Pikkuvaakkujen käyttäytyminen

[Räpylälli]

Nyt on pakko kysyä taas viisaammilta

Tähän asti on mennyt pikkuvaakkujen kanssa ihan hyvin. Ruoka maistuu ja poikaset ovat kasvaneet kovasti. Huomenna tulee viikko ensimmäisten kuoriutumisesta.
Eilen katselin että esikoisankkani (Piiparinen ) niskassa oli pieni kaljualue.
Nyt huomasin että yksi toinen vaakku nappaa sitä aina välillä niskasta kiinni varsin napakasti. Tuo hulttio ei kiusaa ketään muita, eikä kukaan muu kiusaa Piiparista - vain tämä yksi hulttio. Piiparinen yrittää karkuun, mutta kaveri pitää sitkeästi niskan untuvista kiinni.
Onko tälläinen "sorsiminen" normaalia käyttäytymistä? (pitipä taas valita tuollainen sana kuvaamaan tilannetta )
Osaako kukaan sanoa voiko tilanne pahentua tuosta

Piiparinen on pirteä ja täysin samankokoinen kuin muutkin. En ymmärrä miksi juuri se on joutunut tuon toisen vaakun ahdistelun kohteeksi. En myöskään ymmärrä miten ihmeessä tuo ilkeä vaakku löytää aina Piiparisen muiden keltaisten ankkojen joukosta. Onhan niillä pieniä "sävyeroja" untuvissa joiden avulla minä erotan vaakut toisistaan, mutta pystyykö tuo vaakku sitten samaan

[Räpylälli]

No niin... kaljut läikät senkun lisääntyvät vaakuilla. Nyt nyppimistä on useammalla ja nyppivät jopa itseään

Olen penkonut tietoa sieltä täältä ja yhdessä englanninkielisessä opuksessa kerrottiin kolme eri syytä jotka saattavat aiheuttaa pikkuvaakuille untuvien nippimistä.
Mineraalienpuute, proteiininpuute ja tylsyys.

Jos kyse on tuosta mineraalien tai proteiininpuutteesta niin mitä pitäisi lisätä ruokavalioon?
Tällä hetkellä saavat poikasherkku/oluthiivamixiä ja veteen olen sekoittanut salaattisilppua tai silputtua voikukanlehteä. Turvotetun rehun sekaan olen joskus turvottanut hieman kaurahiutaleita ja silloin tällöin tarjonnut myös kananmunankeltuaista (keitettyä) Onko ruokavalio ollut liian yksipuolinen?

Jos kyse on tylsyydestä niin miten ihmeessä saan tarjottua virikkeitä niille? Seurustelen kyllä vaakkujen kanssa, höpöttelen ja silittelen. Olenkohan tehnyt sitä liikaa ja työpäivien aikana ne hermostuvat kun kukaan ei lässytä niile
(Isäni on ravannut kyllä työpäivieni aikana ruokkimassa vaakkuja mutta en oikein usko hänen "paaponeen" niitä)

Kyllä harmittaa. Tässä tuntee itsensä täysin epäonnistuneeksi ankankasvattajaksi
Jos kuitenkin jotain positiivista haetaan, niin ankat ovat kaikesta huolimatta pirteitä, seurallisia ja ruoka maistuu...

[hellu]

Aika erikoista käytöstä ankanpojilla. Minulla ei vielä koskaan ole moista käytöstä poikasilla esiintynyt.
Ruokapuoli vaikuttaisi minun mielestä olevan kohdallaan.
Äkkiä tulisi mieleen että onko niillä "nahka" kuiva. Koetappas sumutella lapsosia kevyesti, josko se auttaisi, ja siinähän sitä olisi aktiviteettia kun sukivat itseään kuivaksi.

[Räpylälli]

Tiedätkö, taidat olla oikeassa. Sattaapi ollakkin kuivuudesta johtuvaa.

Meillähän oli ensimmäisen viikon aikana tuolla vauvalassa lämpömatto antamassa lämpöä altapäin ja tavallinen 40w lamppu lämmittämässä ylhäältä päin. Lämpö oli siellä 32-35 asteen kieppeillä. Vaihtelin vielä tiheään tahtiin alustoja vaakuille etteivät jalat joudu olemaan kosteassa, kun solkkaavat innoissaan aina tuon veden kanssa.
Pyyhin erikseen seinätkin ja kuivaan aina ruokailun jälkeen. Vauvalana on ollut tuollainen jyrsijän duna, missä seinät umpinaiset (yläosa läpinäkyvää pleksiä) ja verkko-osa katossa. Umpinainen ratkaisu juuri siksi että saan suojattua vaakut vedolta ja lämpötilan vaihteluilta.
Ehkä niillä on ollut tosiaan liian kuivaa tuolla vauvalassa ja nyt on iho kuiva ja kutiseva

Nyt toisella viikolla tuo lämpömatto otettiin pois käytöstä, koska lämpötilan ei tarvitse enää olla ihan niin korkealla. Pelkkä lamppu riittää pitämään lämmön 29 asteen kieppeillä.

