieleenkään... Kuopattiin.
Vissiin terveen eläimen lopettaminen on hyvän elämän lopetus teuraaksi, eli lihaksi.
Mutta sairaan/heikon jne. jotenkin epäonnistunut surkulopetus...

[Mimmi]

No niin. Nyt on Touho ankkojen taivaassa. Ja minä itken kuin pieni lapsi.. Ei ole elämä aina reilua.

Suvianne on oikeassa: epäonnistuneeksi tuntee olon ja lisäksi kalvaa epävarmuus ja syyllisyys siitä, että jospa tämä ei ollutkaan oikea ratkaisu. Ja säälittää pikkuankan hukkaan heitetty elämä..

[Suvianne]

Ei kyllä syyllisyyttä kannata potea.
Mietin tuossa kun ajelin kotiin kaupasta, että kyllä sillä perätilalla on varmasti ollut oma merkitys asiaan.
Eli se on ollut jo syntymästään heikompi kuin muut. ja lähtökohta on ollut eri.
Tuollaisille jutuille ei oikein mitään mahda.

Minut se laittoi ajatteleen, että auttaisinko seuraavan kerran vastaavaa tapausta??!
Mutta kun oikein muistelen, niin kyllä osa autettavista kuitenkin kasvaa vahvoiksi.
Meillä oli yksi joka syntyi pussi ulkona ja äiti kietoi sen elmukeluun.. ja siitäkin tuli tipu!!

Huono tuuri vain oli sulla. Tuskin tulee vastaavaa ihan heti!! Ja koska on noin terveitä ja terhakoita muut niin siitä tietää, että SINUSSA ei ollut vikaa.

[pekkis-68]

näin on ! joskus on vaan tehtävä päätös joka ei ole mukava mutta jos ajattelee eläimen kannalta tuota niin päätös on juuri oikea.turha rääkkääminen on hölmöyttä ja väliinpitämättömyyttä.noissa tapauksissa ei montaa päivää kannata katsella,eläin on päästettävä kärsimyksistään.itse jouduin tekemään kanin kohdalla moisen päätöksen joku vuosi sitten.halvaantu ,söi ja joi ja ulostikin mutta onko se elämää????? !!!!!!!!
eli ei kannata kantaa syyllisyyttä olet tehnyt juuri oikein vaikka ei se helppoa ole ainakaan niille jotka elävät tunteella eläimiensä kanssa.