Luin jostain (en muista enää ollenkaan että mistä) että pienille emottomille ankoille voisi lisätä ruokaan jotain öljyä joka auttaisi niitä saamaan rasvaa höyhenpeitettä ja ihoa varten. Emollisilla ankoilla tuo höyhenpeite ja untavakin saa suojaa emon höyhenpeitteen "öljyistä" ja näin ollen on vedenpitävä aikaisemmin. Olisiko jostain öljystäkin ruokavaliossa apua tuohon kuivaan ihoon? Käyköhän lohiöljy

[fasunen]

Nyppiminen voi johtua myös tekemisen puutteesta ja sitä voi ehkäistä punaisella valolla Mielestäni tuo kuivuus ei meinaan selitä sitä miksi nyppivät toisiaan.

[tipsi]

Miten paljon vaakuilla on tilaa? Ja pääsevätkö ne myös viileään, ettei koko laatikko ole noin lämmin? Jotta voisivat valikoida paikan missä olla. TOinen ankka voi tuntua ikävälle vieressä, jos on liian kuuma, jolloin se pitää hätyyttää pois.

Kalanmaksaöljyä voi sekoittaa ankanruokaan, mutta en osaa sanoa äkkiseltään miten paljon. Ehkä parempi olisi syöttää vaikak jotain rasvaista kalaa, ainakin muikku on superherkkua. Kannattaa käytää muikku pakkasen kautta, jos ei halua loistartuntoja. Samalla voi kesyttää ankkoja, tai vaikka opettaa kutsuvihellystä, sillä tuo muikku on jotain megaihanaa ankkojen mielestä. Tosin aluksi voivat sitä vierastaa ennen kuin tajuavat sen maukakuden

[siimis]

Tää ei nyt liity mitenkään alkuperäiseen viestiin, mutta pikkuvaakkujen käyttäytymiseen kyllä.

Eilen laitoin viimeisen mattimyöhäisen koneesta terraarioon edellisten ankanpoikien kaveriksi. Uusi tulokas piipitti suureen ääneen jo kädessäni ja teraariossa jatkoi huutamista nokka ammollaan. Mitä tekevät kaverit?! Kaikki muut yhdeksän tipiä juoksevat pää kolmantena jalkana tulokkaan luo ja käyvät sen viereen makaamaan! Nokallaan "sipertävät" tulokkaan höyheniä ja tunkevat ihan kylkeen kiinni, kuin lohduttaen että ei hätää! Kaveri hiljeni heti tyytyväisenä

Siis osasinhan minä arvata, että ihania ne on, mutta että näin ihania! Maailman kaunein eläinlapsi on epäilemättä ankanpoika Ne on ihan ihania lättänokkineen ja pikku räpylöineen. Ja osaavat jo parin päivän vanhoina lutraamisen jalon taidon...

[hellu]

Ne ankanpojat on kyllä ihan käsittämättömän sulosia ja hellusia
Voi toista pientä kun hirvitti , mutta onnksi isommat "sisarukset riensi hätiin . Melkein liikutuksen kyynel tuli silmään kun luin tuon jutun.

[Räpylälli]

En tiedä mikä asia nyt ratkaisevasti auttoi mutta nyt kaikki on ankoilla taas ok
Vaakut ovat saaneet ISON kaninhäkin jossa enemmän tilaa temmeltää ja etenkin tuo ilma pääsee kunnolla vaihtumaan, (koska meillä on sisällä ihan järkyttävän kuuma.)
Kaikki "lämmittävät" laitteet on poistettu. Ei siis enää valkoista valoakaan. Lisäksi lisäsin lutrattavan veden määrää.
Enää ei kavereita nypitä, eikä kukaan nypi itseään

Yhdyn edellisiin kommentteihin. Pikkuvaakut ovat aivan ihania
Piiparinen juttelee minulle hassulla äänellä ja hakee hellyyttä. Joskus se laittaa päänsä minun kädelle ja sulkee silmänsä kun sitä silittelee. Kun lopettaa silittelyn alkaa se piipittää ja pyrkii perääni
Muutkin kyllä tulevat rapsutettavaksi, mutta esikoiseni Piiparinen on kaikkein kesyin. Eilen se napsutteli nokallaan varovasti minun kasvoja.
Sen sisarukset eivät olleet ihan niin varovaisia. Yksi ankoista halusi syödä minun nenän